sukkasillaan osa1

Aloitussilmukoita 60, neljän kerroksen raitaa.

Tykkään käyttää villasukkia, mutta en neuloa niitä. Tähän dilemmaan päätin puuttua toimintaterapeuttisin ottein: ryhdyin sukkaurakkaan. Pitkät kesälomareissut pelkääjän paikalla antavat mukavasti neuleaikaa. Niinpä pakkasin käsilaukkuun sukkalankaa ja kaks'puoloset pyöröpuikot. 

Vahvistettu kantapääkin monen toiston jälkeen selkäytimessä.

Viikko mummulassa tuotti kaksi ja puoli sukkaparia. Ensimmäistä sukkaa lähdin raidoittamaan. Olin ehtinyt neuloa jo kantapään, kun sain mielestäni paremman idean. En purkanut. Ajattelin, että riittäähän tästä toiseenkin pariin.

Lanka Louhittaren Luolan Väinämöistä väreissä 'hiekka' ja 'kammari'.

Ja riittihän se toiseenkin. Riittäisikö kolmanteen? Kokeiltava on. Sillä niin kumma on ihmisen mieli, että se luulee uuden idean olevan aina entistä parempi. Eikä sen puoleen, aika usein se onkin. Niinpä kuudes sukka on jo saatettu kiilakavennusten paremmalle puolen, ja pieni pelko langan loppumisesta siivittää neulomista mukavasti. Ja koska vielä ei ole reissut reissattu, sukkasarja tulee saamaan jatkoa. 

ompelin yöpaidan

Minulla on jo pitkään ollut ongelma, jonka olen muistanut siinä vaiheessa, kun olen pakannut matkalaukkua reissua varten: en omista minkäänlaista säällistä yöpaitaa. Kotikäytössä minulla on ollut muinoin askartelemassani imetyspaidassa, jonka imetysluukku lerpattaa niin, että maitobaari on niin sanotusti aina auki. Kätevää pienen omatoimiruokailijan kannalta, mutta ei niin kivaa, jos sattuu yöllisellä vessareissulla törmäämään johonkuhun vieraampaan. Sitäpaitsi meidän maitobaari on nyt lopettanut toimintansa, joten äidin on aika ottaa henkinen askel eteenpäin. Sattuipa niin onnekkaasti, että tällä kertaa muistin ongelman pari päivää ennen reissua. Muistin myös, että jostain varastoistani löytyy pala pallotrikoota. Trikoon olen tainnut ostaa esikoisen vauvavuonna, eli aika kauan sitten. Oli siis monessa mielessä aika toimia.

Malli: Violet Rose -tunika (Ottobre 5/2011), muokattu
Kangas pallotrikoota Eurokankaasta, 100% puuvillaa

 

 

ValitsinViolet Rose -tunikan kaavan sillä ajatuksella, että joskus ompelen siitä paitoja.

Muistiin vastaisen varalle:  

 

- mittasin koon, tein yks ja kaks numeroa pienemmän, takakappale on silti 2cm liian leveä --> vielä pienempi koko, vai muokkaanko kaavaa?

- päiväkäyttöön muokkaisin takakappaleen yhtenäiseksi (siinä on kaarrokkeen ja helmakappaleen saumassa samanlaiset rypytyksen kuin etukappaleessa, mikä ei ole erityisen imarteleva)

- ne rypytykset onnistuvat varmaan poimutuslangoilla paremmin - framilon-tyyppinen joustanauha ei minun käsissäni toimi  

- kaksoisneulalla ommellessa kääntövaraksi 2,5cm yhden sentin sijaan

- kaksoisneulalla oli nyt alalanka riittävän löysällä, ylälangan kireys 4,5. Parempia säätöjä en kokeilusta huolimatta löytänyt, silti tikki on epätasaista

-  kyllä mä taidan tarvita sen saumurin...  

lastenvaatesetti vuosien takaa

 

Oi ihana ysäri! Yleisön pyynnöstä esittelen äitini kätköistä löytyneen vauvanvaatesetin, jonka olen ommellut koulussa noin kaksikymmentä vuotta sitten. Settiin kuuluu kaksi vaatekappaletta, haalari ja hattu. Saumuroitu on, mutta ainakin hatun lakikappaleet ja tietenkin vetoketju on ommeltu ihan ompelukoneella. Päätellen siitä että vaatteet sopivat melko hyvin mannekiinina toimivalle liki kolmekymppiselle Iiris-nukelle ne ovat kooltaan 62-senttiset. 

