sunnuntai 9. joulukuuta 2012

sunnuntaita

 
Ihan huomiona, neuleen purkaminen kerijän avulla toimii paljon paremmin kuin käsin. Lanka näyttää suoristuvan melko hyvin, toisin kuin käsin keriessä. Saa nähdä kuinka kiharaista tämä sitten neulottaessa on. Toisaalta jos sen on jo kahteen kertaan takiksi asti neulonut ja purkanut, niin johan se houkuttelis hyvää karmaa? Kolmas kerta toden sanois?

 
Perheen reissatessa on ollut aikaa neuloa. Olen myös miettinyt mikä ei kuulu joukkoon. Vai pistänkö kaikki kuulumaan.
 

7 kommenttia:

MINNA kirjoitti...

Pidän peukkuja, että kolmas kerta toden sanoo! Valmiin neuleen purkaminen kun on kurjaa hommaa. Ihanat sävyt kerällä.

Minna kirjoitti...

Jos ei kolmaskaan sano, niin voi tulla isompi kasa pipoja ja lapasia. Ei se hukkaan mene sekään :)

Neulisti kirjoitti...

Tämän lukijan värisilmään nuo kaikki käyvät oikein hyvin yksiin. :)

Kati kirjoitti...

Mun mummuni välillä vinoile, että mä taidan tykätä kutoa purkulankaa. Onneksi en sit ole yksin. ;)

Minna kirjoitti...

Neulisti, kiitos! Luotan tuohon 8)

Heini, juu :)

Kati, tiedä siitä tykkäämisestä, mutta paljon sitä tulee tehtyä. Että et ole yksin :)

Rhia kirjoitti...

Kerijä on kyllä näppärä laite olemassa, etenkin jos lanka on kovin ohutta.
Minusta purkulangasta tulee kivan näköistä pintaa kun siitä tulee vähän eläväisempää kuin ihan suorasta langasta. Tosin ei se ihan kaikkiin sidoksiin sovi. Mutta purkulangasta neulominen on tosi vanha tapa. Esim vintage-neuleita harvoin löytyy siksi että ne monesti purettiin ja neulottiin jotain uutta niistä kun muoti muuttui tai tuli reikä kyynärpäähän tms.

Minna kirjoitti...

Rhia, minä taas tykkään että purkulangan kanssa pitäisi olla kovin viitseliäs, kastella, kuivattaa jne. Mutta aattelin, josko toi kerijä vetäis lankaa sen verran napakasti että se välttäis sellaiosenaan, laiska kun oon ;)

Sinänsä hyvä näkökulma tuo. Ennenaikaan ei laitettu hyvää materiaalia hukkaan. Nykyään sitä on varaa olla kranttu senkin suhteen mistä neuloo. Itse olen kade niille jotka osaavat korjata tavaroita ja muokata vanhasta uutta, mutta silti liian mukavuudenhaluinen ryhtyäkseni siihen itse kovinkaan usein. Monesti on nimittäin helpompi tehdä ihan uudesta kuin purkaa ja korjata vanhaa. En pidä itseäni riittävän taitavanakaan sellaiseen puuhaan. Mutta onhan se asia mitä pitäisi työstää, ekologinen näkökulma huomioon ottaen.