tiistai 30. lokakuuta 2012

vihreää ja valkoista

 
 

 
Kirpputorilta löytyneistä kangaspaloista meille verhot. Kankaita oli kaksi ja ostimme ne lastenhuonetta varten, mutta kotona hoksasimme, että nehän on kuin tehty keittiöön! Kankaat ovat keskenään erivärisiä, ja niiden vihreätkin ovat aivan eri vihreää. Mutta siitä viis! Keittiöstä tuli verhojen myötä pirteä ja hauska. Toista verhoa hieman lyhensin, toista jouduin vähän paikkaamaan. Pari ruostetäplääkin oli. Sen vuoksi hintakin tuumautti hetken verran, mutta tuumimme, että tuskinpa löydämme uutukaisia verhoja muutamalla kympillä. Ja isän perintöä varmaankin, mutta mua jaksaa aina vaan sykähdyttää tuo made in Finland.  
 
Alimmassa kuvassa esikoisen kesäisille synttäreille tarkoitettua viirinauhaa, jonka sain valmiiksi vasta synttäreiden jälkeen. Viime viikonloppuna kun keskimmäisellä oli tulossa synttärivieraita, muistin nauhan olemassaolon ja jopa löysin sen, niin kummallisesta paikasta kuin pilkullisesta metallisangosta lastenhuoneen hyllyltä. Mies naputteli seinään pari naulaa ja ripustimme viirin paikoilleen juuri ennenkuin ovikello soi ensimmäisen kerran. Joskus sitä on myöhässä, joskus taas ilahduttavasti ajoissa - riippuu ihan näkökulmasta!  

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

minun aurinkoni

 
 
Neljä vuotta on pitkä aika, joka hujahtaa ohi hetkessä.
 
Neljän vuoden edestä hymyä, 
huumorintajua,
 lapsen viisautta,
asioiden näkemistä,  
kauneudentajua,
tempperamenttia,
rohkeutta,  
uskomatonta itsenäisyyttä,
hellyydenkaipuuta,
empatiaa, 
kykyä jättää asiat taakseen
ja antaa anteeksi,
keskittyä hyvään,
nauraa muiden kanssa
 
tiivistyi aamulla, lahjapaketin äärellä, huudahdukseen:
"Siskot, kattokaa mitä me saatiin!"

maanantai 22. lokakuuta 2012

valmista raitaa

 
Malli/Pattern: Naisen raidallinen neuletakki tjsp. (Novita vuodelta 2010)
Lanka/Yarn: Hjertegarn Alpaca Silk
Puikot/Needles: 3,25 mm

Tämän ihanaisen nappeja vilauttelin jokin aika sitten. Neuloin pitkästä, pitkästä aikaa Novitan ohjeista. Malli on ihan peruskauraa, raidoitettu alpakkainen takki, joka ohjeen mukaan neulotaan alhaalta ylöspäin kappale kerrallaan kerrallaan. Saumoja välttääkseni neuloin kuitenkin alaosan yhtenä kappaleena, kainaloista alkaen yläosan erikseen ja silmukoin olkasaumat yhteen. Hihat neuloin pyörönä ja ompelin paikoilleen. Harkitsin niiden neulomista ylhältä alaspäin lyhennettyjä kerroksia käyttäen, mutta päätin sitten kokeilla sitä joskus toiste jonkin yksivärisen mallin kanssa. Pelkäsin, että raitojen täsmääminen voisi olla turhan hankalaa.  
 
 
Raitoja sai silti täsmäillä ihan riittävästi. Olisin voinut neuloa helmalle mittaa hieman enemmän, jolloin ne rytmittyisivät vartalon muotoihin hieman imartelevammin. Lisäksi ongelma kertautui hihoja neuloessa: hihojen ja vartalo-osan raidat on nimittäin suunniteltu yhtä leveiksi, joten hihat uhkasivat jäädä pahasti nafteiksi. Enkä mitään inhoa enempää kuin liian lyhyitä, ranteen paljastavia hihoja! Joten fuskasin hieman ensimmäistä hihaa neuloessani (pidensin raitoja hieman) ja ompelin hihan paikoilleenkin ennenkuin aloitin toisen saadakseni varmuuden siitä, että takki ylipäätään kannattaa neuloa loppuun saakka. Toisen hihan kanssa fuskasin vielä enemmän, sillä sininen lanka näytti loppuvan kesken. Sain sen riittämään juuri ja juuri. Viidentoista sentin pätkä taisi jäädä päättelyn jälkeen yli.
 
Malli ei muutenkaan ole kaikkein pukevin mahdollinen minulle, mutten halunnut kauheasti muokata sitä. Tuumin kyllä jättää resorin pois, huolitella helman käänteellä ja neuloa sen a-linjaiseksi. Mutta sitten tämä olisi jo ihan eri takki, ja sen eri takin ehdin neuloa myöhemminkin, eri tarkoitukseen. Tästä tuli nyt tällainen ihan kiva välikerros, eikä tämä ole ollenkaan pahalla sanottu. Vaikka sattuneesta syystä napitankin mielelläni vain ylimmät napit.
 