  

Kangas on ohutta collegen tyyppistä neulosta, ja väritys ihanan ysäriä: huomatkaa kontarstivärien taidokas käyttö hihoissa! Ovatkohan 1970-luvulla kasvaneet kauhistelleet muutama vuosi sitten jyllännyttä retrobuumia yhtä paljon kuin minä tätä pastellioksennusta? Ja noinkohan saamme vielä elää ajan, jolloin nämä ysäripastellit keikkuvat hypen huipulla?

  

Haalari on sinänsä ihan käyttökelpoinen vaate. Hattu sen sijaan on omituinen: malli on niin matala ettei yletä peittämään korvia eikä asetu sävyisästi sen kummemmin etu- kuin takaraivollekaan. Saati keskelle päätä. Pistettiinkö meidät vain tuhoamaan viimeisiä tilkkuja, vai onko tällaisia oikeasti käytetty? Omien mukuloideni myssyt ovat ainakin olleet funktionaalisempa laatua. Kuten muutkin lastenvaatteet. Kokemus on nimittäin opettanut, että hienostelu menee hukkaan. Vauva puklaa tai kakkaa edustusvermeensä, ja viettää kuitenkin suurimman osan kyläreissusta siinä inasen naftiksi jääneessä äitiyspakkauksen setissä, joka hoitolaukussa varalta on mukana.

kahvikestit ikkunalla

Äitini oli löytänyt varastostaan vanhan posliiniastiastoni, yhtä lautasta vajaana tosin. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että tavara on tehty käytettäväksi eikä säilöttäväksi, en henno astioita kaksivuotiaan käsiin antaa. Aikansa ne kuulostelivat kohtaloaan tiskipöydällä. Sitten mieheni, jolla sisustussilmää meistä enemmän on, kyllästyi katselemaan niitä siinä ja nosti ne olohuoneen ikkunaan nikkaroimalleen hyllylle.  

Astioiden kanssa minulle palautui koristepeili, nukenvaatteita, ruma huivi sekä ysäripastelliset vauvanvaatteet, jotka olen ommellut koulun kässäntunnilla saumuriharjoituksena. Niistäköhän tämä saumurikuume kipinänsä iski...?

tahtoo saumurin!

On mulla valmistakin, mutta ennenkuin pääsen siihen käsiksi, on kiljaistava ilmoille eräs akuutisti iskenyt tarve. Ihan puun takaa se tuli, vaikka olenkin sen tulemista uumoillut: haluan saumurin! Viisi vuotta olen ommellut käytettynä ostetulla Pfaffilla, ja ollut siihen oikein tyytyväinenkin. Kone on parantanut kaikki koulun käsityötuntien aiheuttamat traumat, joten on tyytyväisyyteen aihettakin. Se ei tee hyppytikkiä, ei surttaa lankaa eikä muutenkaan temppuile. Jos Kun ongelmia tulee, ne eivät ole koneesta johtuvia, vaan peiliin katsominen auttaa paikantamaan niiden alkulähteen. 

Kuvituksena ihana Pfaffini, koska sitä saumuriahan mulla ei ole.

Saattaa olla että Pfaff on hemmotellut minut pilalle, niin hyvä kaveri se on ollut. Samanmoista kaveruutta kaipaisin saumurilta. Mutta mistä sellaisen kaverin tunnistaa? Kävin utelemassa sitä Mansen Tikistä, josta Pfaffini on kotoisin. Tiedän, että hyvä kauppamies se Tikin isäntä on, mutta en silti kyennyt suodattamaan kaikkea kuulemaani, vaan aloin tottakai himoita tuliterää Elnaa. Elnan hinta taas on saanut miehen selaamaan nettikirppiksiä apinan raivolla. Eikä käytetyn koneen ostaminen minullekaan mikään peikko ole, hyviä kokemuksiahan minulla käytetystä on. Ongelma on, etten tiedä saumureista juuri mitään. Ompelukoneissa hyvä käytetty kone saattaa olla tuhannesti parempi kuin uusi muovirimpula, mutta onko saumureissa tilanne sama? Toimiiko kaksikymmentä vuotta vanha Hobbylock tai Juki? Vai kannattaako sittenkin satsata pieni omaisuus uuteen? Onko merkillä väliä, ja jos on niin miksi?

