Olen näköjään ruvennut tarjoilemaan äärettömän huonoja kännykkäkamerakuvia vain siitä ilosta, että se on mahdollista. Tälle miljöölle kyseinen väline kuitenkin lähestulkoon tekee oikeutta. Ei siellä jalka jakaannu, vaikka kyseessä on sentään olohuone, joka kai on vähän epämuodollisempienkin kotien edustustila kuitenkin. Joissain kodeissa tämä kaaos on lastenhuoneessa. En tiedä, emmekö ole oikein sopeutuneet kahden kerroksen asumiseen, vai mistä se johtuu, mutta aikaa tulee vietettyä pääasiassa alakerrassa. Ja tärkeimpien tavaroiden pitää tietenkin olla käden ulottuvilla. Tuloksena jonkin sortin tavarakaaos, joka koostuu ajelehtivista leluista, keskeneräisistä neuleista, puoliksi luetuista lehdistä ja muusta vastaavasta. Puolueellisesti kuvasin tietenkin vain lelukaaoksen.
Mutta joskus käy niinkin, että kun kolmasti komentaa keräämään leegot laatikkoon imurin tieltä ja vähän avittaa alkuun, tarttuu tytärlauma pontevasti toimeen. Kokoaa ja järjestää. Haluaa lisäksi rullata matot ulos vietäväksi ja kopisteltavaksi. Loppujen lopuksi imuroikin hieman. Sitten ne pyyhkivät keittiön pöydän ja tuolit, ja ihan edustuskelpoiseksi jopa sen pahimman eli syöttötuolin. Auttavat tyhjentämään tiskikoneen ja kysyvät, mitä vielä voisi tehdä. Se jos mikä hellii sielua: kotikaaoksen selättäminen yhteistyön voimin. Eikä voi kuin tuumata, että ilman kaaosta tämäkin ilonaihe olisi mennyt ohi. Siunattu kaaos!
2 kommenttia:
Toi kahden kerroksen elämä taitaa olla vähän samanmoista kaikkialla. ;) Ennen teini- ikää vissiis vaan pitää olla äidin lhellä koko ajan. Sit myöhemmin ei vissiin voi samassa tilassa ollakaan... ;D Jotta nautitaan nyt ja siivotaan porukalla, kun vielä siivottavaa riittää.
Niinpä. Voi olla aikamoinen kulttuurishokki siinä vaiheessa, kun ne muksut katoaakin olkkarista yläkertaan ja lyövät oveen "ei saa häiritä" -lapun. Hui!
Lähetä kommentti