celestite omenatarhassa

Malli/Pattern: Celestite by Cecily Glowik McDonald

Lanka/Yarn: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering (leaden)

Puikot/Needles: 3,5mm

Minun piti neuloa kahdesta silkkimerinovyyhdistä huivi, mutta lanka kerta kaikkiaan kieltäytyi huiviksi muotoutumasta. Se huijasi mieleeni ajatuksen yksinkertaisen, avonaisen 3/4-hihaisen takin neulomisesta. Sellaisen, joka lämmittää mukavasti kesäillan viiletessä. Hain kaksi lisää lankaa ja ryhdyin työhön. Neule valmistui elokuuhun, joka jo uumoilee syksyä. Näissäkin kuvissa sataa tihuuttaa, vaikkei sitä huomaa. Ja yht'äkkiä kepeä kesäneule ei tunnukaan niin ajankohtaiselta idealta.

Neuleen väri on ihana ja lanka muutenkin puhdasta luksusta. Ainoa harmin aihe oli se, että käsinvärjättyjen vyyhtien värisävyt saattavat vaihdella eri vyyhtien välillä. Häivyttääkseni värierot neuloin raitoja kahdelta kerältä. Lopputulos on halutunlainen, mutta kahden samanvärisen langan raidoittaminen ei todellakaan tehnyt neulomisesta erityisen nautinnollista. Tiheyteni poikkesi ohjeen suositustiheydestä, joten neuloin isomman koon mukaisilla silmukkamäärillä. Reunuksen neuloin kahteen kertaan: Ensin muotoilin sen ohjeen mukaan lyhennetyin kerroksin. Lopputulos ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten purin reunuksen ja neuloin sen uudestaan täysleveänä. Samalla taisin skipata mallin varsinaisen jujun, mutta olkoon. Parempi se näin on. 

Sitten päästäänkin ongelmaosioon. Neule on mielestäni kaunis ilman kiinnitysmekanismeja. Joskus kaipaisin kuitenkin liepeiden lämpöä ympärilleni. Olen myös huomannut, että vaikka neule tuntuu muuten istuvan, olkalaukkua kantaessani se valuu ärsyttävästi selän puolelle. Nappilenkin voisi resoriin virkata ja napin ommella, tai hakaset. Mutta silloin sievä reunus rikkoontuisi. Ja jos siinä olisi nappi tai hakanen, tuntisin, että sitä on myös käytettävä.

Puolimittaiset hihatkin tuntuvat arveluttavilta näin syksyä vasten, vaikka niiden sirous alunperin kiehtoikin. Ajatus pitkähihaisesta paidasta vajaamittaisten hihojen alla ei minua miellytä, ja säiden viileneminen on jo ehtinyt muistuttaa minua käytännöllisestä ja palelevasta puolestani. Pohdin siis yhä, kaipaako neule täyspitkiä hihoja ja/tai kiinnitysmekanismia, koska en haluaisi haudata sitä kaappiin kevättä odottamaan. Mutta tässä se nyt on, sellaisena kuin sen kuuluisi olla. Siis melkein.

kun äiti paidan ompeli

Kumma juttu. Siiri ja Myyry ovat hahmoja, joita en lapsudestani muista. Jostain syystä minulla on silti tunne, että pitäisi muistaa. On se asia miten hyvänsä, kankaaseen painetut siirit ja myyryt ovat aika hellusia. Menin tilaamaan kangasta, vaikka kyse on trikoosta. Uskottelin itselleni että ompelen, vaikka salaa epäilin etten koskaan tule uskaltamaan. Vaan ompelinpa sittenkin! 

Malli: Fall Basic - raglanpaita (Ottobre 4/2013), 98 cm   

Kangas: Siiri ja Myyry-trikoo, PaaPii Design

Ja paita näyttää riittävän paljon paidalta ollakseen ensimmäinen ompelemani trikoopaita! Siis sellainen paita, jota jonkun olisi tarkoitus käyttää ihan ihmisten ilmoilla. Koska olen edelleen saumuriton, suristelin ompelukoneella. Löysin siitä jousto-ompelen, jonka kanssa elää. Käsialaa täytyy vain hieman harjoitella. Helmat tikkailin kaksoisneulalla. Se onnistui melko hyvin, mutta saumojen ylityksissä huomasin koneen hieman hermostuvan. Ja varmuuden vuoksi kuvasin paidan heti tuoreeltaan. Yöpaidalleni kävi nimittäin niin, että ihan hyvältä näyttänyt kaksoisommel levisi konepesussa, tikki ikään kuin venyi pituutta ja löystyi. Silloin tosin olin löysännyt langankireyksiä (näin taidettiin jossain ompeluryhmässä neuvoa). Nyt jätin alalangan silleen ja kiristin ylälankaa napinläpikireydelle (kolmoseen). Ompeleen pesunkestävyys jännittää silti.