Saumurin tuleva käyttöaste tottakai mietityttää myös. Epäilys on, tuleeko sitä edes käytettyä. Enhän mä edes ompele neuloskankaita! Toisaalta en ompele neuloksia, koska ompelukoneella se on hankalanpuoleista. Monet kivat kuosit ovat kuitenkin usein jotain neulosta. Ja useimmat käyttökelpoiset vaatemallit näyttävät myös olevan joustaville materiaaleille suunniteltuja, ainakin lastenvaatteissa. Siis voihan sitä pusata muksuille mekkoa toisen perään, mutta suurempi tarve olisi t-paidoille, legginseille ja sellaiselle. Vakuuttelen itselleni ja miehelle. Ompelutaitonihan eivät hääppöiset ole. Tosiasiassa olen kuitenkin tainnut harkintakynnyksen nyt ylittää. Saumurin tarve tuntuu todelliselta, ja kuvittelen oppivani sillä ompelemaan.

vanhassa kaupungissa

 

Vietin kokonaisen päivän yksinäni Kokkolassa. Kokonainen päivä yksin kaupungilla on harvinaista herkkua äiti-ihmiselle. Mutta vaikka sitä olen kovasti kaivannut, niin kuinkas kävi: aika tahtoi käydä pitkäksi, ja kaipasin seuraa. Lapset olisivat kyllästyneet nopeasti päämäärättömään vaelteluun vanhassa kaupunginosassa, joka kuulemma on Kokkolan "tarkkaan varjeltu salaisuus", niin vähän siitä tiedetään verrattuna joidenkin muiden kaupunkien vanhoihin kaupunginosiin. Ja siihen loputtoman sokkeloiseen kauppakeskukseen he vasta olisivatkin kyllästyneet! Mutta vohvelikahvila olisi ollut heistä huippujuttu. Kahvila sijaitsi eräällä sisäpihalla. Pöydät oli levitelty nurmikolle puiden katveeseen, ja tarjoilijat kantoivat hillolla ja kermavaahdolla lastattuja vohvelilautasia pitkiin pellavahameisiin sonnustautuneina. Tunnelma oli kuin kahden aikakauden välissä: pitkän pellavan alta pilkottivat tennarit ja farkunlahje. Pittoreski maisema olisi vietellyt pidemmäksikin aikaa. Jäin harmittelemaan sitä, että omasta kotikaupungista on vanhat rakennukset pitkälti purettu. Miksei meillä ole mitään tällaista! Kunnes muistin, että onhan meillä. 

tarinoita keittiöstä

Jos olisi rikas, keittiöni naulassa roikkuisi ainoastaan Lapuan Kankureiden täyspellavaisia keittiöpyyhkeitä. Mutta koska en ole rikas, olin oikein tyytyväinen löytäessäni kirpputorilta paksun puuvilla-pellavaisen pöytäliinan, jonka paloittelin ja ompelin keittiöpyyhkeiksi. Ei erityisen hehkeä eikä kuvauksellinen käsityöprojekti, mutta käytännöllinen ja käyttöön pääsevä käsityötuote on sydäntäni lähinnä, joten ehdottomasti maininnan arvoinen.  

Esikoisen kummit ja mummit -synttäreille leivoin kakun, jossa käytin ensimmäistä kertaa elämässäni kahta asiaa: liivatetta täytteen hyydyttämiseen ja marsipaania kakun kuorrutukseen. Kakun ulkonäkö oli jokseenkin niin karmaiseva kuin etukäteen pelkäsinkin. Possunpunainen marsipaani hikoili kuin, no, pieni porsas. Loput koristeet taas koettivat epätoivoisesti piilottaa kuorrutuksen repeämiä ja ohuita kohtia. Sekä yhden epäonnistuneen suklaakirjoitusyrityksen. Täyte taisi onnistua paremmin kuin koristelu, koska kakku kuitenkin katosi melkein kokonaan yhdellä istumalla. Tai sitten se särähti tosi pahasti vieraidemme esteettiseen hermoon. 

