yksitoista kysymystä

Haluaisin blogata parista pikku piposta jotka valmistuivat kipeän jalan ja aran-varastojen tuhoamisen yhteissummana. Näyttää kuitenkin siltä, että terveyskeskuslääkärin lisäksi myös blogger vieroksuu minua, enkä saa liitettyä tänne uusia kuvia. Jotka kerrankin olen ihan oikealla kameralla ottanut. Ongelma liittyy kai käyttämääni selaimeen, mutta kun en sitä nyt paikalla pysty ratkaisemaan, unohdan pippot ja vastaan minulle heitettyyn haasteeseen.  

Tämä yhdentoista kysymyksen haaste taitaa olla jo vanha tuttu, mutta uusi kysyjä, uudet kysymykset. Kysyjänä tällä kertaa helyes -blogin Heidi. Kiitos Heidi! Ideana on siis vastata yhteentoista kysymykseen, keksiä uudet yksitoista, ja haastaa mukaan yksitoista blogia. Kerron heti tässä vaiheessa etten aio tällä kertaa haastaa ketään erityisesti. Mutta nämä kysymykset olivat hauskoja (etenkin se aamupalakysymys!), joten ehdotan, että otat ne mukaasi ja vietät pienen hetken asioita mietiskellen. Tai haaveillen hyvästä aamiaisesta.    

1. Miksi aloitit bloggaamisen?

muisto alkuajoilta

Halusin neuloa, halusin kirjoittaa, halusin kuvata. Luin tuolloin monia neuleblogeja, jotka veivät mukanaan. Vasta myöhemmin tajusin, että bloggaaminen on paljon enemmän kuin vain omien töiden dokumentointia. Se tarjoaa mahtavan tilaisuuden käsityöprosessin analyysiin ja auttaa huomaamaan etten mä täällä ihan yksin tikuttelekaan. Muun muassa.


2. Horoskooppimerkkisi?

Vesimies. Luovaksi idealistiksi väitetty, mikä nykymaailmassa merkitsee hankalaa ihmistä. Paitsi jos satut toimimaan muotimaailmassa tai mainosalalla. Tai olemaan Applen toimitusjohtaja.

3. Minkälainen mielentila sinulla on juuri nyt?

Kuin ajelisin käsijarru päällä moottoritiellä. Tietenkin ihmetellen, miks tossa palaa tollanen sininen valo.

4. Onnellisin muistosi?

ja on niitä muitakin.

5. Lempikukkasi?

Hääkimpussani oli kolme kaunista kallaa. Kimppu oli huonosti sidottu ja hajosi jo ennenkuin pääsimme kirkkoon. Äitini hääkimpussa oli päivänkakkaroita ja ruiskaunokkeja, ja niitä oli myös isäni hautaseppeleessä. Kakkarat ja kaunokit eivät sopineet pukuuni, muuten olisin aloittanut perinteen. Oikeastaan olisin halunnut kimppuuni tulppaaneja, mutta eikö niitä ollut saatavilla vielä maaliskuun lopulla? Kaikki mainitut voisin nimetä lempikukikseni. Yksinkertaisia, konstailemattomia, arkisiakin.  

6. Haaveidesi aamupala?

Ihana kysymys! Johon keksin vaikka kuinka monta vastausta!! Ihan ensimmäisenä ei tule mieleen neljänviljanpuuro voisilmällä, mutta kerron sen ensimmäisenä, koska haluan hekumoida niillä toisilla vähän pidempään. Nimittäin viime päivinä on jostain syystä tehnyt hurjasti mieli katkaravuilla täytettyjä avokadoja. Sekä anjovistahnalla täytettyjä kananmunanpuolikkaita. Jälkimmäisen reseptin löysin joskus karppifoorumilta enkä tietenkään muista sitä enää. Mikä ei tarkoita, ettenkö ihan sujuvasti voisi niitä silti valmistaisi. Nämä herkut kera kermakahvin ja kiireettömyyden.

7. Oletko puutarhaihminen ja miksi?

En tiedä puutarhan hoidosta mitään, joten siinä mielessä en ole. Mutta viihdyn pihalla. Siinä mielessä olen. Puutarhassani saisi olla paljon nurmea paljasjalkakäveyyn ja pyykkinarut. Omenapuita ja pioneita saisi myös olla,  ja yhden nurkkauksen haluaisin säilyttää luonnontilassa.

8. Mitä olisit harrastanut lapsena, jos nyt voisit päättää?

Ratsastusta aivan ehdottomasti. Sitä olisin halunnut lapena harrastaa. Ja haluaisin nytkin. Tekosyitä vain löytyy edelleenkin.

9. Rakkain esineesi?

Pitäisi vastata: olkalaukku. Ostin syksyllä pitkän harkinnan jälkeen Lumin Supermarketbag XL:n. Jos en muuta laukuntapaista koe tarvitsevani ja se on mukanani melkein aina kun ovesta ulos astun, niin voisin määritellä sen rakkaimmaksi esineekseni. Kulkevathan sen muassa kaikki muut rakkaat ja tärkeät tavarat. Vastaan kuitenkin: lompakko. Ei siksi että siellä olisi rahaa (ei ole), vaan siksi että olen omistanut sen kymmenen vuotta, se on edelleen ehjä, enkä ole koskaan omistanut kauniimpaa käyttöesinettä.

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Olisin aamuihminen, jos jaksaisin nousta aikaisin. Valitettavasti en jaksa, joten raikkaimmat aamuhetken menevät sivu suun, ellen satu valvomaan tosi myöhään.  

11. Mikä on parasta jokaisessa vuodenajassa?

Talvessa pakkaspäivät, joina kylmyys saa maailman näyttämään siltä kuin taivas äänettömästi laulaisi. Keväässä tuoksu joka uumoilee maan heräämistä. Ja se kevättaivaan huikaiseva sini! Kesä kypsimmillään on suorastaan pakahduttavan elämänmakuinen. Ja syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Lapsena opetettiin että luonto kuolee syksyllä, mutta ei se kuole, vaan asettuu lepoon jaksaakseen kukoistaa taas pian uuden kauden. Ja niin kai pitäisi ihmisenkin tehdä. Siis levätä.