 
Olen oppinut ajattelemaan etten oikein tykkää alpakasta, mutta Felted Tweedin ohella tämä lanka tekee poikkeuksen. Huolimatta silkistä ja alpakasta neuloksesta tulee mukavan napakkaa. Se laskeutuu kauniisti eikä sillä tavalla lörpästi kuin kyseiset kuidut usein tahtovat tehdä. Lopputulos on ohut ja uskomattoman lämmin, mikä sopii tällaiselle tukevampivartiselle palelijalle paremmin kuin paksusta langasta neulottu muhkeus. Lanka vaikuttaa tämän villatakin ja yhden pidempään käytössä olleen huivin perusteella myös riittävän käytönkestävältä, ja minun mielestäni pehmoiseltakin. Joten lisää tätä mun puikoille, kiitos!  

 
Kuvausassistentti.

lauantai 20. lokakuuta 2012

äidin pikku apulainen

 
 
Malli/Patern: Aidez by Cirilia Rose
Lanka/Yarn: Cascade Eco+ (Summer sky heather)
Puikot/Needles: 6mm

Kuten sanoin, se on tunnelaji. Ja tämä Aidezin kaveri jakaa minun tunteeni pahasti kahtia. Neulomisprosessina se oli hieno. Malli näyttää monimutkaiselta, mutta ei loppujen lopuksi sitä ole, vaikkakaan niiden mysteeripalmikoiden arvoitusta en onnistunut pitävästi ratkaisemaan. Mallikerrat jäivät helposti mieleen ja rytmittivät neulomista kivasti. Modauksia ohjeeseen tein sen verran, että neuloin alhaalta ylöspäin saumattomasti, hihat erikseen ja yläosan taas yhtenäisenä. Kainaloissa silmukat odottavat apulangoilla, ajattelin, josko silmukoisi saumat. Kuten kuvasta näkyy, vähän vaiheessa ollaan vielä... 
 
 
...ja saattaapa olla että siihen jääkin. Jostain syystä Aidez on roikkunut to do -listalla reilun vuoden, pääasiassa kai siksi, että olen ehkä epäillyt, ettei se ole aivan minun tyyliseni vaate. Titityyn Siinan puheet taivaansinisestä Aidezista saivat minut innostumaan, mutta neuloessa epäilys on vain vahvistunut. Keksin äkkiseltään montakin itselleni vaatteeksi sopivampaa mallia. Joten tuumin, etten päättele vaan puran, koska nyt se on vielä helppoa. Vaan sitten iski valinnanvaikeus. Mitä siis...
 
 
...teen? Voisin ottaa revanssin Amelian kanssa, mutta se kaipaisi ehkä hieman keveämpää lankaa. Golden wheat cardiganin ohje mulla olis jo valmiina (mutta jokin syy on kai siihenkin, etten ole tullut neuloneeksi sitäkään aiemmin?). Harvest moon voisi sopia minulle, samoin Tilted Duster. Monta muutakin kivaa tulee mieleen. Tai sitten tunikaa, Idlewood tai talonmiehen neitikin... Selkeästi simppelimpään suuntaan olen kuitenkin menossa. Pitänee tuumata hetken. Vaikka lankaa keriessä.

tiistai 16. lokakuuta 2012

tautipesän tarinoita

 
 
 
Aika tylsiähän ne ovat. Ne tarinat meinaan. On mitattu kuumetta, käyty lääkärissä, annosteltu antibioottia ja muutettu suunnitelmia syyslomareissun suhteen. Ollaan kotona. Satanutkin on. Joten ei ihme, että suljetun paikan kammo iskee välillä. Seinät tuntuvat kaatuvan päälle kera hirrrrr-vit-tä-vän huudon. Metakassa kunnostaudutaan erityisesti silloin, kun kaatuvat seinät kuuluvat legoista rakennettuun tilataideteokseen. Malleja on tasan kaksi, kuten kuvasta näkyy. Minä hallitsen ne molemmat, mutta lapset ovat selkeästi erikoistuneet: yksi rakentaa pyramideja, toinen laatikkotaloja, kolmas toimii kuulamurskaimena. Huutoon osallistuvat kaikki, mutta eri syistä.  
 
On myös mietitty syntyjä syviä. Kuivaharjoiteltu elämää ja rämmitty poikkeuksellisen syvällä. Tänään sen tajusin: olisi kai aika viritellä kirkasvalolamppu täksi talveksi. Mulla tosin saattaisivat toimia sellaiset korviin tuikattavat valotkin. Kuljeksisin päivät pitkät lamput korvissa ja kerrankin polla säteilis. Hoitotehollisesti kaksi tuntia päivässä pitäisi kyllä riittää, mutta tuskinpa tällä kaamoksenkestokyvyllä varustettu ihminen voi valohoidosta yliannosta saada.
 