Kaula-aukon ompelin kahteen kertaan. Aluksi kanttasin resorilla, kuten lehdessäkin on tehty. Eurokankaasta löytynyt paras mahdollinen resori on kuitenkin ihan kamala. Lisäksi kaula-aukosta tuli liian löysä ja se istui huonosti päällä. Leikkasin koko kantin pois, tein trikoonauhaa itse paitakankaasta ja kanttasin sillä uudestaan. Hieman parempi, vaikkei kaunis vieläkään. Hihansuissa on myös sitä kamalaa resoria, mutta niiden korjailulla en taida itseäni kiusata. 

Ompelin paidan orjallisesti lehden ohjeenmukaista työjärjestystä noudattaen. Aika monta kertaa sai vaihtaa kaksoisneulaa tavallisen tilalle. Pääntienkin kanttasin Ottobren oman ohjeen mukaan, mikä myös tuotti hieman ongelmia. Jälkeenpäin muistin, että internetin aarreaitasta löytyy myös tosimummon hyvä tutoriaali paidan ompelusta. Taitaa se sivu olla näytöllä auki ensi kerralla kun ompelen paidan.

tilaustyö puikoilla

 

Että voi neulominen joskus maistua puulta! Vaikka kaiken järjen mukaan tekeillä olevan työn pitäisi olla erityisen mieluinen. Neiti keskimmäinen nimittäin takertui lankoihin aivan itse KodinYkkösillä seikkaillessamme, ja tilasi niistä "sellaisen tunikan tai mekon". Sitähän pitäisi tikutella oikein isolla ilolla! Vaan kun ei. Jo nuo ohjeen mukaiset hihan levennykset joka kolmannella kerroksella näyttävät tuottavan epäilyttävän kapeat hartiat. En myöskään ole aivan varma omasta päätöksestäni oikaista kauluksen aloituksessa. Sen päätöksen tein kuitenkin siksi, että valitsemamme lanka tuntui  taipiuvan kierteelle kovin kankeasti. 

Ja lankahan tässä suurimman surun tuottaakin. Tyttönen himoitsi nimittäin jotain Novitan puuvilla-viskoosia, jonka heti näppituntumalta kamalaksi totesin. Ja jonka nimen unohdan joka kerta heti sen vyötteestä tarkistettuani. Ja minä hairahdin, koska ajatus neulomisesta lapsen oma-aloitteisesti esitetyn toiveen mukaisesti tuntui niin miellyttävältä. Langan tuntuma on muovinen ja se halkeilee jos puikonpää sujahtaa silmukkaan vähänkään huolimattomammin. Halkeiltuaan sen säikeet muuttuvat kuin taikaiskusta hötöksi, jota on lähes mahdoton koota uudelleen silmukan muotoon, joten nuo halkeilut jäävät ikävästi näkyviin neulepintaan. Langan väri, joka kaupan räikeissä valoissa näytti ihan siedettävältä, suorastaan särkee silmiäni täällä kotona. Omat "oikeat" neulelankani näyttävät sen rinnalla niin ihanan murretuilta ja turvallisilta. Mietin, olisiko sittenkin pitänyt valita se aniliininpunainen, jota myös oli tarjolla. Mutta päädyimme kuitenkin tähän. Ja tätä nyt neulotaan. Miten ikävä onkaan neuloa, kun lopputulos tuntuu jo etukäteen olevan pilalla huonon lankavalinnan vuoksi! 

Voi kurjuus. Toivoin, että tämän vuodatuksen myötä kykenisin suhtautumaan neuleeseen hieman suopeammin. Mutta kirjoitettuani kaiken ulos olenkin valmis siirtämään sen ikuisesti ufoutuvien kastiin ja luomaan silmukat uuteen, parempaan yritykseen. Virkkaamaan hirviölangan joksikin, jona se ei voi ketään vahingoittaa (tiedän kyllä, etten koskaan tule sitä tekemään). Käykö teille koskaan näin? Ja miten silloin toimitte?

virstanpylväs

 

Seitsemän vuotta takana. Ja aina vaan ollaan uuden äärellä. 

leikkimökin verhot

 

Viime kesänä pystytettiin takapihalle leikkimökki. Oli puhetta että tänä kesänä maalataan ja laitetaan lattialistat. Vaan niin on maalaaminen jäänyt. Mietittiin, että ehkä se ei ole tarpeenkaan.

Jotain värikästä ja iloista kuitenkin halusin. Jemmasta löytynyt palanen marimekon "räsymattoa" tuntui olevan juuri sitä. Minä piirsin, esikoinen leikkasi. Huolittelin reunat ja ompelin yläreunaan kujan. Ja repesin, kun ripustushommiin patistettu mies kysyi, onko nämä täsmätty jotenkin. 

No ei kuulkaa ole! Lankasuora ja kuvio kulkivat niin pahasti eri tahtiin että jätin ajatuksen alkuunsa. Tämänhän oli tarkoitus olla iloinen ja hauska projekti. Se sisälsi sitten myös pienen annoksen asennekasvatusta.

