Tänään päättyi eräs erittäin antoisa kurssi, jonka puitteissa tein muun muassa tuollaisen, öö, hienon kollaasin. Ihan oikeasti kurssin anti oli aivan muualla kuin askartelussa, ja kuvan tarkoitus onkin kertoa, mitä olen oppinut. Viestin saa ihan vapaasti tulkita miten haluaa. Sain myös kuulla että minulla on taito, jonka olen luullut hukanneeni aikaa sitten. Hukassa se on minulta vieläkin, mutta muiden nähtävillä. Minäkin voin sen siis vielä löytää. Voi miten se tekee minut onnelliseksi!
Jotta vaikutus ei jäisi aivan paikalliseksi, haastan sinut huomioimaan hyvän toisessa ja kertomaan sen hänelle. Haaste on voimassa juuri tänään, minä päivänä nyt satutkaan tätä lukemaan. Voit tehdä tämän ihan kenelle tahansa, ja ihan mistä tahansa asiasta. Paljon on puhuttu kirkasvalolampun hyvää tekevistä vaikutuksista, mutta sitäkin kokeilleena väitän, että hyvän näkeminen piristää enemmän kuin mikään valo. Joten katso, näe ja sano se ääneen! Minäkin taidan nyt mennä sanomaan tyttärilleni jotakin, minkä aika monesti unohdan sanoa, koska luulen ettei sitä ole tarpeen toistella.
2 kommenttia:
Mahtavaa kun olet päässyt antoisalle kurssille. Ihan liikuttavaa luettavaa. Tärkeitä juttuja sinulle tapahtui ja kuten alakappaleessa kerrot niin niin muillekin voi! Postauksessani oli samasta teemasta tänään :)
Kävin heini lukemassa. Ja kyllä, ne ovat tärkeitä hetkiä. Kun ihan oikeasti katsoo, näkee ja kohtaa toisen ihmisen. Kuulostaa kauhean kliseiseltä ja pateettiselta, mutta näitä kohtaamisia kaipaisimme enemmän jokainen. Juuri niitä hyvän ilmauksia.
Lähetä kommentti