Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. tammikuuta 2013

mätsäävät asusteet



Huopikkaat ovat huiput pakkaskengät, mutta haksahdin silti tämän talven hittiin: Soreleihin. Nämä paitsi lämmittävät pakkasella, toimivat vaihtelevammissakin olosuhteissa. Kuten silloin, kun ei ole vain kylmää vaan myös märkää, jolloin huopikkaat ovat auttamatta pannassa. Lupaa siis mainospuhe. Testiajo on todistanut että hyvin näillä umpihankeen poletaan, ja kipastaan kaupungillakin. Tosin siinä kohtaa saattaa herkimpien esteettistä silmää hieman karsastaa. Onneksi kyseessä on makuasia, ja niistäpä ei voi kuin kiistellä. Testasin naisellisempiakin versioita Sorelilta, mutta tuumasin sitten että vanhassa vara parempi: Jos Caribout ovat pelittäneet tällaisenaan jo neljäkymmentä vuotta sitten, niin minun logiikkani mukaan konseptin on oltava ainakin lähes täydellinen. Sitäpaitsi mikään ei kestä ikuisesti. Tänä talvena voin kuvitella olevani muotitietoinen, ensi talvena tai viimeistään seuraavana omistan priimat ulkoilukengät. Sikäli kun konsepti on niin hyvä kuin on annettu ymmärtää.  

No joo. Olen seurannut tv-sarjaa Muotitietoinen, vaikken tajuakaan miksi. Ohjelman loppuessa olen aina ärsyyntynyt, mutta vääristä asioista. Eikö muodista muuta irtoa kuin mitäänsanomatonta lässytystä? En myöskään ymmärrä asustamista, tyyliin "jos sä haluat rikkoa tätä tyttömäistä luukkia, niin lisäät tähän päälle vaan nahkaisen prätkärotsin, ja avot!". Avot, joo. Minua kun paleltaa tai kuumottaa ihan riippumatta siitä, sopiiko se tyyliin juuri sillä hetkellä. Yleensä ei sovi. Tyylitajuni on kuitenkin käytännönläheistä tai puuttuvaa, ja siksi tämä sorel-trendikin vetoaa (niin että lisää tällaista! hehkuttakaas ensi keväänä vaikka mustat kontiot taas kunniaan!). Tällä kertaa huomasin kuitenkin omistavani asusteen, jota ilman on harvemmin tarvettakaan lähteä umpihankeen tarpomaan. Naistenlehdissä hehkutetaan säännöllisin väliajoin maailmantähtien käsilaukkuversioita. Minun ei tosiaankaan ole mikään käsilaukkuversio, mutta mätsää kenkiin tyylinkin puolesta sitä paremmin. Sävy sävyyn ollaan ainakin.


No vitsi vitsi (Putouskin muuten alkaa taas!). Tosiasiassa näillä jaloilla ei vielä lenkkipoluille ole asiaa, mutta ontuminenkin onnistuu Soreleissa paremmin kuin muissa kengissäni. Ovat tukevat, tai jotain. Terveisin uusien kantapohjallisten omistaja.

tiistai 27. marraskuuta 2012

kesällä kerran

Kuulin, että meille viimein on luvattu talvi. Toivottavasti se tosiaan tulee! Tänään jo ihan pikkasen pyrytti, joten toiveikkaalla mielellä ollaan. Sitä ennen kuitenkin katsaus viime kesään. Sain kirahvilasta ja kesän lapselta haasteen on muistella mennyttä kesää kuuden kuvan verran. Kiitos siitä! Näin matkan päästä tarkasteltuna nousee esiin hyviä muistoja, vaikka silloin aikanaan tuntui arki rankemmanpuoleiselta.







Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Haasteen napatkoon mukaan se ken haluaa, minä en enää jaksa miettiä kuka ei tähän jo olisi vastannut. Nyt menen nukkumaan ja toivon, että herätessäni on maa valkoinen.

lauantai 11. elokuuta 2012

kanttarelli metsässä



Jossain naistenlehdessä letkautettiin, että facebook-päivitysten perusteella moni pitää sieniä erityisen valokuvauksellisena. Tykkäsin jutusta melkein yhtä paljon kuin niistä takasivun nöyryyttävistä valokuvapoiminnoista muka-hauskoine asukommentteineen. Mutta ylenkatse kai toimii aina.


Tuskinpa niissä päivityksissä sienestyksen valokuvauksellisuudesta on kyse, vaan tekemisen merkityksestä. Käly opasti minut sienimetsään viime syksynä. Nyt osaan poimia sitä yhtä ainoaa lajia siitä yhdestä ainoastan paikasta, joka sijaitsee suunnilleen meidän mummulan patiolla, mutta tottavie se tekee minut tyytyväiseksi!


Sitäpaitsi homman pointtihan ei ole elämäntapavalinnoilla brassailussa, mihin tuo facebook-kommentti mielestäni viittaa. Vaan ilmassa leijuvassa elokuisessa kirpakkuudessa. Löytämisen riemussa. Rauhoittumisessa, tekemään keskittymisessä.

Ja siitä, kun sienimetsään pääsee oikean kaverin kanssa.