Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan mieluisia, mutta syksyssä on ihan oma taikansa. Ruskan värit ovat kuin mielikuvitusmaasta. Voi melkein tosissaan luulla puskassa käyvää liikettä peikon askelten rapseeksi. Eikä kärpässienten olemassaololle voi keksiä muuta selitystä kuin että ne ovat mörrimöykkyjen sateenvarjoja. Ja tuo keltaisia lehtiä kuljettava kiukkuinen tuulenpuuska, kuin aamukahvia edeltävää kiukkua puhiseva emäntä! Väittäisi mieheni varmaankin, itseään vitsikkäänä pitäen. Vaan kaipa se niin on, että kaltaistensa seurassa sitä viihtyy. Siksi kai minäkin viihdyn syksyssä. Paitsi ehkä silloin, kun pitää ajaa polkupyörällä vesisateessa.
Sitä kyllä kummastelen, miksi kaikki tuntuu heittävän häränpyllyä. Teknisessä mielessä meinaan. Uudesta älypuhelinulottuvuudesta en viitsi edes puhua, kun täällä bloggerissakin näyttää tapahtuvan. Kaikki sivupalkissa sijainneet arkistot, listat sun muut löytyvät nyt tuolta ihan alhaalta. Minä en ole niitä sinne laittanut. Mitähän täällä on tapahtunut? Ihan kuin joku olisi sotkenut huoneeni, mutta kukaan ei tunnusta edes käyneensä siellä. En voi korjatakaan asiaa, koska hallintapaneeli toimii kuin harhainen piilotajunta, ja väittää kaiken olevan paikallaan oikeassa sivupalkissa.
...onko siellä oikeasti joku?
6 kommenttia:
Nuo kärpässienet ovat kyllä ihan maagisen mahtavia! Blogger oikkuili juuri minullakin.
Nuo kärpässienet ovat kyllä ihan maagisen mahtavia! Blogger oikkuili juuri minullakin.
Sitä oikkuilua on siis liikkeellä. Vähän niinkuin syysflunssaa :)
Vähän kyllä näyttää siltä että joku tuolla sienen alla kurkistelee :D
Miekin kuvaan aina syksyisin sieniä, viereisen korttelin hylätyssä leikkipuistossa niitä on satamäärin. Tänä vuonna vaan joku kävi aina potkimassa ne kumoon, pari vaan sain kuvattua koko loistossaan. Olikohan mörrimöykyillä ollu kovatkin bileet siellä? :D
On ne varmaan jonkin sortin mörrimöykkyjä olleet ;)
Lähetä kommentti