maanantai 13. toukokuuta 2013

äidillä on ompelukone


Äidillä on imuri, kertoi kuopuksen askartelema äitienpäiväkortti. Äitienpäiväkorttien kertomat ovat avartavia ja hauskojakin, ellei antaudu liialliseen psykologisointiin. Kuten silloin, kun esikoinen aikanaan avautui, että äiti on kiva paitsi joskus vähän vihainen. Imurin nouseminen ensimmäiseksi tätä äitiä kuvailevaksi yksityiskohdaksi on kuitenkin jokseenkin huvittavaa. En nimittäin miellä itseäni lainkaan imuroivaksi äidiksi. Ja vihainenkin taidan olla juuri imuroidessani. Harja ja kihveli ovat käytössä huomattavasti imuria useammin, ja niitäkin käyttelee yleensä lasten isä. Olenkin sitä mieltä, että tässä lapsen havainnossa on perustavanlaatuinen virhe. Imurin sijasta olisi voinut todeta että äidillä on ompelukone. Ja äiti on viime aikoina vallan valtautunut koneensa kanssa.  


Ompelin taannoin ihana ruusuisen Riinen Mekkotehdas -kirjasta. Sittemmin on tahtonut ompeluaika olla vähissä. Orelmaa on toteutuskelpoiseksi kehuttu, joten ajattelin, että sen sopivan loppukevään opiskelukiireiden lomaan. Toteutuskelpoinen tarkoittaa nimittäin helppoa ja nopeaa: Etu- ja takakappaleet ovat idettiset, samoin hihat, joten kaavakappaleita ei monia tarvita. Ei tarvita myöskään tukikankaita, muotokaitaleita tai muita kommervenkkejä. Niin innostuin moisesta mutkattomuudesta, että erikokoisia orelmia on kiireessä syntynyt jo useampi kappale, ja leikattuna on vielä yksi värikkämpiä kantteja odottava versio. (Selityksenä yhdet synttärit, yhdet kevätjuhlat ja se että yksi tarttee kun siskotkin saa.)

Ei se silti mennyt kuin Strömössä. Kimuranteimmassa kohdassa - nappihalkion huolittelussa - tulin ihan vahingossa fuskanneeksi.  Kangasta oli nimittäin sen verran vähän, että jouduin leikkaamaan takakappaleen kahdesta palasta ja ompelemaan sauman keskelle, jolloin nappihalkio syntyi ja tuli huolitelluksi kuin itsestään - mikä tietenkin kostautui seuraavaa nappihalkiota tehdessä. Takakappaleen kuvioita en pystynyt kohdistamaan. Taskun valtavaa kokoa hämmästelimme myös, kunnes aloin kirjaan ohjeen mukaisesti poimuttaa taskua seuraavaan mekkoon... Ja kun nyt kritiikin makuun päästiin, niin ei tuo kangaskaan ihan optimaalisinta mekkomateriaalia ole. Kuvatkin otin kännykällä.


Toimivuus on kuitenkin käytännössä todistettu. Emme välitä siitä että keskipaksu puuvilla on hitusen jäykkää. Emmekä siitä, että keskellä takakappaletta on ruma sauma, jossa kuviot melkein kohtaavat. Toivomme, että kankaan värit kestävät pesua ja pitoa, sillä tytär on kovin ihastunut mekkoonsa. Tasku vain pistää silmääni sen verran pahasti, että sille täytynee tehdä jotain.

6 kommenttia:

siina*k kirjoitti...

Olen kuullut myös tuon kommentin: "Äiti sä oot ihana vaikka joskus kiukkuinen/vihainen!"

Emma kirjoitti...

Nätti on, ja onhan se hyvä jos lapsi muistaa mainita muillekin että äidillä on imuri, saat vielä kotihengettären maineen :D

Tyttö murtautui tänään kangaskaappiini ja vaati itselleen parista ihanuuskankaasta mekkoja, tämä ja Riine ovat kyllä varsin varteenotettavia vaihtoehtoja...

TiinaV kirjoitti...

Hieno on! Aivan ihana kangas.

Kati kirjoitti...

Ihana mekko. :) Pikkuvirheet ovat olemassa vain sinun silmillesi. Pitäisiköhän minunkin tutkia kys. kirjaa. Just tuollainen mekkomalli olisi kiva kesäksi...

Minna kirjoitti...

Siina*k, kovin mieltäylentävää kuulla moinen kommentti. Vaikka kukapa ei joskus olisi kiukkuinen.

Emma, niinpä muuten voi käydä. Olisipa hyvä maine sitten, vaikkei todellisuutta vastaisikaan. Ja sitä on sitten ruvettava mekkohommiim sielläkin!

TiinaV, kiitos. Kankaasta pidän itsekin, ja mikä parasta, lapsi tykkää myös.

Minna kirjoitti...

Kati, siksi mä kerron että muutkin huomaisivat ne virheet ;) Ei, kun oppii ja muistaa itse ensi kerralla. Kirja on tutustumisen arvoinen! Ohjeet taipuvat niin monenlaiseen tyyliin.