Uskomattoman paljon iloa mökistä on ollut, etenkin kaksivuotiaalle kuopukselle. Ja sille kesäiselle pikkuvieraalle, joka vietti mökissä haltioituneen puolituntisen siivoten ja järjestellen. Saa tulla toistekin. Meidän tytöt ovat nimittäin perineet äitinsä siisteysgeenin. Sen puuttuvan.

sukkasillaan osa2

 

Onnistuin kuulemma tipauttamaan hirmuisen tiiserin edellisessä sukkapostauksessa. Aivan huomaamattani. Ja pelkäänpä, etten tällä parilla kykene moista odotusarvoa edes lunastamaan. Mutta oma lempparini tämä väriyhdistelmä ehdottomasti on. Edelleen perussukkaa kuudellakymmenellä aloitussilmukalla, jalkaan joka käyttää neljänkymmenen yhden numeron kenkää. Kaksi vyyhtiä Louhittaren Luolan Väinämöistä riitti kolmeen sukkapariin, ja joku sukka- tai lapaspari saa jäljelle jääneistä nöttösistä vielä pienet raidat kylkeensä.

Malli/Pattern: Fitz by Ilona Korhonen

Lanka/Yarn: Knitlob's Lair Väinämöinen (sammal)

Puikot/Needles: 2,5mm  pyöröt

Sitten tuumasin, että uskottavuuden vuoksi olisi kai hyvä neuloa ohjeestakin välillä. Valitsin Fitz-sukat Neulekirjasta, herra ties miksi. Ensinnäkin ohjeen aloitussilmukkamäärät olivat mielestäni aivan omituiset: viisikymmentäkuusi ison miehen jalalle ja kolmekymmentäviisi naisen kokoon, vaikka ohjeen suosituslanka Casbah on ihan sukkavahvuutta, täyteläinen vain. Neuloin omat sukkani isomman koon silmukkamäärillä ja kiilakavennukset joka kolmannella kerroksella joka toisen sijaan. Myös kärkikavennusten ohjeistus tuntui hankalalta, ehkä siksi että se oli kirjoitettu viidelle puikolle ja minä neuloin pyöröillä. Joten oikaisin siinäkin. Lopetin neulomisen mallikerran puoleenväliin ja neuloin sen jälkeen tavallisen sädekavennuksen. Omaan jalkaani sukat istuvat joka suunnasta sen verran napakasti että mietin, sopisivatko paremmin hieman pienijalkaisemmalle. Pukinkonttiin ehkä? 

Sen verran paljon söivät fitzit lankaa, että taas jännitetään loppukerästä aloittamieni raitasukkien kohtaloa. Toiseen sukkaan neuloin jo erivärisen kantapään, mutta silti pelkään vihreiden raitojen loppuvan kesken. Saas nähdä kuinka käy. Ja koska ne ehtis neuloa loppuun. Reissut on nyt hetkeksi reissattu, ja ompelukärpänen on purrut sen verran ärhäkästi, että aikani kuluu Ottobre-pinon kanssa sohvannurkassa. Kuivaharjoittelu on näet hyvästä. Puikoilla on myös neuletakki, jonka valmistumista aion jouduttaa seuraavaksi. 

lintuja hameessa

Yhdistetään ihana kuosi (Almedahlsin krisikkapuutarha) puuvillapellavaa ja heikosti kantava idea ommella se hameeksi. Tässä on tulos.

Kaavana Joka tyypin kaavakirja I:n kellotettu hame. Olen kohtuuttoman ylpeä kaavamuokkauksesta sekä onnistuneesta vetoketjusta. Tosin mittojen mukaan valitusta L-koosta tuli hieman reilu, vaikka toista sivusaumaa ommellessa viistin sentin molemmista kappaleista. Eikä koon valinta jäänyt ainoaksi kehityskohteeksi. Myös alavara elää liiaksi omaa elämäänsä. En tiedä missä vika. Onko puuvilla vain liian ohutta, vai olisiko pitänyt leikata alavara ohjeen neuvomaa neljää senttiä leveämmäksi? Kauniisti kuitenkin sain sen kiinni sivuvaumoihin, siitä pisteet mulle!

Ja sitten on vielä niin, että se ihana kuosi ei kuitenkaan sovi vaatteena mulle, minkä kyllä melkein etukäteen tiesinkin. Välillä siitä olikin tulossa verho, mutta siihen tarkoitukseen kangasta oli liian vähän. Kuitenkin niin paljon, että sitä riittäisi vielä vaikka toiseen hameeseen. Kuvion keskiosa - pystysuora runko, josta puun oksat kasvavat -  asettuu hameessa kuitenkin hassusti sivuun. Olisin toki voinut leikata kappaleet kuvion keskeltä. mutta sekin tuntui hassulta. Joten loppupalan kohtalo on hieman hakusassa. Ehkä lapsille? Hameeksi tai liivihameeksi? Takiksi?

Poljin ompelukonetta oikein apinan raivolla edellisenä iltana ennen reissuun lähtöä. Ja huomasin sitten, että eihän mulla oikeastaan ole hameeseen sopivaa paitaakaan. Josta syystä en kehdannut sujahtaa hameen sisään kuvattavaksi. Mutta kuten mies tuumasi, onpa nätti hame - tai ainakin nätit pyykkinarut.