Ensi viikonlopun kaverisynttäreillä käytän kermaa. Toivottavasti ei ole kamala helle. 

Leivoin synttäreille myös tällä kinuskikissan ohjeella lusikkaleipiä, jotka oli tarkoitus täyttää sitruunatahnalla. Mutta eipä niistä sen enempää. Paitsi etten uskonut kerrasta, vaan leivoin toisen satsin samanmoisia. 

Jos olisin rikas, omistaisin pelkkiä pellavapyyhkeitä.  Ja tilaisin ehkä juhlapöytäni tarjoomiset  pitopalvelusta.

pellavaunelmia

Pitsilahkeiset vintage-mamelukit By Pia's. Kuva täältä.

Hypätään hampusta pellavaan, sillä ei kesää ilman pellavaunelmia. Pellava on materiaali, johon olen vasta viime vuosina oppinut suhtautumaan oikein. Sehän tarkoittaa, että pellavaa pestään ja pidetään. Aiemmin vierastin pellavaa, koska koin sen rypistymistaipumuksen epäsiistiksi ja hankalaksi. Pellavan upeat ominaisuudet eivät myöskään minulle auenneet. Johtuu ehkä siitä, että massakauppojen pellavavaatteet ovat usein sekoitetta tai sellaista ohutta (halpaa?) pellavaa,  jossa kuidun huonot puolet tulevat esiin mutta hyvät pitkälti menetetään. Paksu 100%:nen pellavakangas sen sijaan on pelkkää parhautta. Sellainen pellava laskeutuukin kaikkein kauneimmin, kun sitä ei kiusaa kuumalla raudalla, vaan antaa sen säilyttää luonteensa - eikö vain?

Rimpsumekko By Pia's. Kuva täältä.

Paksua satapellavaa tulee harvoin vastaan kangaskaupoissa. Eikä kyllä ihan jokaisessa vaatekaupassakaan. Kuvien pellavavaatteet ovat By Pia's -tuotantoa, Pia ystävällisesti antoi luvan  niiden lainaamiseen. Vaikka pellava mielletään yleensä kesävaatteiden materiaaliksi nämä vaatteet on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön, arkeen ja juhlaan sopiviksi, kerrostaen puettaviksi. Blogissaan Pia stailaa mallistonsa vaatteita eri vuodenaikoihin sopivaksi. Vaikka monet mallit ovat äkkiseltään hieman liian romanttisia omaan makuuni, näyttävät ne erilaisissa yhdistemissä niin monipuolisilta, rokkaavilta ja hauskoilta, että taitaisin kelpuuttaa rimpsutkin nikottelematta. Blogi on inspiroivaa luettavaa, suosittelen tutustumaan! 

Pellavamekko By Pia's. Kuva täältä.

Pellava näyttää myös olevan hyvin naiselliseksi mielletty materiaali. Tiedän muutamia pellavavaatteisiin erikoistuneita brändejä, jotka kaikki on suunnattu naisille. Ainoastaan Noolanilla on valikoimissaan muutamia miestenvaatteita. Olenkin pohtinut, eikö pellava oikeasti taivu miehen pukimeksi. Ja miksi ei?

Paljon kaikkea, mutta huomaathan tähdet? Kuva täältä.

Yhtä kaikki minun pukimikseni nämä kyllä taipuisivat. Etenkin tähdet osuvat johonkin muistohermoon. Syksyllä 2006 imettelin esikoistani Pemmikaanin imetyspaidassa, jonka rinnassa oli samanlainen tähti. Tähtipaita oli päällä kuin pumpulia, joten sitä tuli käytettyä paljon. Paidan helmassa taisi lukea äitimothermuttermama useammalla kielellä. Noin niinkuin muistutukseksi ehkä? Tässä vaiheessa pelkkä tähti rinnassa riittäisi.