torstai 26. joulukuuta 2013

taalainmaan hevoset tunikassa

Nyt kun joulupaketit on avattu, uskallan vähän vilauttaa niiden sisältöä. Olen antanut tekemiäni käsitöitä lahjaksi hyvin harvoin. Tänä jouluna uskaltauduin paketoimaan parit villasukat miehen siskoille. Äiti sai ompelemani ruttupipon ja tuubihuivin ja eräs pieni tyttö tunikan. Viimeksi mainitusta löytyy jopa kuvallista dokumenttia. Tosin joulukuisena iltana kirkasvalolampun vierellä kiireesti räpsityt kuvat kannustavat tutustumaan johonkin kuvankäsittelyohjelmaan... vaan auttaisko sekään?    


Malli: Arctic Sun -tunika, 104 cm (Ottobre 6/2013)
Kangas: Taalainmaan hevoset-nimellä löytyy useista nettikaupoista, 
itse ostin pakalta Kajaanin Nappi-Amaliasta  

Olin uhkarohkea ja jätin koekappaleen tekemättä. Lahjan saaja on saman kokoinen kuin kuopukseni, joten mallasin kaavaa hänen kanssaan. Kavensin leveydestä muistaakseni neljä senttiä - kaavaa voisi siis leveähköksi moittia. Hihoihin ompelin ohjeesta poiketen resorit, koska halusin lisätä tunikaan hieman marianneraitaista raikkautta. Suosin resoreita lastenvaatteissa myös käytännön syistä: ne antavat mukavasti pelivaraa kasvavan lapsen hihoihin ja lahkeisiin. Tässä kyseisessä tapauksessa en kyllä ole asiasta aivan varma, sillä loppusovitus jäi omaan ompeluaikaan ja lasten päivärytmiin liittyvistä syistä tekemättä. Mutta mullahan on valmiiksi muokattu kaava ja kangastakin kaappi täynnä, joten palataan asiaan sovituskuvien kera, jahka niitä tunikoita alkaa valmistua omaankin käyttöön.


Olen nyt oppinut tekemään siistin resorikanttauksen  niin, että ompelen kaksoistikkauksen etu- ja takakappaleiden puolelle. Kanttauksen päälle tikkaamisessakin olen onnistunut melko hyvin, mutta siten kantattuja päänteitä olen sitten paniikissa antaumuksella höyryttänyt kuosiinsa. Vaikka ne ovat asettuneet, en viitsinyt ottaa riskiä tämän työn kanssa. Minusta on mukava kantata pääntie tällä tavoin myös siksi, että voin käyttää kaikkeen kanttaamiseen samaa lankaa, vaikka resori ja kuosikangas olisivatkin oleellisesti eri väriset, kuten tässä tunikassa. 

Täytyy kuitenkin aivan ääneen todeta, että alalankaa valitessa logiikkani kulki omituisia polkuja. Onhan kuosin pohjaväri tummanruskea, mutta valkoiselle nurjalle puolelle olisi ehkä kuitenkin kannattanut valita valkea alalanka, eikö vain? Olen tehnyt saman virheen aiemminkin, mutta se ei näköjään estänyt minua tekemästä samaa mokaa toiste. Ehkäpä asian alaskirjaaminen tuottaa jonkinlaisen muistijäljen ensi kerran varalta. Tai sitten ei.  

4 kommenttia:

Julia / Miiinullekko kirjoitti...

Soma tunika ja uskomattoman siisti pääntie (:

Minna kirjoitti...

Julia / Miiinulleko, kiva siitä tului, ja pääntiekin onnistui hyvin. Paitsi nurjalta ;)

Kati kirjoitti...

On se nätti ja tuo kangas on aivan ihanaa. Ottobren kaavoissa mitoitus tuppaa olemaan todellakin reiluhko. Muistan joskus todenneeni, että hoikanpuoleisen lapsukaiseni ympärysmitat olivat kolmevuotiaana sellaiset, joita noissa kaavoissa tarjottiin kokoon 62... :D Hiukan sai muokkailla.

Minna kirjoitti...

Kiitos, Kati. Ottobren lastenkaavoja ovat muutkin moittineet leveiksi. Sääli, etten ommellut tyttöjen vauva-aikoina, koska voisin kuvitella että isokokoisilla kestopepuilla kaavat olisivat toimineet hyvinkin. Isompien kohdalla olen myös hämmästellyt noita mittataulukoita, kun viisivuotiaankin kohdalla saisi mennä vauvojen puolelle... Käytännössä on kuitenkin näyttänyt toimivan se, että valitsee koon ostovaatteiden perusteella ja muokkaa strategiset kohdat mittojen mukaan.