lauantai 22. joulukuuta 2012

kyllä loistaa valo



Esikoistytär lauloi viime joulun kuorosesityksissä, ja tartutti pikkusiskoonkin, laulua, jossa "pienten joulukynttilöiden valo loistaa talven hämärään". Ne muuten loistivat kirkkaasti aina helmikuuhun saakka, nämä meidän kaksi kynttilää. Muistan kuinka odotimme bussia päiväkodin lähipysäkillä kolmenkymmenen asteen pakkasessa, kuopus kärryyn vilttien alle topattuna ja nämä kaksi isompaa vyötäröä myöten lumihangessa nolostelematta laulaa luikuttamassa. Emmekä tietenkään olleet pysäkillä keskenämme. Olen tänä jouluna houkutellut esiin samaa heläytystä, mutta turhaan. Ei nappaa. Ihan muita laulavat nämä kaksi keskenään. Kuoro taas ei laulanut missään.  


Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en päässyt laulua kuulemaan. Olisin mielelläni toiminut tukijoukoissa ja lasten harrastusta tukenut, mutta eipä annettu tilaisuutta. Kyllä tuntuu epäreilulta, mutta kuin mantraa toistelen, että nyt on näin. Se on sellainen voimalause, jonka kuulemma pitäisi auttaa. Ihan oman keittiön pöydän ääressäkin olisin mielelläni fiilistellyt itseäni joulumielelle lapsosten heläytellessä sulosointuja. Kuuntelemisen sijaan oli siirryttävä lukemiseen. Luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, kun se kirjastossa vastaan sattui. Vessassa luin, kun se laulu on muuttunut kaoottiseksi älämölöksi jonka vain yöuni hetkittäin katkaisee, ja jonnekin sitä on pakoon päästävä. Onneksi löytyi Tuomaan keksimä isäntä minua viihdyttämään ja näyttämään, että kaikkeen sitä ihminen eläessään taipuu. Vaikka kelvollisen makkarakeiton keittämään. Kyllä on ihailtavaa, kun ihminen vielä aikuisiällä uutta opiskelee. Vaikka tietää, että vanhassa vara parempi, niinkuin nyt perunassa, ja muistaa siitä meitäkin muistuttaa. Ettei tarvitsisi kaikenmaailman plokeissa ja feispuukeissa roikkua minunkaan kun voi kirjaan tarttua. Onhan painetun sanan lukeminen sivistävääkin kaiketi.


Kyllä on vielä todettava, että lapsiperheessä on rajoituksensa. Kuten nyt kynttilöiden polttamisessa. Kaunis on elävä tuli, mutta minne sen uskaltaa sytyttää, kun huushollissa riehuvat piltit jotka eivät sääntöjä kunnioita. Kuten nyt vaikka, ettei saa sohvalla hyppiä tai pöydällä maata. Pöydällä makaa luvan kanssa vain joulukinkku. Ja luvatta pikkuinen tytär.
Onneksi löytyy huushollista kätevä isäntä, joka vaimolleen askarteli tällaisen vähän turvallisemman kynttilänpitimen. Jotain kaposta puuviilua siinä on metallipitimeen hyllyiksi laitettu, ja koko komeus kattolistaan ruuvattu. Melkein lasten ulottumattomissa se on, mikäpä nyt täysin olisi, ja kesällä siinä voi pitää vaikka kukkaruukkua. Aika pientä tosin. Jotta loistaa ne pienet joulukynttilät tänäkin jouluna, kun loistamaan pistetään.  


Ps. Nyt on näin, mutta ei se mieltä yhtään paremmaksi tee. Vaan kyllä selviää ihminen melkein mistä tahansa, niinkun nyt lumitöistä rivitalon etupihalla. Sitkeä on suomalainen nainen. Miehestä en mene sanomaan yhtään mitään. Mutta sen kyllä sanon, että lukeminen kannattaa aina. Mielensäpahoittajasta on hyvä aloittaa, jos kaipaa suhteellisuudentajua helpostinieltävässä muodossa.  

maanantai 17. joulukuuta 2012

tule joulu kultainen

 
 

Ei tunnu tulevan tänä vuonna. Tuostakin lurituksesta tulee mieleen vain joku mainos. Ajallisesti toki joulu on jo ihan kynnyksellä, mutta tunnelma puuttuu tyystin. Pakerran vielä viimeistä koulutehtävää, joka tuntuu henkilökohtaisellla tasolla niin vaikealta, että olen viimeiseen saakka sitä lykännyt. Erinäisiä suunnitelmia ja tekemis-haaveita joulun suhteen on toki ollut, mutta en ole jaksanut niitä toteuttaa. Aloitin sitten ihan pienestä. Bongasin jo kesällä jostain sisutuslehdestä kuvan riihimäen lasipurkista ja vanhoista ruosteisista aterimista tehdystä asetelmasta. Se oli hieno, mutta kun en sisustamista dekoratiivisessa mielessä harrasta, ajattelin ladata purkkiin käyttöaterimemme. Etenkin, kun kuopuksella oli tuossa vaiheessa tapana purkaa ne laatikosta pitkin kämppää. Jotta parempi lusikka purkissa kuin kaikki lattialla? Ei isännän mielestä, joten idea jäi ajatuksen asteelle.
 
