Kotiäitiydessä oli haasteensa, mutta opiskelevan äidin arki vasta aiheuttaakin harmaita suortuvia. Aika tuntuu olevan kortilla, ja aina on mielen päällä jotain tekemätöntä, vaikka juuri nyt pitäisi keskittyä toiseen asiaan. Loma-ajat keräävät stressipisteitä samaa tahtia muuton ja kuoleman kanssa, koska niihin lähes vääjäämättä liittyy poikkeavaa järjestelyn tarvetta ja aikatauluihin jäävien aukkojen paikkailua. Periodimuotoinen yliopistoarki ei tunnusta näitä syys- ja kevätlukukausia katkaisevia lomaviikkoja laisinkaan, mikä aiheuttaa sen, että loman jälkeen opiskelevalla äidillä on paljon paikkailtavaa molemmilla saroilla.
Lisäksi lomasuunnitelmat pitävät kuin seula. Piti olla rauhaisaa sukulointia, pulkkamäkeä, ratsastusta ja äidillä muutaman tunnin päivittäinen sessio gradun parissa muiden hoitaessa muksuja. Olikin väliin jätettyjä luentoja ja lukemattomia kirjoja, kuumeilua, vatsatautia, huolta välimatkan päästä ja kaksi pitkää, turhaa automatkaa, joiden jälkeen aviokriisikin nostelee karvaista päätään. Lopputulemana kiukuttelevia lapsia, väsyneitä aikuisia, nippu tekemättäjättämisiä ja vielä tavallistakin sekaisempi koti. Vaikka lomaongelmat venyvät arkeen asti ja esimerkiksi lopullinen pääluku taudin taltuttamista on vielä tarkistamatta uskallan silti huokaista: oi ihana arki, onneksi olet täällä jo huomenna!
Seuraavan kerran voisin lomailla sitten, kun lapset ovat aikuisia.
Seuraavan kerran voisin lomailla sitten, kun lapset ovat aikuisia.
5 kommenttia:
Opiskelevana äitinä ja vaimona jonka mies tekee pitkää työpäivää, olen niin samaa miltä noista harmaista suortuvista! Ihan KAIKKI jää viime tippaan ja auta armias kun pikkuinen sairastaa keskimäärin kerran kuussa ollen kotona sen viikon verran hoidosta ja silloin ei todellakaan edisty mikään. Ja valmistua pitäis tässä kevään/kesän mittaan. Venymistä tässä ainakin väkisinkin oppii ja tähän saakka on ihan kohtalaisesti mennyt sillä taktiikalla että viime tipassa tulee parhaat esseet tai muut vastaavat koulutyöt ;) Pikkumiehen tuleva loma tulee menemään tiukasti mummin ja papan seurassa jolloin äiti saa samalla opiskella mutta pieni saa silti ansaitsemansa loman (kunhan ei just sillon myös sairastais!).
Tsemppiä!!
Kuin myös, Paula! Pienten kanssa arki koostuu ennakoimattomasti liikkuvista palasista. En kyllä oleta että työssäkäyvien äitien elämä on yhtään sen ruusuisempaa, ja kotiäitinä kaipasin kodin ulkopuolista maailmaa sen kotimaailman rinnalle. Silti tuntuu usein siltä, että tämänhetkinen kombo sisältää liikaa huonoja puolia molemmista. Ikävintä on kuitenkin se, että loman jälkeen tunnen itseni aina väsyneemmäksi kuin ennen lomaa. Ei oikein vastaa tarkoitustaan se. Tosin silloin kai voi ajatella niinkin, että se perusarki on oikeastaan ihan kivaa :)
Mä en edes opiskele (tosin pitäisi kai hakea jonnekin), mutta sen olen todennut, että lapsiperheessä suunnitella ei kannata, metsään menee kuitenkin. ;)
Tsemppiä opintoihin, kyllä se siitä. Voit ainakin tylevaisuudessa työhaastatteluissa kehuskella organisaattorinkyvyiläsi ja ihan aiheesta...
Kati, ongelma taitaa olla juuri se etten tunne itseäni oikein kompetentiksi tuon organisoinnin suhteen... Ja varmaan myös se, että sitä vain odottaa liikaa. Lapsiperheessä suunnitelmien olisi todella oltava joustavia.
Voi huokaus, niin tutun kuuloista. Meillä oli hiihtoloma kerhosta kaksi viikkoa sitten ja auta armias kaikki suunnitelmat meni metsään, sillä saman tein alkoi vatsatauti ja sen perään kauhea yskä-kuume-räkä-korvatulehdus-hässäkkä, jotka kiersi luonnollisesti koko perheen. Ja edelleen podetaan sisätiloissa ja katsellaan aurinkoa likaisten ikkunoiden läpi. Toki mulla ei ole kiire opintoihin eikä töihinkään vielä, mutta normi arki kelpaisi minullekin.
Lähetä kommentti