tupsukkaat

Malli/Pattern: Tupsukas, ihan omasta päästä

Lanka/Yarn: Cascade Eco+ (natur, harmaa, summer sky heather) ja 

Chunky (straw, purple mystery)

Puikot/Needles: 6mm, resori 5mm

 Lanka-arkkuuni oli kertynyt näitä aran-vahvuisia Cascaden lankoja jonkin verran. Suurin murheenkryyni on ollut luonnonruskea Eco, josta pari vuotta sitten neuloin Twenty Ten Cardiganin (ihana malli! olen neulonut yhen ja toisen, ja saatanpa vielä joskus neuloa kolmannenkin!). Sitä oli jäljellä kokonainen vyyhti. Luonnonvärinen ja taivaansininen ovat tämän syksyn jämiä. Chunkyt eli violetin ja oljenvärisen ostin joulun alla raitakauluriani varten. Pipoiksi näitä mielessäni pyörittelin, ja kun tuo jalka joulun tienoilla prakasi, oli surkeudesta otettava edes jotain irti.

Ja pipoja tuli. Valitsin päävärit tyttösten mieltymysten mukaan, toiselle sinistä, toiselle lilaa, jota hän itse kutsuu pinkiksi. Loput raidat sitten oman mielen mukaan toivoen parasta eli lapsosten hyväksyntää. Ja tulihan sitä! Etenkin vanhempi on ottanut piponsa päivittäiseen käyttöön. Nuorempi, tuo harakka, varioi asujaan innokkaammin, ja on näin ollen käyttänyt muitakin neulomiani pipoja. 

Tupsuista haaveilin jo viime talvena, vaikka vieläkin vähän kiikun kaakun niiden kanssa. Näihin jämiksiin oli siis ehdottomasti värkättävä tupsut! Lapsellisen etu on, että muksuille voi kokeilla sellaisia juttuja, joiden kohdalla tuntee epävarmuutta. Päättämättömän sudenkuoppa taas on, ettei kuitenkaan voi olla varma ennenkuin on itse kokeillut. Ehkä se tupsukas on tehtävä itsellekin kokeilumielessä. Tosin omaani taidan napata ohjeen muualta ja pitäytyä yhdessä värissä. Ettei liian ihana tule. 

Näistä nimittäin tuli ihanat! Isompaan pipoon loin 80 aloitussilmukkaa, pienempään 72. Kaksinkerroin käännettävä resori on 1o1n-joustinta, raidoitus sillai fiiliksen mukaan ja päälaen  kavennukset näppituntumalla. Molempiin tuli erilaiset. Neuloin Kirpun pipon ensin. Siinä kavennuksista tuli kömpelömmät. Isosiskon pipoon koin tarvetta petrata, mutta tupsu istuu mielestäni paremmin tuon ruttuisemman pipon laella. Opin juuri tekniikan pyörönä neulotun ainaoikean saumakohdan siistimiseksi, mutta se ei tuntunut toimivan värin vaihtuessa joka toisella kerroksella. Takasaumat siis vähän sylettävät. Jälkikäteen ajateltuna olisin myös voinut jättää resorit yksinkertaiseksi, sillä niistä tuli melko paksut etenkin Kirpun pipossa, jossa resoriin käyttämäni lankakin on paksumpaa. Kaksinkertaiseen resoriin oli kuitenkin kaksi syytä: halusin todella lämpimät pipot, ja muotoon hieman retrohenkisyyttä. Sitä sain, ja hyvä tuli. 

Ihmetteleekö joku, miksei bongannut kuvista sitä alussa mainitsemaani luonnonruskeaa? No tietenkin siksi, että sitä ei siellä ole! Se vyyhti heittäytyi murheenkryyniksi yhtä sitkeästi kuin aina ennenkin, väri ei kerta kaikkiaan kaveerannut muiden kanssa. Mutta ei hätää, asia on jo hoidossa. Ruskea muotoutui uudeksi, ja sohvankupeessa majailee enää muutamia hassuja erivärisiä nöttösiä. Joiden varalle on jo suunnitelma. Jotta voin kerrankin sanoa neuloneeni ihan oikeita jämälankaprojekteja.