Eilisiltana pistelin kaikki löytämäni piparkakkumuotit lasipurkkiin. Vähän jäi asetelma aneemiseksi, niitä muotteja kun ei montaa löytynyt. Vaikka on niitä mielestäni joskus enemmän ollut. Missä lie loput? Viime viikolla käytimme tyttöjen kanssa ainakin kahta hieman eri mallista tähtimuottia, mutta nyt löysin niistäkin vain toisen. Sukkia syövistä pesukoneista puhutaan paljon, mutta meidän kämppä syö tavaraa laidasta laitaan. Vaikka mää muka niin yritän olla järjestelmällinen...   

tiistai 11. joulukuuta 2012

joulu tulee - oletko valmis?



Kesän lapsi muisti jouluaiheisella kyselöllä. Totesin hieman hämmentyneenä, että onpas vaikeita kysymyksiä. Kehtaako sitä edes julkisesti tunnustaa, etten taida olla kummoinen jouluihminen. Etten ole joulua oppinut taikomaan, en haaveile herkkuja notkuvasta pöydästä, että paras joulumuistoni lähivuosilta on se kun aattoaamuna pestiin miehen kanssa kaikessa rauhassa lakanapyykkiä ja pedattiin sänkyihin pakkasessa tuulettuneet vuodevaatteet. Toisaalta miksi edes ajattelen, että joulun pitäisi olla jotain erityistä? Jospa ne puhtaalta tuoksuvat lakanat riittäisivät?

1. Lempijoulukukka? Onko niitä edes muita kuin joulutähti ja hyasintti? Ei havunoksia voisi laskea joulukukaksi?
2. Joululaulu joka virittää tunnelman? Pidän erityisesti tontusta, josta tulee aina isä mieleen (oli hänenkin lempparinsa). Ja täytyy sanoa, että omien lasten laulamana kaikki toimii. Niiden ansiosta mulla oli joulu vielä viime helmikuussakin.

3. Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä? Ei taida olla mitään, mitä en olisi joskus jättänyt tekemättä. Lahjat olen aina tainnut hankkia.
4. Joulun tuoksu? Mausteet. Niissä on se kumma juttu, että ne toimivat nimenomaan tuoksuina: Glögin tuoksu on parempi kuin sen maku. Pipareissakin on parasta se vaihe, kun heittää kattilaan kouralliset mausteita sulan voin ja sokeri sekaan. Ihana on myös uunissa paistuvan kinkun tuoksu. Ja joulukuusen tuoksu.

Heitänpä vuorostani nämä joulukysymykset harmaan arjen Outille, Mustikan Tuijalle ja Modernin mummolan Liinulle. Joulua odotellessa!  

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

sunnuntaita

 
Ihan huomiona, neuleen purkaminen kerijän avulla toimii paljon paremmin kuin käsin. Lanka näyttää suoristuvan melko hyvin, toisin kuin käsin keriessä. Saa nähdä kuinka kiharaista tämä sitten neulottaessa on. Toisaalta jos sen on jo kahteen kertaan takiksi asti neulonut ja purkanut, niin johan se houkuttelis hyvää karmaa? Kolmas kerta toden sanois?

 
Perheen reissatessa on ollut aikaa neuloa. Olen myös miettinyt mikä ei kuulu joukkoon. Vai pistänkö kaikki kuulumaan.
 

lauantai 8. joulukuuta 2012

mara-shawl: ohje suomeksi


Malli/Pattern: Mara by Madelinetosh (Amy Hendrix 2009)
Olen koko syksyn ja alkutalven kulkenut kaulassani tämä harmaa huivi. Huivi on ihan simppeli ainaoikein neulottu kolmiohuivi, jonka reunusta koristaa joustinneuleella neulottu näyttävä laskos. Yksinkertaisuudestaan huolimatta huivini on herättänyt ehkä enemmän kiinnostusta kuin mikään muu neuleeni. Ohjeen perään on myös kyselty, ja harmiteltu että se on tarjolla vain englanninkielisenä. Niinpä ajattelin ilahduttaa muutamia ihmisiä ja suomentaa ohjeen. Toivottavasti tästä on apua. Huivi neulotaan niskasta alaspäin, ja viimeisenä neulottava reunaröyhelö muuten sitten syö lankaa! Oma huvini on neulottu ohjeen suositusta ohuemmasta langasta, mutta malli ei ole kranttu neuletiheyden tai langan vahvuuden suhteen. Kaikki toimii!
Alkuperäinen ohje on Madelinetoshin sivuilla, tässä suora linkki englanninkieliseen ohjeeseen. Lupa suomennoksen julkaisuun kysytty asianmukaisesti, ja jos suomennoksessa on jotain kummallista niin käytä kommenttiboksia, korjailen tarvittaessa.

