maanantai 7. tammikuuta 2013

kurjuuksien suma

 
Malli/Pattern: Bones by Jenni Österman
Lanka/Yarn: Malabrigo sock (Persia)
Puikot/Needles: 2,5mm
 
Aina ei voi onnistua, mutta voisko edes joskus? Nämä sukat eivät ole ainoat sitä lajia, mutta puhutaan nyt niistä. Paha karma seurasi niitä alusta saakka. Olin virtuaali-hiplannut kaunista sinisenharmaata lankaa ravelryssä ja kauppojen sivuilla, haaveillut sitä ehkä jopa huiviksi. Kaikeksi onneksi tilasin lankaa vain vyyhdillisen. Nimittäin ihan valehtelematta itku meinasi päästä kun paketista paljastui paikoin haaleasti värjytynyt, räikeän turkoosin ja harmaan sekainen mytty. Hetken tuskailtuani tuumasin, että kai tuo puhkikäveltäväksi kelpaa. Valitsin kirjavalle langalle yksinkertaisen mallin, loin silmukat ja neuloin sukan.  
 
 
Sitten iski se kuuluisa toisen sukan syndrooma. Sen pistän osittain tuon karmean langan piikkiin. Ja siitä johten sukkien valmistumisaika oli pitkä. Ensimmäinen sukka valmistui jo alkusyksystä, mutta toiseen tartuin vasta vuodenvaihteessa kun piti keksiä jotain ajanvietettä päivystyskäynnille. Arvelin nimittäin, että saatan joutua odottelemaan ja nappasin sukanalun mukaan, koska se oli ainoa sopivassa vaiheessa oleva. Neuloin sitä odottaessani että lääkäri ehtii katsoa kipeää jalkaani. Totesin, että sairaslomaa krapul keuhkoputkentulehdukseen hakevat ketjupolttajat luokitellaan kiireellisemmiksi tapauksiksi kuin jalkavammainen perheenäiti. Kyllähän siinä sukat edistyivät. Ja kolmen tunnin kuluttua lääkäri vilkaisi jalkaani, totesi että rasitusvamma, paraneminen voi kestää jopa kuukausia, vältä kävelyä kunnes tervehtyy. Tulehtunut se ei ole mutta syö buranaa jos vaikka oliskin. Menin kotiin ja neuloin sukan loppuun melkein yhdeltä istumalta. No, pari kertaa konttasin vessassa. Jalka kun ei astumista kestänyt.
 
 
Taisi jäädä se vit-harmitus ja paha karma sukkiin pysyvästi. Ja jotta katastrofi olisi täydellinen, niistä tuli erikokoisetkin. Aika paljon eri kokoiset. Kerroksia on tämälleen sama määrä molemmissa sukissa, joten käsialani taitaa kertoa varsin ailahtelevasta luonteenlaadusta.  Ei sillä, että se jaksaisi niin hirveästi harmittaa. Enää. Melkein parempi, ettei tarvitse näitä sukkia jalkaansa vetää. Tosin en tiedä mitä näillä nyt sitten tekisin. Mutta jos tunnet jonkun, jolla on varpaat vain toisessa jalassa ja joka kaipaa kipeästi rumanvärisiä sukkia, niin täältä sellaiset löytyvät.
 
Sukkaparin alla on muuten esittelyä odottava villapaita, josta myöskin tuli minulle epäsopiva. Jalkakin on edelleen kipeä. Alan jo epäillä, etten pääse kunnolla kävelemään koko keväänä. Mikä lienee tarinan opetus? En tiedä. Mutta kun seuraavan kerran erehdyn tilaamaan lankaa joka jo ensinäkemältä on yhtä houkutteleva kuin kerjäläisen oksennus, skippaan suosiolla.

14 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Voi kurjuus :( Siulle pitäis saada nopeesti korjaava kokemus, postin kautta sukkalanka, joka on taatusti kaunis, ja sit neulot sukat yhtä aikaa, jolloin ei tule kokoeroa, ja sit jalkakin paranee varmasti! Joo.

Minna kirjoitti...

Hyvä idea! Eli eikun uutta puikoille :) Vois tosiaan auttaa että neulois ne sukat samaan aikaan. En ole oppinut siä tekniikkaa, mutta nyt saattais riittää motivaatio sen opettelemiseen.

AnniKainen kirjoitti...

No voi surkeus :( Kuvissa nuo sukat eivät kyllä näytä pahalta, mutta niistä ei ehkä välity sinun tunnelmat :). Minullakin on sellaisia kokemuksia langoista etten mielelläni osta ellen ole livenä nähnyt.

Pikaista paranemista ja kaikkea muutakin hyvää ja kaunista :)

heini kirjoitti...

Kirjoitat niin hauskasti:). Surumieli tuosta varmasti tuli aluksi, mutta olisiko jossakin ihan oikeasti joku yksijalkainen tarvitseva? Palvelutalossa esim. minun isoäitini olisi tarvinnut, hänellä oli yksi jalka, mutta hän kuoli syksyllä. Jäin muuten vielä miettimään, että onkohan se rasitusvamma osuva diagnoosi sinulle (never heard)? No varmaan itse tiedät, vaikuttaako oikealle kohdallasi...mutta mietin vain, että jos ei ala paranemaan niin minä varmaan kokeilisin toista lääkäriä.

Altocumulus kirjoitti...

Joskus projektit vaan tökkii tosi pahasti, toivottavasti saat jonkun kivan neuletyön seuraavaksi työn alle ja jalkakin paranisi pian.

