tiistai 5. marraskuuta 2013

eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu



Näissä tunnelmissa. Valmista olen saanut yllättävän rivakkaan tahtiin, vaikka mietinkin, tuliko hurjasteltua siistin lopputuloksen kustannuksella. Mutta ei, kyllä se taidon puutetta on. Sen verran pahaa jälkeä sain aikaiseksi, että meinasi ihan itku päästä, kun sain lapsosen housut paininjalan alta ja tarkastin nurjan puolen. Eikä siihen edes auta muu kuin ommella lisää. Miten turhauttavaa! Neulenurkkauskin odottaa päättelykeijun vierailua, joten olo on kaikin puolin nurja. Ei huvita päätellä. Niinpä neulon lisää. Eteenpäin, sanoi se kuuluisa mummokin lumessa. Epäilen kyllä, että sillä oli metodi, jota minä en ole vielä hoksannut. Tai sitten lumessa tarpominen on hauskempaa kuin lastenrattaiden lykkääminen kaatosateessa. Niin että sitä lunta saisi meille jo antaa! Ennenkuin tämä marraskuun ankeus näivettää sielun lopullisesti.

2 kommenttia:

heini kirjoitti...

Sielu, älä nuiverru ihan vielä! Aika rusinaista aikaa tää kyllä on! Tänään onneksi aurinko ilmaantui täällä meidän nurkilla ja ilahdutti. Ja minun huonejärkkäilyprojekti.

Minna kirjoitti...

Joo, koitetaan Heini jaksaa vielä vähän aikaa, kyllä tämä harmaus taittuu! Eilen ostin tytöille uudet liukuritkin kun muistelin, että niitä taitaa olla vain yksi, eikä se oikein riitä kolmelle. Joten ei minua ainakaan asenteen puutteesta voi syyttää.