Lanka
3 vyyhtiä Tosh DK:ta tai 618 m (675 yards) mitä tahansa worsted-vahvuista lankaa
Puikot
4,5 mm pyöröpuikot tai sellaiset, jolla saat tarvittavan tiheyden
Muuta
Neule päättelyä varten ja kaksi silmukkamerkkiä keskikohdan merkitsemistä varten
Tiheys
4 s = 2,5 cm (1") sileää neuletta
Huivin koko
Sanoisin että makuasia. Madelinetoshin sivuilla olevassa mallissa ainaoikean osuuden leveys on 117 cm (46")

Lyhenteet
op = oikea puoli
np = nurja puoli
o = neulo oikein
n = neulo nurin
krs = kerros
lk = langankierto
am = aseta silmukkamerkki
sm = siirrä silmukkamerkki
Ohje
Aloitus
Luo 5 s
Neulo 2 krs ainaoikeaa
1 krs (op) : 2o, lk, am, 1o, lk, 2o
2 krs (np): neulo kaikki silmukat oikein (yht. 7 silmukkaa)
3 krs (op): 2o, lk, neulo oikein silmukkamerkkiin saakka, lk, sm, 1o, lk, neulo oikein kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, lk, 2o
Toista kerroksia 2 ja 3 kunnes huivi on haluamasi kokoinen
Reunus
1 krs (np): neulo oikein
2 krs (op): 2o, lk, neulo 1o, 1n -joustinneuletta silmukkamerkkiin saakka, lk, sm, 1o, lk, jatka 1o, 1n -joustinneuletta kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, lk, 2o
3 krs (np): 2o, neulo 1o, 1n -joustinneuletta silmukkamerkkiin saakka, sm, 1o, jatka *1o, 1n* -joustinneuletta kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, 2o.
Toista kerroksia 2 ja 3 kunnes osuuden korkeus on 2,5cm (1")

Lisäykset
1 krs (np): 2o, neulo sitten jokainen silmukka kahteen kertaan ensin etureunastaan ja sitten takareunastaan silmukkamerkkiin saakka, sm, 1o, neulo jokainen silmukka kahteen kertaan ensin etureunastaa ja sitten takareunastaan kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, 2o
2 krs (op): 2o, lk, neulo 2o, 2n -joustinneuletta silmukkamerkkiin saakka, lk, sm, 1o, lk, jatka joustinneuletta kunnes työssä on jäljellä kaksi silmukkaa, lk, 2o
3 krs (np): 2o, neulo 2o, 2n -joustinta silmukkamerkkiin saakka, sm, 1o, jatka joustinta kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa, 2o

Toista kerroksia 2 ja 3 kunnes osuuden korkeus on 10cm (4"). Neulo viimeiseksi oikean puolen kerros.

Päättely (np)
Jotta reuna ei kiristäisi, päättele löyhästi. Erilaisia tekniikoita löytyy täältä. Ellei opiskelu juuri nyt nappaa, voit toimia myös seuraavasti:

*2n yhteen, siirrä silmukka oikealta puikolta takaisin vasemmalle puikolle*, toista ** kerroksen loppuun asti.

Blokkaa huivi kevyesti halutessasi.

Lopputulos on kutakuinkin tällainen.  

torstai 6. joulukuuta 2012

villaisia unelmia

Näin talvella villa on ajankohtainen materiaali. Voisin pukeutua siihen päästä varpaisiin, ja itse asiassa melko usein niin teenkin. Villa on upea materiaali, ja vaikka monet vaatevalmistajat tykkäävät sekoittaa siihen keinokuituja ja vuorittaa vaatteen, ei se ole lainkaan välttämätöntä. Minusta villavaate on parhaimmillaan kun lämpö tulee suoraan ihoa vasten, ja kun siinä on rouheutta ja juurevuutta. Noolanin vaatteet ovat juuri sellaisia. Kävin viikko sitten heidän kivijalkapuodissaan Helsingissä, ja siitä saakka olen nähnyt unia näistä villaisista. Ajatuskin lämmittää! Kuvia en tajunnut putiikissa ottaa, koska mukanani oli suuri seurue pääasiassa pieniä ihmisiä, ja keskittymiseni suuntautui muihin asioihin, joten lainakuvilla mennään.


Siri-takki.

