Näytetään tekstit, joissa on tunniste sormikkaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sormikkaat. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. huhtikuuta 2013

kuvaajan protesti



Malli/Pattern: Crème de Noyaux by Dagmar Mora
Lanka/Yarn: Knotlob's Lair Väinämöinen (sumu)
Puikot/Needles: 2,5mm

Pääsiäisenä saimme vihdoin kuvattua muutaman jo tovin käytössäkin olleen pikkujutun. Kuvaaja ei tainnut olla järin motivoitunut, kun noin ohjeisti poseeraamaan. Oma olotilani vastaa poseerausta täydelleen, joten julkasen myös.

Mutta jottei ihan sivuraiteelle mene, niin puhutaan neuleasiaa. Käytin hieman isompia puikkoja kuin mitä ohje suositteli, joten neuloin pienimmän koon mukaan. Sormikkaista tuli silti hitusen liian leveät. Vastapainoksi neuloin sormet hitusen liian lyhyiksi, joten tilastollisesti taitavat olla keskimäärin sopivat. Käyttökelpoiset ainakin, ja langan väräjys on aivan ihastuttava! Siinä on juuri sopivasti väriä ja neutraaliutta minun makuuni, ja se sopii vaatekaappiini täydellisesti. Isomman neuletyön suunnittelua samasta langasta jarruttelee vain epäilys sen toimivuudesta isompana pintana.  


Malli/Pattern: Contemporary by Veera Välimäki  
Lanka/Yarn: Tosh DK (wellwater)
Puikot/Needles: 3,5mm (muistaakseni)

Jo monessa blogissa nähty, mutta kerta kiellon päälle. Malli oli kiva neuloa, lopputulos vähän hassu pitkulainen tötsä. Onneksi tykkään pitkulaisista pipoista.    


Pipon juju ovat etuosan kolme erikokoista palmikkoa. Silmääni ne eivät erityisesti miellytä, mutta tekivät piposta kiinnostavan neulottavan. Ihan palmikoiden vuoksi voisin neuloa pipolle kaveriksi kaulurin, jos löytäisin sopivan langan. Tosin mielikuvissani kauluri on melko muhkea tapaus.  Tämä superwash-käsitelty merino taas ei ole erityisen lämmintä, joten pipo pääsee ulkoilemaan vain keleillä, joilla pärjää vähän keveämmilläkin huiveilla.   


Malli/Pattern: Sirle by Suvi Simola
Lanka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 4mm

Olenko joskus maininnut taipumuksestani urautua? Mainitsenpahan taas. Sitä ei voi välttää, sillä Sirlen olen neulonut jo monesti. Ja neuloin taas. Tästä versiosta tuli juuri sopivan kokoinen, ja langan totinen harmaa on kerrassaan hurmaava, joten saattaa olla, ettei minun tarvitse neuloa tätä vähään aikaan. Mutta vannomaan en sitä mene.


tiistai 18. syyskuuta 2012

metsästäjättären kämmekkäät



Kovin ovat sanat suuria tapahtuneeseen nähden. Sillä sunnuntaiaamuna tallustin metsämiehen perässä lintujahtiin, jonka lopputuloksena oli märät housunlahkeet ja pieni saalis kanttarelleja, joita halla ei ollut vielä ennättänyt palelluttaa. Mukana oli paukkuarka lammaskoira, ja reissun tärkein tavoite hoidettiin alta pois heti kotipihassa: valokuvattiin rouvan uudet kämmekkäät.


Lanka/Yarn: Tosh Sport (antler)
Puikot/Needles: 3,5mm
 
Ajelimme viikonloppuna Kainuussa mutkin. Pitkien automatkojenn aikana ja osin niiden välissä ehdin neuloa nätit pikku kädenlämmittimet sekä puolikkaan sukan. Tuo Dropsin ohje on pyörinyt kaapissani tulostettuna jo jonkin aikaa. Reissuneuleena kun sen aloitin en juuri muokaillut ohjetta alkuvaiheessa, mikä olisi kyllä kannattanut. Kuviota ja resoria ei ole täsmätty millään tavalla,vaikka se ei olisi ollut edes erityisen vaikeaa. Enpä täsmännyt sitten minäkään. Sen verran muokkauksia tein, että neuloin varren 4 cm lyhyemmäksi kuin ohje neuvoi, ja yläresoria muotoilin kahden lyhennetyn kerroksen verran. Se on kämmenpuolelta hieman matalampi kuin kämmenselästä, mikä toimii minusta todella hyvin. Kämmekkäät tuppaavat rullautumaan ärsyttävästi sormien ja kämmenen taitteessa. Muotoiltu reuna suojaa rystysiä riittävästi mutta jää kämmenpuolelta sen verran alemmas ettei ole tiellä touhutessa.
 

Juuri kun manasin superwash-käsitellyn villan pois lankakoristani, pamahtivat Titityyn hyllyt tukkoon - tosin vain hyvin hetkellisesti, vaikkaamma, joten olkaa nopeita! - ihania Madelinetoshin lankoja, joista voisin neuloa vaikka mitä, jos pankkitili antaisi myöten. Ja ne tottakai ovat sitä superwashia. Mutta ei anneta sen häiritä. Ei ole edes ensimmäinen kerta kun käännän takkia villa-asioissa.

 
Langan väriin olen vallan ihastunut! Vasta kotimatkalla, kun ohitimme lauman tienposkessa ruokailevia puolivillejä metsäneläviä tajusin, mistä se minua muistuttaa. Mistäpä muusta.