keskiviikko 8. tammikuuta 2014

sipulimekkoja

Vaatekaappini on muodostunut vuosien kuluessa melko niukaksi. Vaikka olen todennut ettei ihminen liikoja kaipaa, perusteellinen päivitys olisi silti tarpeen. Tilanteita, joissa sopivan päällepantavan löytyminen on oikeasti ongelma on nimittäin alkanut olla hieman turhan usein. Esimerkiksi joka kerta, kun pitää lähteä kotoa jonnekin. Viime syksyn aikana paikkailin puutetta parin trikoomekon verran. Paikat kyllä tuntuvat hieman väliaikaisilta, sillä suhteeni trikoomekkoihin on aina ollut jokseenkin pulmallinen. Mutta parempia ideoita odotellessa.


Tätä Onion 2035 -kaavaa on ylistetty maasta taivaisiin blogeissa ja facebookin virtuaalisissa ompeluseuroissa, eikä suotta: empireleikkaus ja a-linja ovat ruodolle armollisia. Olen nyt saanut muokattua kaavan käyttökelpoiseksi, joten siitä saanee paitoja ja tunikoitakin. Puuttuu vain aikaa, kankaita ja sitä ompelijoille ominaista tyylitajua. Neulonnan estetiikkani on nimittäin hyvin pelkistettyä, riisuttua. Ommellessa täytyisi taas löytää juuri päinvastainen tapa, yhdistellä ja lisätä. Muuten se mekko näyttää vain yöpaidalta.


Perhosmekon hihat ovat 3/4-mittaiset, pääntiellä resorikantti. Ihan siitä resorin päältä ompelin. Sitten höyrytin niin maan vimmatusti! Ja tuumin, että on oltava varmempikin tapa.

Molempien mekkojen takakappale on leikattu yhtenäisenä, etupuolella on empiresauma. Perhosissa kuvio kohdistuu melko nätisti. Linnunradassa kuviota ei pysty kohdistamaan, joten häivyttämisen sijaan ompelin saumaan tereen samasta luonnonvalkoisesta resorista, jolla pääntie on kantattu.

12 kommenttia:

Henni kirjoitti...

Kauniit mekot! Kivalta näyttää tuo malli!

Minna kirjoitti...

Kiitos, Henni! Malli on tosiaan toimiva.

MINNA kirjoitti...

Ihania tunikoita! Ja malli näyttää kivalta. Tykkään just tuosta valkoisesta tereratkaisusta. Onko teillä noin paljon lunta?

Hääräämön Laura kirjoitti...

Komppaan edellisiä: kauniita ovat :)

Minna kirjoitti...

MINNA, kiitos, kiva on edelleen :) Minäkin tykkään tereestä, se on jo askel siihen "lisää"-suuntaan. Ja ei, ei ole meillä lunta olleskaan. Kuvat on otettu joulukuun alkupuolella meidän mummulassa Kainuussa. Se taitaa olla tämän maan ainoa kolkka, josta tälläkin hetkellä löytyy lunta.

Lara, kiitos sinullekin!

Ratkoja kirjoitti...

Kauniita mekkoja. Tuo tere on erinomainen ratkaisu!

Kati kirjoitti...

Noi tosiaan on kauniin malliset mekot. Ja kankaat. <3 Oi. Alkaa oikeasti olla sellainen olo, että olisi pakko päästä ompelemaan...

Anna kirjoitti...

Mä poden samaa ongelmaa itselleni ommellessa. Olen tehnyt vahingossa itselleni jo useamman yöpaidan. Tein muuten yhden mekonkin. Samalla kaavalla ja oliivista linnunradasta :) Tuo tere oli hyvin keksitty sulta, mä en laittanut mitään. Mä ompelin resorin kaksinkertaisena kaulukseen, niin että sauma jäi nurjalle. Sitten pistonpituudeksi 3,5 (normaali 2,5) ja sitten tikkasin sauman nurjalle. Tämäkin tapa toimii musta hyvin.

Emma kirjoitti...

Hyvin istuvia mekkoja ja kauniita kuoseja :) Mie en ole vielä itselleni uskaltautunut mekkoja ompelemaan juuri tuon yöpaitavaaran takia!

Minna kirjoitti...

Ratkoja, kiitos paljon. Tere oli hyvä idea, ja muuten ensimmäinen ikinä ompelemani tere! Olen aika tyytyväinen :)

Kati, mullakin on sellainen olo. Mutta flunssan jälkimainingit vielä jarruttelevat. Jospa sä pääsisit toimiin nopeammin!

Anna, trikoo on minusta vaikea materiaali aikuisen vaatteessa. Tai nimenomaan aikuisen mekossa. Mutta monet ompelevaiset saavat aikaiseksi aivan mahtavia juttuja, yritän katsoa niitä ja ottaa oppia. Ja kiitos tuosta kanttausvinkistä, pitää kokeilla sitäkin joskus.

Emma, kiitos sinullekin. Mä ajattelin että pakko uskaltaa. Kun on ommellut riittävän monta yöpaitaa, niin ehkä siitä joskus jalostuu mekko?

heini kirjoitti...

Kaunis ja ompa kaunis tuo viimeinen kuva (ja sinä). Ensimmäisestä kuvasta luulin, että mekossa toistuu viiksikuvio :)

Minna kirjoitti...

Heini kiitos. Viiksikuvio :D Sellaistakin kangasta muuten on olemassa. En kyllä ehkä mekkoa siitä tekisi, mutta juuri näin kuvan lapsen leggareista, ja ne oli aika kivat.