Vaikka neulon ehkä kaikkein mieluiten juuri villatakkeja, en tiedä miten toteuttaa tällainen puhdas yksinkertaisuus puikotellen. Tätä käyttäisin aina ja kaikkialla ja pistäisin sen sopimaan mihin tahansa. Arvatkaa harmittaako, kun tällainen oli ja meni huuto.netissä jokin aika sitten! Hitaudesta sakotetaan.   
 
Froa-liivi.
 
 Nuo isot taskut ovat mainiot.


Lola-mekko.
 
Yksinkertainen linjakas keittovillainen mekko pitkillä hihoilla. Keittovilla on lämmintä mutta hengittävää, ellei sitä tuki paksulla trikookerroksella. Tämä malli olisi valtavan monikäyttöinen, ja taitaa siksi ollakin unelmalistani ykkösenä.


Lolita-mekko.
 
Tässä sama malli lyhythihaisena. Minä haluaisin pitkät hihat mutta tämän värin. Tai harmaata pellavaa lyhyillä hihoilla.


Luna-mekko.
 
Hihaton ja keittovillaa. Alle trikoopaita tai päälle bolero. Siinä olis kaikki tarpeellinen talven juhliin. Ja arkeen!
 
Hatta-kauluri ja Kujat-ranteenlämmittimet.
 
Näitä hypistelin kaupassa pitkään, mutta jätin sinne kun en ollut varma värivalinnoista. Sitäpaitsi jokin kumma ääni takaraivossa urputti, että nämähän voi neuloa itse. Mikä ei kylläkään pidä paikkaansa. Kaikkea muuta kivaa voi neuloa itse, mutta juuri tällaisia ei voi. Onneksi tämän brändin kohdalla on mahdollisuus harkita pidempäänkin, sillä mallisto ei vaihdu sesongeittain. Materiaalivalintojen ohella tällainen ajattomuus on osa heidän ekologista filosofiaansa. Ja sopii hyvin minulle, sillä olen oppinut inhoamaan ostopäätöksiä, jotka pitää tehdä heti. Pitää saada rauhassa miettiä ja makustella. Silloin osuu todennäköisemmin oikeaan.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

sylvi suunnitelmissa



Olen lykännyt Sylvin neulomista jo parin talven ajan. Tänä syksynä pääsin niin pitkälle, että aloin tosissaan pohtia värivalintoja. Ostin lopulta vyyhdin luonnonväristä Cascaden Ecoa ja neuloin kokeeksi pienen pipon. Tai pienen ja pienen - hivenen väljä se on. Lanka oli vähän turhan tuhti tähän malliin, mutta halusin neuloa tutun ja hyväksi havaitun mallin saadakseni tuntumaa itse lankaan. Halusin myös nähdä miltä väri näyttää neulottuna, ja näyttäähän se. Hyvältä näyttää. Värikartan voittaja on tällä haavaa selvillä ja suunnitelma Sylviksi edennyt aimo harppauksen. Muutoksia saattaa tosin olla luvassa, mikäli lykkään projektia vielä tämänkin talven yli. 

Lykkäämisen tarve minua kyllä ihmetyttää. Mistä lie johtuu. Ei Sylvi nyt normaalia takkia kummempi ole. Ohjetta mulla ei vielä ole, mutta en usko siinä olevan mitään ylipääsenmättömän hankalaa. Ja vaikka se tuskin on jokapäiväiseen käyttöön päätyvä neule, se on varmasti sellainen, jonka omistaminen tuottaa suunnatonta iloa silloin, kun sitä tarvitsee. Silti on helpompi tehdä ex tempore jotain muuta kuin lähteä toteuttamaan tätä kauan suunniteltua. Joten merkintä kapteenin lokikirjaan: joskus olisi hyvä ajatella vähemmän ja keskittyä lapioimiseen (sama pätee muuten projektiin G). Ja toivomus joulupukille. Viisi vyyhtiä Ecoa värissä 'natur' vauhdittaisi projektia kummasti.

maanantai 3. joulukuuta 2012

onni onnettomuudessa


Joskus on onni onnettomuudessa. Aidezin kanssa kävi vähän ohrasesti, mutta nytpä olenkin sitten neulonut oikeasti kivan takin! Tämä on siis purkulangasta neulottu, ja ainakin olen itse oikein tyytyväinen. Käytössäkin takki on ollut jo hyvän tovin, mutta oli hienoisia vaikeuksia saada se blogiin. On nimittäin niin, että kun tuntee itsensä maailman rumimmaksi, ei oikein huvita olla kameran edessäkään. Ja kun en oikein hengarikuvistakaan tykkää. Joten pitää vaan odottaa hetkeä, jolloin jonkinainen itseluottamuksen poikanen, edes kohtuullinen valo, neule ja suht myöntyväinen kuvaaja osuvat samaan paikkaan samaan aikaan. Olisi ehkä vähemmän haasteellista neuloa pelkkiä sukkia...   


