Olen lykännyt Sylvin neulomista jo parin talven ajan. Tänä syksynä pääsin niin pitkälle, että aloin tosissaan pohtia värivalintoja. Ostin lopulta vyyhdin luonnonväristä Cascaden Ecoa ja neuloin kokeeksi pienen pipon. Tai pienen ja pienen - hivenen väljä se on. Lanka oli vähän turhan tuhti tähän malliin, mutta halusin neuloa tutun ja hyväksi havaitun mallin saadakseni tuntumaa itse lankaan. Halusin myös nähdä miltä väri näyttää neulottuna, ja näyttäähän se. Hyvältä näyttää. Värikartan voittaja on tällä haavaa selvillä ja suunnitelma Sylviksi edennyt aimo harppauksen. Muutoksia saattaa tosin olla luvassa, mikäli lykkään projektia vielä tämänkin talven yli.
Lykkäämisen tarve minua kyllä ihmetyttää. Mistä lie johtuu. Ei Sylvi nyt normaalia takkia kummempi ole. Ohjetta mulla ei vielä ole, mutta en usko siinä olevan mitään ylipääsenmättömän hankalaa. Ja vaikka se tuskin on jokapäiväiseen käyttöön päätyvä neule, se on varmasti sellainen, jonka omistaminen tuottaa suunnatonta iloa silloin, kun sitä tarvitsee. Silti on helpompi tehdä ex tempore jotain muuta kuin lähteä toteuttamaan tätä kauan suunniteltua. Joten merkintä kapteenin lokikirjaan: joskus olisi hyvä ajatella vähemmän ja keskittyä lapioimiseen (sama pätee muuten projektiin G). Ja toivomus joulupukille. Viisi vyyhtiä Ecoa värissä 'natur' vauhdittaisi projektia kummasti.
5 kommenttia:
Sylvi on tosi nopea neulottava. Se etenee vauhdilla varsinkin selkäosassa, jossa on se kuvio. Ei muuta kuin hommiin vaan! Mun Sylvi on ollut kovasti käytössä, viimeksi tällä viikolla viimeksi.
Outi, nythän ne olis oikein optimaaliset kelit Sylville. Tiedä sitten mikä tässä mättää... Ehkä on vain kiva tietää että on jotain niin hienoa vielä odottamassa.
Muistan että Sylvi oli yllättävänkin helppo tehdä. Käyttöä mulla ei kyllä ole hirveän usein sille ollut, on vaan hankala se paksuus usein, suuntaan tai toiseen, mutta silloin kun on käyttänyt niin ihastun siihen yhä uudestaan ja moni muukin :) Mulla on suunnitelmissa ystävällekin oma Sylvi, lankoja metsästettiin olan takaa joskus tuossa 2010-2011 vuodenvaihteen tienoilla ja silloin alkuvuodesta ne viimein löydettiin, mutta kappas kun tuli lankaällötys raskauden myötä ja ajanpuute vauvan myötä niin enpä ole mallitilkkua edemmäs päässy. Ihan hävettää joskus kun mietin kun ystävä on langatkin maksanut ja minulle toimittanut joskus yli 1,5 vuotta sitten... Kyllä mä sen vielä teen!!
Niin, Sylvi. Minäkin olen suunnitellut sen tekemistä ihan ohjeen ilmestymisestä asti. Takki on upea. Mutta meillä taitaa olla sama vaiva, minäkin olen ajatellut ihan liikaa. Se paksuus, se että tehdään palasina (muistaakseni), ne irtokukkaset, missä ja milloin sitä käyttäisin, missä sitä säilyttäisin... Kerran jo kyllä ostin langat, mutta edellisten syiden takia langoista on syntynyt jo kaksi muuta neuletta (ja yhä niitä vaan riittää). Huoh.
Kiva pipo ja myös edellisen postauksen takki on mukava. :)
Paula, ihan varmasti teet :) Tää vaan on sellainen elämänvaihe että se vie ja vaatii, ja niin kai pitää ollakin.
Tuija, mulla on varmaan vähän samat ajatukset Sylviin liittyvistä ongelmista. Toisaalta on se niin kaunis malli, etten ole varmaan kauniimpaa koskaan nähnyt, ja siksi en ole ajatusta kokonaan hylännytkään. Lykännyt vain, kun aina on tarvetta jollekin käytännöllisemmällekin.
Lähetä kommentti