Ei villaista ennen vihkiäisiä, sanoo vanha sanonta. Pelaankohan varman päälle, kun näin seitsemän vuoden jälkeenkin aloitin varovasti puuvillalla? Tosin alkuun päästyäni en näköjään älyä lopettaa. On nimittäin sitä villaistakin tulossa.
Oli mustaa ja luonnonvalkoista raitaa, näppituntumalta 100% puuvillaa, joka Eurokankaan kilolaarista bongattuna näytti kivalta. T-paidan kaava on siitä ensimmäisestä Joka tyypin kaavakirjasta (josta muuten on tulossa kovasti kaivattu uusintapainos). Kaava taitaa olla melko reilu, koska mittojen mukaan olisi pitänyt tehdä kokoa isompi. Vanhasta paidasta mittaamalla päädyin kuitenkin M-kokoon. Tästäkin voisi hartiaa hieman kaventaa, mutta kavennettakoon seuraavaan versioon. Sen verran paloi käpy kankaaseen, joka ommellessa venyi kuin jätkän räkä, etten taida tähän enää ruutia tuhlata. Etenkään, kun samasta kombosta koottu lapsen paitakin pitäisi vielä keksiä valmiiksi. Venymisen kanssa ongelmia siinäkin, ja kanttausten. Konekin innostui tekemään hyppytikkiä, minkä huomasin vasta, kun kuvittelin homman olevan jo voiton puolella. Itse jo luovuttaisin, mutta kun tyttö on niin innoissaan mokomasta.