Malli/Pattern: Golden wheat by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Cascade Eco+ (summer sky heather)
Puikot/Needles: 5mm

Tähän siis tultiin. Veeran Golden Wheat cardigan on roikkunut listallani ja ohjekin ollut ostettuna jo iäisyyden, mutta jostain syystä olen epäillyt sitä neuloa. Hieman epäilytti nytkin. Sen verran sissihenkeä kuitenkin itsestäni löysin, että tuumasin kyllä kestäväni vielä toisenkin purkukerran, jos vain lanka sen kestää. Kävin toimeen, eikä kaduta. Takki on lämmin ja kiva. Hassun napituksen salaisuuskin on minulle auenut. Ajattelin sen olevan vain esteettinen elementti. Mutta riittävän avonaisena takki ei ole liian lämmin, vaan itse asiassa erittäin käyttökelpoinen vaate, vaikka onkin neulottu melko paksusta langasta. Ainakin tässä vaiheessa näyttää vahvasti siltä, että puutteista huolimatta tässä takissa on aoinesta lempineuleeksi. 


Puutteitakin nimittäin löytyy. Tästä kuvasta sen hyvin näkeekin. Kainaloiden alle tahtoo muodostua tuollainen hassu vekki. Saattaa olla että rintavarustukseni on himpan liian iso tähän takkiin. Toisaalta jos jätän alimman napin auki, näyttää kuin etukappaleissa olisi pikkuisen liikaa leveyttä, ja vekki muodostuu pystysuuntaan. Ota siitä nyt sitten selvä. Napinläpiä neuloin kaksi enemmän kuin ohje opasti, ja ompelin ne sitten kiinni. Minun metodini on selkeästi yrityksen ja erehdyksen kautta eteneminen. Joskus kyllä ihmettelen tätä näkemyksen puutetta.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

talvi yllätti suomalaiset

 
Malli/Pattern: Abra Alba wrist warmers by Matilde Skår
Lanka/Yarn: Cascade 220 (mitä kaapista käteen sattui)
Puikot/Needles: 3,5mm
 

Tämä alkaa olla nykysuomessa valitettavan tavallinen tarina, joka toistuu joka vuosi. Ensin kohistaan monta päivää tulevasta lumimyrskystä ja paukkupakkasesta, ja kun se sitten odotetusti tulee, ollaan aivan ihmeissään. Liikenne takkuaa eikä mikään suju. Kun on kylmä! Ja luntakin tulee!! Se kun on niin tavatonta tällä pohjoisemmalla pallonpuoliskolla.

Annoinpa talven yllättää minäkin, sillä en toki ole tässä asiassa muita parempi. Autoilin perjantaina Helsinkiin, jossa se varsinainen lumimyräkkä oli. Onneksi autoilin pelkääjän paikalla, muuten en olisi saanut lapasia valmiiksi. Vanhoissa oli iso reikä keskellä kämmentä. Langanpäät olivat vielä
päättelemättöminä lapasten sisällä, mutta onneksi oli kuitenkin rasat käsissä, sillä jouduimme odottamaan raitiovaunua kolme varttia. Kaupungissa, jonka joukkoliikenne on käsittääkseni maamme paras! Mutta jestas, mitä se olisi ollut ilman lapasia! Kauhean kauniit niistä ei tullut, vaikka nämä hannan lapaset joista idean varastin ovat mielestäni tosi hienot. Mutta panostan siihen ulkonäköön enemmän sit seuraavien kohdalla.

tiistai 27. marraskuuta 2012

kesällä kerran

Kuulin, että meille viimein on luvattu talvi. Toivottavasti se tosiaan tulee! Tänään jo ihan pikkasen pyrytti, joten toiveikkaalla mielellä ollaan. Sitä ennen kuitenkin katsaus viime kesään. Sain kirahvilasta ja kesän lapselta haasteen on muistella mennyttä kesää kuuden kuvan verran. Kiitos siitä! Näin matkan päästä tarkasteltuna nousee esiin hyviä muistoja, vaikka silloin aikanaan tuntui arki rankemmanpuoleiselta.







Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Haasteen napatkoon mukaan se ken haluaa, minä en enää jaksa miettiä kuka ei tähän jo olisi vastannut. Nyt menen nukkumaan ja toivon, että herätessäni on maa valkoinen.

maanantai 26. marraskuuta 2012

rumasukat


Malli/Patter: Cauchy by Cookie A
Lanka/Yarn: Fleece Artist Trail Socks (chocolate)
Puikot/Needles: 2,5mm
 
Minun pitäisi neuloa enemmän sukkia koska käytän niitä paljon, ja lapsetkin tarvitsisivat. Sukkien neulonta ei kuitenkaan ole lempipuuhaani, vaikka olen koittanut opetella siitä tykkäämään. Niinpä olen useimmiten siinä tilanteessa, että saan seuraavan parin valmiiksi vasta, kun edellinen on jo parsintakelvoton. Kerrallaan käytössä on korkeintaan kaksi sukkaparia. Viime aikoina olen lisäksi alkanut kärsiä siitä kuuluisasta toisen sukan syndroomasta. Puikoilla on nytkin yksi hitaasti etenevä. Näistäkin toinen valmistui jo viime tammikuussa, ja sai sitten odottaa kaveria elokuuhun saakka. Ja nyt jo pääsi pari blogiin kummittelemaan.
 
Nämä sukat ovat ehjät ja veikkaan että sellaisina pysyvätkin, koska en oikein pidä niistä. Mulla on iän kaiket ollut yhdet rumasukat, eli sellaiset sukat, joista en pidä ja jotka ovat rumat, mutta joita tulee käytettyä koska ne vaan kestävät ehjinä silloinkin, kun kaikki muu reikiintyy eikä uutta jaksa neuloa. Miksi lempisukat eivät koskaan kestä samalla tavalla?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

ehkä kaunis mutta...


Malli/Pattern: Laurel by Jared Flood
Lanka/Yarn: Tosh Sport (antler)
Puikot/Needles: 3,5mm, 2,5mm resoriin

Kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistäminen on ihan parhautta. Neulemallien valinnassa kauniin ja käytännöllisen lopputuloksen soisi yhdistyvän vielä nautinnolliseen neulontaprosessiinkin. Valitettavasti aina ei saa mitä haluaa.
 
Neulon tavallisesti perin yksinkertaisia malleja. Joskus koetan rikkoa kaavaa koska kuvittelen, että minun pitäisi osoittaa taitavuuteni, tai esitellä blogissa jotain uutta ja ihmeellistä. Jokin aika sitten neuloin Aidezin vähän tällä mentaliteetilla. Nyt kokeilin jotain pienempää. Lopputulos näyttää kuitenkin olevan poikkeuksetta sama: purkuun menee. Joten sori vaan, olen tylsä enkä muuta voi. Tämä Laurel tässä on oikein kaunis ja mukavan haastavaa neulottavaa, mutta lopputulos ei vakuuta. Neuloin mallin pari vuotta sitten Cascaden langasta. 122 aloitussilmukkaa worsted-vahvuudella on kuitenkin ihan liioittelua. Lopputuloksella olisi voinut myssyttää ehkä Havis Amandan. Tällä kertaa käytin sport-vahvuista lankaa, mutta silmukoita tuntui silti olevan liikaa minun päähäni. En myöskään taida olla baskerityyppiä. Myssystä tuntui liian matalalta. Se ei lämmittänyt riittävästi, eikä istunut päähänkään erityisen hyvin.
 
Onkohan minusta iän myötä tullut kovin mukavuudenhaluinen? En tiedä, katsaus vaatekaappiini kyllä viittaa siihen suuntaan. Joten mukavuudenhalussani neuloin lisää ampiaispesäpipoja. Se malli istuu päähän, on lämmin, ja lämpöä voi vähän säädelläkin. Rowanin silkkivillasta neulottu meni tyttärelle. Itselleni halusin kuitenkin tällaisen luonnonvärisen. Lanka loppui juuri ennen finaalia, joten Laurel oli laitettava purkuun. Ei edes kirpaissut.

lauantai 24. marraskuuta 2012

valoja pimeässä

 
 
 
 
 
Sarjassamme 'taistelua kaamosta vastaan'. Alkuillasta pakkasin kaksi nuorimmaista rattaisiin painoksi ja lähdin kävelylle. Kiersimme tutun lenkin. Tytöt lauloivat ja minä kuvasin kännykällä sen, mihin he - lähinnä Kirppu - kiinnittivät huomiota. Tällä kertaa reitillä oli selkeä teema. No, onhan tämä "valon kaupunki".

