sukkasillaan osa2

 

Onnistuin kuulemma tipauttamaan hirmuisen tiiserin edellisessä sukkapostauksessa. Aivan huomaamattani. Ja pelkäänpä, etten tällä parilla kykene moista odotusarvoa edes lunastamaan. Mutta oma lempparini tämä väriyhdistelmä ehdottomasti on. Edelleen perussukkaa kuudellakymmenellä aloitussilmukalla, jalkaan joka käyttää neljänkymmenen yhden numeron kenkää. Kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Väinämöistä riitti kolmeen sukkapariin, ja joku sukka- tai lapaspari saa jäljelle jääneistä nöttösistä vielä pienet raidat kylkeensä.

Malli/Pattern: Fitz by Ilona Korhonen

Lanka/Yarn: Knitlob's Lair Väinämöinen (sammal)

Puikot/Needles: 2,5mm  pyöröt

Sitten tuumasin, että uskottavuuden vuoksi olisi kai hyvä neuloa ohjeestakin välillä. Valitsin Fitz-sukat Neulekirjasta, herra ties miksi. Ensinnäkin ohjeen aloitussilmukkamäärät olivat mielestäni aivan omituiset: viisikymmentäkuusi ison miehen jalalle ja kolmekymmentäviisi naisen kokoon, vaikka ohjeen suosituslanka Casbah on ihan sukkavahvuutta, täyteläinen vain. Neuloin omat sukkani isomman koon silmukkamäärillä ja kiilakavennukset joka kolmannella kerroksella joka toisen sijaan. Myös kärkikavennusten ohjeistus tuntui hankalalta, ehkä siksi että se oli kirjoitettu viidelle puikolle ja minä neuloin pyöröillä. Joten oikaisin siinäkin. Lopetin neulomisen mallikerran puoleenväliin ja neuloin sen jälkeen tavallisen sädekavennuksen. Omaan jalkaani sukat istuvat joka suunnasta sen verran napakasti että mietin, sopisivatko paremmin hieman pienijalkaisemmalle. Pukinkonttiin ehkä? 

Sen verran paljon söivät fitzit lankaa, että taas jännitetään loppukerästä aloittamieni raitasukkien kohtaloa. Toiseen sukkaan neuloin jo erivärisen kantapään, mutta silti pelkään vihreiden raitojen loppuvan kesken. Saas nähdä kuinka käy. Ja koska ne ehtis neuloa loppuun. Reissut on nyt hetkeksi reissattu, ja ompelukärpänen on purrut sen verran ärhäkästi, että aikani kuluu Ottobre-pinon kanssa sohvannurkassa. Kuivaharjoittelu on näet hyvästä. Puikoilla on myös neuletakki, jonka valmistumista aion jouduttaa seuraavaksi. 

sukkasillaan osa1

Aloitussilmukoita 60, neljän kerroksen raitaa.

Tykkään käyttää villasukkia, mutta en neuloa niitä. Tähän dilemmaan päätin puuttua toimintaterapeuttisin ottein: ryhdyin sukkaurakkaan. Pitkät kesälomareissut pelkääjän paikalla antavat mukavasti neuleaikaa. Niinpä pakkasin käsilaukkuun sukkalankaa ja kaks'puoloset pyöröpuikot. 

Vahvistettu kantapääkin monen toiston jälkeen selkäytimessä.

Viikko mummulassa tuotti kaksi ja puoli sukkaparia. Ensimmäistä sukkaa lähdin raidoittamaan. Olin ehtinyt neuloa jo kantapään, kun sain mielestäni paremman idean. En purkanut. Ajattelin, että riittäähän tästä toiseenkin pariin.

Lanka Louhittaren Luolan Väinämöistä väreissä 'hiekka' ja 'kammari'.

Ja riittihän se toiseenkin. Riittäisikö kolmanteen? Kokeiltava on. Sillä niin kumma on ihmisen mieli, että se luulee uuden idean olevan aina entistä parempi. Eikä sen puoleen, aika usein se onkin. Niinpä kuudes sukka on jo saatettu kiilakavennusten paremmalle puolen, ja pieni pelko langan loppumisesta siivittää neulomista mukavasti. Ja koska vielä ei ole reissut reissattu, sukkasarja tulee saamaan jatkoa. 

lahjasukat

 

Ajatteliko joku otsikon perusteella, että minä lahjoisin jotakuta sukilla? Näin ei todellakaan ole päässyt käymään, vaan tilanne on aivan päinvastainen. Minun puikoiltani sukkia tipahtelee luvattoman harvoin. Mikä on kummallista, sillä sukat ovat mahtavan monipuolinen neuletyö: suhteellisen nopeasti valmistuva, tuiki tarpeellinen, yksinkertainen mutta tarjoaa mahdollisuuden vaikka minkämoisiin kikkailuihin. Siitä huolimatta anoppi on ollut se, joka on pitänyt meidät villasukissa. Anopin kuoltua olemme olleet pienessä sukkapulassa. Viime syksynä jopa ostimme lapsille saapassukat kirpputorilta! Aika noloa neulovaiselle.

 

 

Eilen posti toi tyttärille paketin, joka sisälsi jokaiselle oman parin käsinneulottuja villasukkia. Sukat ovat yhtä hienoja kuin anopin neulomat! Eikä ihme, anopin tytärhän näiden takana on. Sukissa on vahvistettu kantapää ja kauniit nauhakavennukset. Langat ovat kuulemma Tallinnan reissulta. Karnaluksista? Sinne en ole koskaan päässyt. Arvatkaa, haluaisinko!

