Kuopiolaiselta kirpputorilta löytyi kahdellatoista eurolla villakangastakki kokoa pikkuneiti. Itse asiassa lapussa luki 98cm, mutta se mahtui vielä juuri ja juuri Kirpulle, joka on pikemminkin kokoa 110cm. Ja sehän piti saada päälle heti! Reissun päällä kun olimme, suostuin, vaikka normaalisti haluan pestä tai edes tuulettaa vaatteet ennen käyttöönottoa. Niskalapussa lukee 'designed Tiina Kiikka'. Minulle aivan uusi tuttavuus.
Toinen takkitapaus on vanhempi tuttavuus. Ompelin sen itse nelisen vuotta sitten esikoiselle. Takin kangas toimi hetken aikaa kappana kajaanilaisen kerrostalon keittiönikkunassa, josta katselimme varsin bresneviläistä maisemaa. Keskellä puistoa seisoi Eino Leinon patsas. Eräänä sateisena syysiltana mieheni tokaisi että katsopas ulos ikkunasta ja kuvittele olevasiVenäjällä. Tein niin, enkä ole vieläkään päässyt eroon mielikuvasta.
Takin kaava on jostain sen aikaisesta Moda-lehdestä. Se oli kietaisumallinen, kiinnitetty kahdesta kohtaa solmittavilla nauhoilla. Kaula-aukko jäi hyvin avaraksi, mikä oli vähän hankalaa, mutta jostain syystä ryhdyin korjaamaan ongelmaa vasta nyt. Korjasin sen nepparilla. Samalla tulin sitten laittaneeksi nepit koko matkalle ja ratkoneeksi kiinnitysnauhat pois. Toimii takin kietaisuetumus näinkin ja on käytännöllisempi, mutta ehkä tavanomaisempi eikä niin sievä. Lisäksi se ylimmäinen neppi ei ole linjassa muiden kanssa, mutta niinhän sitä käy kun tekee ensin ja suunnittelee vasta sitten. Ei se käyttöä haittaa.
Taustalla komeileva vanha juna löytyy täältä. Kävimme hakemassa huoltoaseman pihasta peräkärryn, jonka kyydissä matkasi se astiakaappi. Appiukko oli maalannut kaapin loppuun. Nyt se seisoo jo keittiössämme ja on muuten hirmu kaunis. Vain lukot ja vetimet puuttuvat.
6 kommenttia:
Tuttu veturi, asuttiin kivenheiton päässä tuosta ilmestyksestä vuosi :) Suloisia takkeja molemmat, mahtava kirppislöytö!
Emma, tutuiksi ovat käyneet nuo kulmat meillekin. Aika usein siitä ohi ajamme. Kirppistakista olen kyllä iloinen. Se vaan kaipaisi kaveriksi yhtä suloista myssyä...
Ja minä ajelen joka (arki)päivä tämän veturivanhuksen ohi ensin puoliunessa silmät ristissä aamulla ja sitten rättiväsyneenä (jälleen puoliunessa) iltapäivällä. Työmatkan varrella siis.
Voisi kuvitella että tuollainen veturi piristämiseen työmatkaa :) Toimen, josta jaksaisin ajaa ohi joka päivä, pimeinä talviaamuina ja iltoinakin, on peurapatsas Kuopion moottoritien varressa. Olikohan se Ilmestys nimeltään.
Peurapatsas joutui kesällä (?) ikävän ilkivallan kohteeksi ja kallio on nyt tyhjänä patsaan kohdalla. Toivottavasti se on korjattavana ja palaa vielä paikalleen!
Mietimmekin viime kerralla onko se viety puhdistettavaksi tai jotain. Toivottavasti se vielä palaa paikalleen, se oli hieno!
Lähetä kommentti