Hyvässä lykyssä ne lamput toimisivat korvatulppinakin.   

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

aidez-moi!

Oikeastaan tämä postaus ei ole mikään avunhuuto, vaikka toivonkin, että siitä itselleni apua olisi. Kyse ei myöskään ole siitä kirjallisuuden genrestä, joka erilaisia itsensä auttamisen välineitä tarjoaa. Tiedättehän nämä hyvään elämänhallintaan tähtäävät self help -kirjat, jotka monesti vaikuttavat tervejärkisestä ihmisestä - ja me kaikkihan olemme omasta mielestämme tervejärkisiä ihmisiä - aikamoiselta huuhaalta. Paitsi silloin, kun sattuvat tukemaan omia uskomuksiamme asiain tilasta.
 
 
Joka tapauksessa en huuda apua, vaan ihan puhtaasti neulomisesta on kyse. Jotta ingressini ontuva aasinsilta (vielä huonompia kielikuvia kehiin!) avautuisi niillekin joilta ei ranskan kieli taivu, kerron, että olen viime aikoina googlannut ahkerasti neulemallia nimeltä Aidez. 'Aider' on ranskan kielinen verbi, 'aidez' sen monikon toinen muoto, joka tarkoittaa 'auttakaa'. Muistaakseni näin. Joka tapauksessa kuvia tästä kaunokaisesta löytyy vaikka millä mitalla, mutta ei tietenkään juuri siitä detaljista, joka minulle on tuottanut päänvaivaa. Näinhän siinä tietysti aina käy. Kyseessä on siis tämä takin takakappaleessa keskikuvion molemmin puolin sijaitseva kiertopalmikko.
 
 
Ohjeen tulkinta tuotti hieman päänvaivaa kyseisen palmikon kohdalla. Päädyin tulkitsemaan sen niin, että

nurjalla kerroksella neulotaan palmikon silmukat nurin kiertäen lanka kaksi kertaa puikon ympärille seuraavalla kerroksella kierrot puretaan ja neulotaan silmukat palmikoksi
väliin tulee kaksi kerrosta sileää neuletta. 
 
Uskon neulovani sen oikein, mutta tekniikka on sen verran outo, etten ole aivan varma. Enkä tiedä pidänkö löysästä kierrosta, jonka siten saan aikaiseksi. Siedänkö sitä nyt, kun kuitenkin olen jo aika pitkällä menossa. Vai puranko kaiken ja neulon uudelleen ihan tuiki tavallisin napakoin palmikoin. Kas siinä pulma!
 
 
Aidezin etukappaleet taasen ovat vallan hurmaavat!  Voisin vaikka muokata koko takin vain näille supersuloisille kuvioille, mutta sehän olisi vähän tylsää. Lanka, jonka ihanan värin olen vähemmän ihanasti ylivalottanut, on Cascaden Eco+, ja se ihana väri 'Summer Sky Heather'. Olen ihmetellyt miksi Aidezia on neulottu niin paljon juuri kyseisestä langasta. Runsaat palmikot, ehkä tuota mysteeripalmikkoa lukuunottamatta, olisivat edukseen tiukempikierteisellä langalla. Vaikka kieltämättä tässä langassa, sen rakenteessa ja väreissä, on samankaltaista eteerisyyttä kuin mallissa itsessään.
 
Hekumoi hän nyt.
Mutta mitä lie mieltä on sitten, kun työ on valmis? 
Neulominen ei ole välineurheilua,
se on tunnelaji.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

on arkea elomme tää

 
Aika rientää! Se juoksee kuin huomaamatta, kun on mielekästä tekemistä. Ja etenkin silloin, kun olisi tekemistä, mutta tekemisen tielle tulee esteitä, kuten lapsen sairastuminen. Kuluneeseen viikkoon on mahtunut molempia.
 
Vaikka tekemistä on tuntunut riittävän, olen ehtinyt neuloakin. Tai ehkä juuri siksi olen ehtinyt neuloa. Kuumeisen pikkupotilaan kanssa valvoessa ehtii mietiskellä kaikenmoista. Kalkuloida neuletiheyksiä ja sen sellaista, jolloin ajatus on ollut valmis kun on ollut tilaisuus toteuttaa se. Ja puikkoihin tarttuminen tilaisuuden tullen auttaa pysymään kartalla. Joten kun ei olisi aikaa neuloa, kannattaa neuloa. Siitä tulee hyvä mieli.
 
Hyvä mieli tulee siitäkin, että saa valmista aikaiseksi. Joten mullahan on hyvä mieli nyt! Tällä kertaa pienesti vilautan vain. Löysin kivat napit.