äidillä on ompelukone

Äidillä on imuri, kertoi kuopuksen askartelema äitienpäiväkortti. Äitienpäiväkorttien kertomat ovat avartavia ja hauskojakin, ellei antaudu liialliseen psykologisointiin. Kuten silloin, kun esikoinen aikanaan avautui, että äiti on kiva paitsi joskus vähän vihainen. Imurin nouseminen ensimmäiseksi tätä äitiä kuvailevaksi yksityiskohdaksi on kuitenkin jokseenkin huvittavaa. En nimittäin miellä itseäni lainkaan imuroivaksi äidiksi. Ja vihainenkin taidan olla juuri imuroidessani. Harja ja kihveli ovat käytössä huomattavasti imuria useammin, ja niitäkin käyttelee yleensä lasten isä. Olenkin sitä mieltä, että tässä lapsen havainnossa on perustavanlaatuinen virhe. Imurin sijasta olisi voinut todeta että äidillä on ompelukone. Ja äiti on viime aikoina vallan valtautunut koneensa kanssa.  

Ompelin taannoin ihana ruusuisen Riinen Mekkotehdas -kirjasta. Sittemmin on tahtonut ompeluaika olla vähissä. Orelmaa on toteutuskelpoiseksi kehuttu, joten ajattelin, että sen sopivan loppukevään opiskelukiireiden lomaan. Toteutuskelpoinen tarkoittaa nimittäin helppoa ja nopeaa: Etu- ja takakappaleet ovat idettiset, samoin hihat, joten kaavakappaleita ei monia tarvita. Ei tarvita myöskään tukikankaita, muotokaitaleita tai muita kommervenkkejä. Niin innostuin moisesta mutkattomuudesta, että erikokoisia orelmia on kiireessä syntynyt jo useampi kappale, ja leikattuna on vielä yksi värikkämpiä kantteja odottava versio. (Selityksenä yhdet synttärit, yhdet kevätjuhlat ja se että yksi tarttee kun siskotkin saa.)

Ei se silti mennyt kuin Strömössä. Kimuranteimmassa kohdassa - nappihalkion huolittelussa - tulin ihan vahingossa fuskanneeksi.  Kangasta oli nimittäin sen verran vähän, että jouduin leikkaamaan takakappaleen kahdesta palasta ja ompelemaan sauman keskelle, jolloin nappihalkio syntyi ja tuli huolitelluksi kuin itsestään - mikä tietenkin kostautui seuraavaa nappihalkiota tehdessä. Takakappaleen kuvioita en pystynyt kohdistamaan. Taskun valtavaa kokoa hämmästelimme myös, kunnes aloin kirjaan ohjeen mukaisesti poimuttaa taskua seuraavaan mekkoon... Ja kun nyt kritiikin makuun päästiin, niin ei tuo kangaskaan ihan optimaalisinta mekkomateriaalia ole. Kuvatkin otin kännykällä.

 

Toimivuus on kuitenkin käytännössä todistettu. Emme välitä siitä että keskipaksu puuvilla on hitusen jäykkää. Emmekä siitä, että keskellä takakappaletta on ruma sauma, jossa kuviot melkein kohtaavat. Toivomme, että kankaan värit kestävät pesua ja pitoa, sillä tytär on kovin ihastunut mekkoonsa. Tasku vain pistää silmääni sen verran pahasti, että sille täytynee tehdä jotain.