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

kaamosmasennus


En muista koskaan toden teolla kärsineeni kaamosmasennuksesta, jonka olen muuten kuvitellut iskevän kevään korvilla, en näin syyspuolella. Pimeyteen olen kyllästynyt ja kaikenkaltaista alavireisyyttä potenut, mutta tämä kokonaisvaltainen väsymys joka nyt vaivaa on aivan uutta. Kun ei huvita mikään, eikä innostu mistään. Olen taistellut vastaan kaikin voimin liikunnan ja kirkasvalolampun avulla. Olen koettanut potkia itseni liikkeelle, kuvitella itseni tehokkaaksi, hakea iloa tekemisen kautta. Silti olo on kuin koittaisi tervassa tanssia. Mitä ihmettä tälle oikein mahtaa? Kun elämä ei kuitenkaan odota vaan olettaa että virtaa piisaa. Vai löytyiskö jostain lääkäri, joka kirjoittaisi opiskelevalle osa-aikakotiäidille sairaslomaa elämästä talven yli, tai edes siihen saakka, että lumi valkaisee maiseman?

maanantai 19. marraskuuta 2012

rosépippuri

 
 
Mulla on joskus aika pitkä piuha, mutta vasta tarkistaessani sanakirjasta tämän värisävyn suomennoksen tajusin, miksi Victoria oli juuri Posh Spice. Sävyn nimi on 'posy', mikä tarkoittaa tyylikästä. Madelinetoshin mielestä pinkkikin voi siis olla tyylikäs väri! Ja oikeassa ovat siinä mielessä, että tämä vaaleanpunaisen sävy on oikein onnistunut: siinä ei ole tippaakaan makeilua tai hempeilyä, eikä se ole myöskään ylilyövän räikeä. Joten ajattelin sen olevan tyylikäs mauste muutoin niin harmaaseen vaatekaappiini. Vaikka sitten totesinkin, että minun makuuni tässä mausteessa taitaa olla vähän liikaakin potkua.
     
 
Malli/Pattern: Wurm by katharina nopp
Lanka/Yarn: Tosh sport (posh)
Puikot/Needles: 3,5mm, reunus 2,5mm
 
Neuloin siis pitkästä aikaa ampiaispesän. Neuleena tässä ei liene mitään erityistä: olen neulonut mallin monta kertaa ja tavanomaisin muokkauksin tein eli lisäsin silmukoita tuplamäärän, aloitus väliaikaisella luonnilla (provisional cast on), koska siten tulee niin siisti lopputulos. Koristeeksi ompelin sydämenmuotoisen napin. Kokeilin pipoa muutaman päivän verran ja totesin, että reunus olisi ehkä kannattanut tehdä isommilla puikoilla. Onneksi meillä käyttäjiä riittää, ja näköjään meillä on melko samankokoiset päätkin, joten lahjoitin pipon sille, kenelle se paremmin sopii.

 
 
Ja jottein pikki ihanuus heti loppuisi, toinen kesällä ompelemani lippunauha. Sunnuntaina kahviteltiin kera kourallisen vieraita, ja kun teemana oli kahden pikkuprinsessan yhdistetty synttärijuhla, tuntui sopivalta vaihtaa vihreä lippunauha toiseen. Kesällä tämä näytti silmiini vähän turhan hempeältä, mutta jostain syystä ei enää.   
 
 

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

litää poppaa

 
"Aha, poppaa."
 
Aika-ajoin innostun värkkäämään aamupalaksi sellaista juomaa, jota nykyisin smoothieksi kutsutaan. Kun olin lapsi, puhuttiin muuten pirtelöstä. Tosin silloin pirtelöön laitettiin marjoja, jäätelöä ja maitoa. Smoothieta varten surautellaan salaatit soseeksi. Pirtelö oli herkku, smoothie on terveysjuoma. Minun aamupalajuomani ovat ehkä jotain niiden väliltä: jugurttia, rahkaa, marjoja, banaania, leseitä, mehua ja sitä rataa.
 
 
Olen tavannut surautella aamupalajuomani ihan sauvasekoittimella, minkä takia niiden tekeminen on jäänyt vähän satunnaiseksi. Kunnes taannoin eräs kansallinen kauppaketju tarjosi viisitoista alennusprosenttia vihreän kortin haltijoille, ja mies hankki talouteen tehosekoittimen. On se hauska ja kätevämpi kuin sauvasekoitin, vaikka hieman toivomisen varaa jättääkin. Tai sitten en ole oppinut täyttämään sitä ihan oikein.  
 
"Litää!"
 
Toistaiseksi meitä on kuitenkin vain kaksi, joihin marjasoppani uppoavat. Isompien neitien makuun ne maistuvat liian marjaisille, vaikka Kirppu-keskimmäinen yllättikin tykästymällä banaaniin ja maapähkinään (jonka bongasin joskus täältä). Nirsoihin lapsiin uppoavan terveellisen marjaisan huijausjuoman resepti onkin hakusassa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

aika jaolla

 
Kirahvilan Kati pohti vanhojen taitojen elvyttämistä. Osu ja uppos, sillä olen itsekin tehnyt paluuta vanhojen harrastusten pariin. Toisessa on kyse liikunnasta. Huvituin huomatessani, että mieluisimmat tunnit oli luokiteltu fitness -nimikkeen alle. Mutta tekniikka on tuttua, ja siinä saa parhaimman hyödyn panokselleen. Tässä tapauksessa panos on aika. Jostain (blogista?) on jäänyt mieleeni lausahdus, että lapsiperheessä aika on sirpaleinen käsite. Sen allekirjoitan. Usein on lisäksi tuntunut, että lapsiperheessä oma aika on suoranainen epäkäsite. Jotain, mitä ei ole olemassakaan.   
 
