maanantai 6. tammikuuta 2014

pipo niksi-nellan tapaan

Tulipa mieleen se Pikku Kakkosessa seikkaillut Niksi-Nella. Nella on tyttö, joka keksii aina uuden tavan tehdä asioita, jotka muutoin olisivat kovin vaivalloisia tai tylsiä. Hän on laiskanpuoleinen askareissaan, mutta käyttää uskomattoman määrän aikaa ja energiaa keksiäkseen, miten homman saisi hoidettua hieman helpommin. Usein menee syteen ja sitten saveen, ja Nella joutuu toteamaan: Ei se ollutkaan niin hyvä idea. Arvatkaas, mikä Nella mieleeni toi? No tietenkin tuo hänen lausahduksensa. Teinpähän itsekin jotakin, joka osoittautui ei-niin-hyväksi-ideaksi.


Malli/Pattern: Rappuset-pipo by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Cascade 220
Puikot/Needles: 4mm

Halusin neuloa miehelle pipon langoista, joita jäi yli siitä seitsemän vuoden suunnittelutyön vaatineesta villapaidasta. Koska en ole tuohon päähän istuvaa pipoa onnistunut koskaan valmistamaan, ajattelin kokeilla tällaista lörppää mallia, jonka ei ole tarkoituskaan istua. Mutta ei se ollutkaan niin hyvä idea. Oranssi särähti silmääni aika pahasti alusta lähtien. Neuloin kuitenkin koska kokemus ei muistuttanut, ettei väri neulomalla laimene. Raitakerrosten väleissä neulotaan lyhennettyjä kerroksia niin, että raidat kallistelevat kuin Saturnuksen renkaat. Sekin kävi nyt vastustamaan. Käyttämäni lanka oli ohjeen suositusta ohuempaa, mutta sen ongelman sentään ratkaisin ihan käypäsesti.

Olisi silti kannattanut jättää neulomatta. 


Suunnittelin lahjoittavani kauheuden kodittomille, vaikka sekin tuntuu kohtuuttoman ilkeältä. Mutta tuo miespä on vallan päättänyt ottaa pipon omakseen. Ihan mun kiusaksi, luulen! Eikä siinä edes kaikki. Halusin niin kovasti neuloa tämän pipon, että hain joulun alla varmuuden varalle ylimääräisen vyyhdin oranssia koska pelkäsin sen loppuvan kesken. Törmäsinkin sillä piipahduksella niin ilkeämieliseen ihmiseen, että yhden lausahduksen seurauksena tuo satagrammainen villa keräsi itseensä ainakin tuhannen kilon edestä pahaa karmaa. Ehkä koko projektin kamaluus johtuukin juuri siitä? Vaikken tuota nimenomaista pahan karman vyyhtiä edes käyttänyt. Se lanka ei nimittäin tietenkään loppunut kesken. Joten nyt mulla on mies, jolla on ruma pipo. Ja ylimääräistä lankaa, jonka näkemisestäkin tulee paha mieli.  

Ei todellakaan ollut erityisen hyvä idea.

4 kommenttia:

Paula kirjoitti...

No höh. Ei kyllä mun silmään näytä pahalta, ja kun kerran mieskin tykkää, niin... :D Mutta tiedän tunteen, kun menee miinuksella koko homma. Mulla ei tule niistä ikinä valmiita. :)

Minna kirjoitti...

Paula, oli niin pieni työ että ehti valmistua ennen kyllästymispistettä. Ehkä siihen silmä tottuu, kunhan aika vähän kuluu. Jo koko asian ulos sylkäiseminen sai sen mokoman pahan onnen vyyhdinkin tuntumaan hieman lähestyttävämmältä :)

Mertsu kirjoitti...

Minä ompelin itselleni kerran pipon vaaleasta safari-aiheisesta trikoosta. Siitä tuli liian iso, ja mies omi sen. Esim. ruokakaupassa se saa pitkiä katseita osakseen. :) Minusta sinun piposi näyttää kivalta, sellaiselta pirteältä. Mutta en minäkään oranssin ystävä ole. :)

Minna kirjoitti...

Mertsu, voin kuvitella :D Miehet ovat joskus ihanan ennakkoluulottomia pukeutumisessaan.