tiistai 21. elokuuta 2012

puistossa








Vietimme päivän puistossa ja kavereiden luona kylässä. Tuntui hyvältä nähdä miten lapsilla oli hauskaa niin kuin lapsilla pitäisi olla. Etenkin sillä, joka on olevinaan niin iso, vaikka on kuitenkin aika pieni vielä.

Muistan itsekin lapsen kiireen olla iso. Silti haluan toppuutella. Toivon, että osaisin suojella lapsuutta. Turhaudun, kun koen, että siitä tulee taistelu minun ja lapsen välille. En haluaisi olla hänen tiellään, mutta kun kuvittelen tietäväni paremmin. Haluan, että hän leikkii, nauraa, pitää itsestään ilman suorituspaineita.

Sillä tuota välitöntä, tekemisestä syntyvää riemua en ole hetkeen nähnyt.

2 kommenttia:

Kati kirjoitti...

On kyllä vauhtia kuvissakin :) Ja ihanat neuletakit!

Minna kirjoitti...

Oli vauhtia, ja mukavaa. Ja kiitos neulekehuista! Minusta on kiva vilauttaa vanhoja töitäkin käytössä, tai väkiselläänhän ne arkipostauksiin livahtavat jos niitä käytettyä tulee.