Viime kesänä pystytettiin takapihalle leikkimökki. Oli puhetta että tänä kesänä maalataan ja laitetaan lattialistat. Vaan niin on maalaaminen jäänyt. Mietittiin, että ehkä se ei ole tarpeenkaan.
Jotain värikästä ja iloista kuitenkin halusin. Jemmasta löytynyt palanen marimekon "räsymattoa" tuntui olevan juuri sitä. Minä piirsin, esikoinen leikkasi. Huolittelin reunat ja ompelin yläreunaan kujan. Ja repesin, kun ripustushommiin patistettu mies kysyi, onko nämä täsmätty jotenkin.
No ei kuulkaa ole! Lankasuora ja kuvio kulkivat niin pahasti eri tahtiin että jätin ajatuksen alkuunsa. Tämänhän oli tarkoitus olla iloinen ja hauska projekti. Se sisälsi sitten myös pienen annoksen asennekasvatusta.
Uskomattoman paljon iloa mökistä on ollut, etenkin kaksivuotiaalle kuopukselle. Ja sille kesäiselle pikkuvieraalle, joka vietti mökissä haltioituneen puolituntisen siivoten ja järjestellen. Saa tulla toistekin. Meidän tytöt ovat nimittäin perineet äitinsä siisteysgeenin. Sen puuttuvan.
5 kommenttia:
Kauniit, pirteät verhot :)
Meillä on keittiössä noi kans. :) Hyvä tietää, että muillakin on periytynyt olemattomia asioita... ;)
Henna, juuri sellaiset kuin pitikin :)
Kati, nyt kun sanoit, niin taisin muuten tuon palasen hamstrata juuri ne teidän verhot nähtyäni. Ja täytyyhän sen puutteen olla periytyvää sorttia, kun se on niin ilmiselvä. Myös isän puolelta ;)
Pirteät verhot! Meidän leikkimökin sisustuksen on hoitanut lapsen mummi ja tädit, mie vaan käyn välillä ihastelemassa ja teekutsuilla :D
Emma, tuohan kuulostaa hyvältä järjestelyltä :)
Lähetä kommentti