Elämäntilanteesta johtuen olen pitkään harrastanut vain asioita, joita voi tehdä kotona. Neulominen ja bloggaaminen ovat sellaisia. Nyt, kun perheessä ei enää ole vauvaa, voi laajentaa reviiriä. Onhan se ihanaa, mutta myös stressaavaa. Nyt minun pitää jakaa aikaani useammalle taholle, ja harrastuksiin panostaminen tuntuu herättävän entistä enemmän syyllisyyttä. Että jumppaan ollaan menossa, vaikka pitäisi kirjoittaa gradua! Että kirjoitetaan blogia, vaikka pitäisi viettää aikaa perheen kanssa! Tai oikeastaan kirjoittaa sitä gradua. Jaa ettei se gradu etene? Oisko kyse priorisoinnista...? Ja missäs välissä sä tuon ehdit neuloa?!!
 
Pari viikkoa olen kulkenut jumpalla paljain jaloin. Nyt mulla on kengät kuin huutomerkit. Innolla odotan, koska alan tuntea itseni niin vakiintuneeksi liikkujaksi, että kehtaan hankkia jumppatopin mieheltä lainatun t-paidan tilalle.

Aikaa ei voi taikoa lisää, mutta ehkä jotain muuta voi? Järki sanoo, että itsensä hoitaminen vaikkapa kuntoilemalla on voimavarojen lisäämistä, jonka laiminlyöminen kostautuu. Siltipä olen laiminlyönyt. Ja silti tuntuu siltä, että jumppaan lähteminen on itsekkyyttä ja huonoa priorisointia. Vaikka tiedän, että on olemassa tervettäkin itsekkyyttä, ja ettei pyrkimys olla vain muita varten toteudu olemisena vain muita varten. Päinvastoin. Itsensä sivuuttaminen muuttaa ihmisen vain itsensä näkeväksi hirviöksi. Mikä on empiirisesti todistettu.  

Itsensä asettaminen prioriteettilistan kärkeen on vaikeaa useimmille äideille. Minäkin koen sen vaikeaksi, mutta olen tullut pisteeseen, jossa tarve asioiden muuttamiselle tuntuu niin huutavalta, että se on vain aloitettava jostain. Vaikka sitten itsekkäistä lähtökohdista. Pikkulapsiperheessä se kuormittaa koko perhettä. Ei riitä, että minä sitoudun liikuntaharrastukseeni - kaikkien on sitouduttava mahdollistamaan se. Jonkun on oltava lasten kanssa silloin, kun minä liikun. Sillä jollakulla on ehkä omat intressinsä ajankäytön suhteen. Lasten on kestettävä äidin poissaolot. Olen lyhyessä ajassa huomannut, että se pienikin poissaolo nostattaa ikävää, eikä se tunnu kivalta, etenkään jos takana on jo päivä päiväkodissa.
 
Priorisoi siinä sitten. Mieti, mikä on tärkeää. Veny vielä vähän, koska niin olet tehnyt tähänkin asti. Koska jousto loppuu?  

perjantai 9. marraskuuta 2012

positiivista perjantaita



Tänään päättyi eräs erittäin antoisa kurssi, jonka puitteissa tein muun muassa tuollaisen, öö, hienon kollaasin. Ihan oikeasti kurssin anti oli aivan muualla kuin askartelussa, ja kuvan tarkoitus onkin kertoa, mitä olen oppinut. Viestin saa ihan vapaasti tulkita miten haluaa. Sain myös kuulla että minulla on taito, jonka olen luullut hukanneeni aikaa sitten. Hukassa se on minulta vieläkin, mutta muiden nähtävillä. Minäkin voin sen siis vielä löytää. Voi miten se tekee minut onnelliseksi!   

Jotta vaikutus ei jäisi aivan paikalliseksi, haastan sinut huomioimaan hyvän toisessa ja kertomaan sen hänelle. Haaste on voimassa juuri tänään, minä päivänä nyt satutkaan tätä lukemaan. Voit tehdä tämän ihan kenelle tahansa, ja ihan mistä tahansa asiasta. Paljon on puhuttu kirkasvalolampun hyvää tekevistä vaikutuksista, mutta sitäkin kokeilleena väitän, että hyvän näkeminen piristää enemmän kuin mikään valo. Joten katso, näe ja sano se ääneen! Minäkin taidan nyt mennä sanomaan tyttärilleni jotakin, minkä aika monesti unohdan sanoa, koska luulen ettei sitä ole tarpeen toistella.