Ajatteliko joku otsikon perusteella, että minä lahjoisin jotakuta sukilla? Näin ei todellakaan ole päässyt käymään, vaan tilanne on aivan päinvastainen. Minun puikoiltani sukkia tipahtelee luvattoman harvoin. Mikä on kummallista, sillä sukat ovat mahtavan monipuolinen neuletyö: suhteellisen nopeasti valmistuva, tuiki tarpeellinen, yksinkertainen mutta tarjoaa mahdollisuuden vaikka minkämoisiin kikkailuihin. Siitä huolimatta anoppi on ollut se, joka on pitänyt meidät villasukissa. Anopin kuoltua olemme olleet pienessä sukkapulassa. Viime syksynä jopa ostimme lapsille saapassukat kirpputorilta! Aika noloa neulovaiselle.
Eilen posti toi tyttärille paketin, joka sisälsi jokaiselle oman parin käsinneulottuja villasukkia. Sukat ovat yhtä hienoja kuin anopin neulomat! Eikä ihme, anopin tytärhän näiden takana on. Sukissa on vahvistettu kantapää ja kauniit nauhakavennukset. Langat ovat kuulemma Tallinnan reissulta. Karnaluksista? Sinne en ole koskaan päässyt. Arvatkaa, haluaisinko!
Toivottavasti käly ei pahastu sukkiensa esittelystä. Mytta enhän minä näin hienoja malta olla hehkuttamatta! Sukkien ihanuudesta kertoo sekin, että eräs nukkui yönsä villasukat jalassa, vaikka keli on jo melko lämmin. Minä taas olen otettu siitä, että joku haluaa tehdä lapsilleni jotain. Useimmat taitavat ajatella että teen itse. Mutta kuten juuri tunnustin, enhän minä tee.
2 kommenttia:
Mahtavaa postia. Nuo punaiset on väriltäänkin niin lämmittäväiset, aah.
Joo, oli kyllä ihana yllätys. Ja nuo värit on tosiaan ihan mahtavat.
Lähetä kommentti