 

Toivottavasti käly ei pahastu sukkiensa esittelystä. Mytta enhän minä näin hienoja malta olla hehkuttamatta! Sukkien ihanuudesta kertoo sekin, että eräs nukkui yönsä villasukat jalassa, vaikka keli on jo melko lämmin. Minä taas olen otettu siitä, että joku haluaa tehdä lapsilleni jotain. Useimmat taitavat ajatella että teen itse. Mutta kuten juuri tunnustin, enhän minä tee.

kurjuuksien suma

 

Malli/Pattern: Bones by Jenni Österman

Lanka/Yarn: Malabrigo sock (Persia)

Puikot/Needles: 2,5mm

 

Aina ei voi onnistua, mutta voisko edes joskus? Nämä sukat eivät ole ainoat sitä lajia, mutta puhutaan nyt niistä. Paha karma seurasi niitä alusta saakka. Olin virtuaali-hiplannut kaunista sinisenharmaata lankaa ravelryssä ja kauppojen sivuilla, haaveillut sitä ehkä jopa huiviksi. Kaikeksi onneksi tilasin lankaa vain vyyhdillisen. Nimittäin ihan valehtelematta itku meinasi päästä kun paketista paljastui paikoin haaleasti värjytynyt, räikeän turkoosin ja harmaan sekainen mytty. Hetken tuskailtuani tuumasin, että kai tuo puhkikäveltäväksi kelpaa. Valitsin kirjavalle langalle yksinkertaisen mallin, loin silmukat ja neuloin sukan.  

 

 

Sitten iski se kuuluisa toisen sukan syndrooma. Sen pistän osittain tuon karmean langan piikkiin. Ja siitä johten sukkien valmistumisaika oli pitkä. Ensimmäinen sukka valmistui jo alkusyksystä, mutta toiseen tartuin vasta vuodenvaihteessa kun piti keksiä jotain ajanvietettä päivystyskäynnille. Arvelin nimittäin, että saatan joutua odottelemaan ja nappasin sukanalun mukaan, koska se oli ainoa sopivassa vaiheessa oleva. Neuloin sitä odottaessani että lääkäri ehtii katsoa kipeää jalkaani. Totesin, että sairaslomaa krapul keuhkoputkentulehdukseen hakevat ketjupolttajat luokitellaan kiireellisemmiksi tapauksiksi kuin jalkavammainen perheenäiti. Kyllähän siinä sukat edistyivät. Ja kolmen tunnin kuluttua lääkäri vilkaisi jalkaani, totesi että rasitusvamma, paraneminen voi kestää jopa kuukausia, vältä kävelyä kunnes tervehtyy. Tulehtunut se ei ole mutta syö buranaa jos vaikka oliskin. Menin kotiin ja neuloin sukan loppuun melkein yhdeltä istumalta. No, pari kertaa konttasin vessassa. Jalka kun ei astumista kestänyt.

 

 

Taisi jäädä se vit-harmitus ja paha karma sukkiin pysyvästi. Ja jotta katastrofi olisi täydellinen, niistä tuli erikokoisetkin. Aika paljon eri kokoiset. Kerroksia on tämälleen sama määrä molemmissa sukissa, joten käsialani taitaa kertoa varsin ailahtelevasta luonteenlaadusta.  Ei sillä, että se jaksaisi niin hirveästi harmittaa. Enää. Melkein parempi, ettei tarvitse näitä sukkia jalkaansa vetää. Tosin en tiedä mitä näillä nyt sitten tekisin. Mutta jos tunnet jonkun, jolla on varpaat vain toisessa jalassa ja joka kaipaa kipeästi rumanvärisiä sukkia, niin täältä sellaiset löytyvät.

 

Sukkaparin alla on muuten esittelyä odottava villapaita, josta myöskin tuli minulle epäsopiva. Jalkakin on edelleen kipeä. Alan jo epäillä, etten pääse kunnolla kävelemään koko keväänä. Mikä lienee tarinan opetus? En tiedä. Mutta kun seuraavan kerran erehdyn tilaamaan lankaa joka jo ensinäkemältä on yhtä houkutteleva kuin kerjäläisen oksennus, skippaan suosiolla.

rumasukat

Malli/Patter: Cauchy by Cookie A

Lanka/Yarn: Fleece Artist Trail Socks (chocolate)

Puikot/Needles: 2,5mm

 

Minun pitäisi neuloa enemmän sukkia koska käytän niitä paljon, ja lapsetkin tarvitsisivat. Sukkien neulonta ei kuitenkaan ole lempipuuhaani, vaikka olen koittanut opetella siitä tykkäämään. Niinpä olen useimmiten siinä tilanteessa, että saan seuraavan parin valmiiksi vasta, kun edellinen on jo parsintakelvoton. Kerrallaan käytössä on korkeintaan kaksi sukkaparia. Viime aikoina olen lisäksi alkanut kärsiä siitä kuuluisasta toisen sukan syndroomasta. Puikoilla on nytkin yksi hitaasti etenevä. Näistäkin toinen valmistui jo viime tammikuussa, ja sai sitten odottaa kaveria elokuuhun saakka. Ja nyt jo pääsi pari blogiin kummittelemaan.

 

Nämä sukat ovat ehjät ja veikkaan että sellaisina pysyvätkin, koska en oikein pidä niistä. Mulla on iän kaiket ollut yhdet rumasukat, eli sellaiset sukat, joista en pidä ja jotka ovat rumat, mutta joita tulee käytettyä koska ne vaan kestävät ehjinä silloinkin, kun kaikki muu reikiintyy eikä uutta jaksa neuloa. Miksi lempisukat eivät koskaan kestä samalla tavalla?