Aloitin pyöräilykauden lenkillä, jota voimaini tunnossa tehostin kakarapainoilla. Meinasin kuolla ensimmäiseen ylämäkeen. Jalat eivät nimittäin ole herenneet kiukuttelemasta joulun jälkeen, joten liikkuminen on ollut hyvin vähäistä. Jumpassa käymisestä olen voinut haaveilla vain. Onneksi kannustusjoukot olivat tilanteen tasalla. Kotoa loitotessamme selkäni takaa kuului tasaisin väliajoin kaksivuotiaan Kuin sujuu, äiti, kuin sujuu? ja palatessamme: Hyvin menee, äiti, hyvin menee!
Kevään ensimmäinen tivoli on jonkinmoinen virstanpylväs matkalla kohti kesää . Siksi karusellikuva alkaa olla jo perinne. Tässä
tämänvuotinen.
4 kommenttia:
Voi miten liikuttavat kannustusjoukot. Mekin oltiin pe:na tivolissa :)
Ihanat kannustajat sulla. :0)
Kyllä sitä kummasti jaksaa kun on kannustusjoukot mukana :)
Heini, me oltiin lauantaina. Tivoli on yllättävän kiva paikka nyt kun muksut alkavat olla niin isoja ettäpärjäävät laitteissa keskenään. Minä kun en pysty edes keinumaan ilman yökötystä, saati sitte olemaan isommissa kieputtimissa.
MINNA, juu <3
Emma, näin voi sanoa. Ei oikein kehtaa todeta että ei tästä mitään tuu, kun toiset ovat niin luottavaisia :)
Lähetä kommentti