MevrouwWalvis kirjoitti...

Auts! Tuohon projektiin oli selvästi kasautunut kaikki mahdollinen epäonni, eli seuraava neule onnistuu varmasti!

Teen itse sukat aina tasatahtia (ekat varpaat, tokat varpaat; eka sukka kiilalevennyksiin, sitten toka jne), koska muuten en varmaan koskaan saisi yhtään paria valmiiksi, saati saman kokoisiksi:)

Pikaista paranemista!

Minna kirjoitti...

AnniKainen, kiitos toivotuksista. Värin suhteen kauneus on varmaan katsojan silmässä, mutta sukat on kuvissa asetektu päällekkäin kannat kohdikkain... että sitä kokoeroa oikeasti on ihan hurjasti. Eipä ole ennen näin isosti sellaista sattunut.

Heini, jotainhan tästä täytyy irti saada! Edes vähän hauskuutta. Tuntuu minustakin vähän hassulta että juoksijoille tyypillistä rasitusvammaa potisin... olen liikuntaa lisännyt syksyn aikana, mutta en sentään niin hurjasti. Onneksi on piakkoin lääkärinaika ihan toiseen vaivaan, täytyy ottaa tämä puheeksi samalla jos vielä silloin vaivaa.

Altocumulus, kiitos. Mut sellaista tämä neulojan elämä on. Onneksi aina voi aloittaa jotain uutta.

MW, olisko noin, että seuraavan on pakko onnistua? Ainakin on mukava ajatella niin, kiitos :D Minä en tee koskaan sukkia samaan aikaan vaan peräkkäin, mutta täytynee opetella uusi tapa. Ei toisia tällaisia enää!

Kati kirjoitti...

No voihan harmitus. Mä onnistun aina kutomaan sukista aivan eri kokoiset. Jostain syystä käsiala kiristyy toisessa ihan tolkuttomasti. Pitäisi varmaan ottaa puoli numeroa isommat puikot aina toiseen sukkaan. ;)

Rasitusvammakin kuulostaa tosi ikävältä. AIka erikoista, että lääkäri ei ollut tuon kiinnostuneempi vaivastasi. Ei kai kukaan ihan tosissaan voi olettaa, että perheenäiti konttaisi kuukausikaupalla hoitamassa lapsia ja taloutta? :O Toivottavasti vaiva kuitenkin hoidon puutteesta huolimatta helpottaa tai toivottavasti seuraava lääkäri suhtautuu tilanteeseen hiukan asiallisemmin...

Maritta kirjoitti...

Voi kurjuus tosiaan! Paranemista jalalle ja toivotaan, että tämä toinen lääkäri on hieman tarkempana!

Minä lankesin samaiseen lankaan tuossa taannoin ja oli kyllä yllätys miten erilainen vyyhti olikaan väriltään. Tein sitten ihan perussukat ja mies tykkäsi, joten enpä valita kun heti muuttui lanka sukiksi, mutta hetkeen en taas näkemättä tilaa.

siina*k kirjoitti...

Oi ei! Jos mä neuloisin sukkia (mitä tapahtuu liian harvoin!) niistä tulisi kans eripariset. Käsialani menee tunteiden kanssa käsi kädessä.
Paranemiset!

MINNA kirjoitti...

Pieleen mennyt ostos kyllä harmittaa! Mulle käy usein niin, että kun ostan värjättyä lankaa se näyttää kerällä ihanalta herkulta ja sitten neulottuna pintana alkaa oksettaa. Sukissa kaikki ällöt menevät, mutta neuleinspiraatiota saa kyllä odotella se kuuluisa toinen sukka.

Kipeä jalka ja pikkulapsiperheen arki ei herkulta kuulosta, siispä toivottelen jalallesi pikaista paranemista!

Liljetys kirjoitti...

Voi ei :( No, jääpähän ainakin sukat muistoksi, voit sitten kun menee taas paremmin katella niitä ja ajatella että näin tästäkin jalkakivun, huonon langan ja eriparisukkien yhdistelmästä selvittiin. On näitä eriparisukkia täälläkin päässä tehtailtu, että uutta yritystä koneeseen vaan. Ja tsemppiä jalan kanssa!

Neulisti kirjoitti...

Voihan rähmä. Tätä ei varmaan korjaa muu kuin se, että shoppaat jotain ihkulankaa lohdutukseksi.

Minna kirjoitti...

Kati, minä en ole aiemmin saanut näin radikaalisti erikokoisia sukkia aikaiseksi. Ja juu, lääkärin kanssa taisi olla vikana se että ihan itse kuitenkin pääsin sinne päivystykseen. Edellisenä ja seuraavana iltana jalat eivät sitten astumista kestäneetkään.

Kiitos Maritta paranemistoivotuksista. Taidanpa minäkin pitäytyä jonkun aikaa taas ihan live-kauppojen tarjonnassa, se kun on täällä vielä erityisen hyväkin :)

Siina*k, tunteiden kanssa, enpä tullut ajatelleeksi!


MINNA, toi on kyllä pähkävärjättyjen lankojen ongelma. Vyyhtinä ihania, neuleena yäk. Pitäisi oppia ihastumaan tylsänä totiseen tai korkeintaan hillittyyn semisolidiin.

Liljetys, nuo sun sukathan näytti ihan hauskoilta :) Uutta puikoille taitaa tosiaan olla paras ratkaisu.