Matkustimme viikonlopuksi mummulaan jatkamaan astiakaappiprojektia. Se edistyi hitaammin kuin toivoimme. Kelit alkavat olla liian kylmät maalin kuivumiselle. Monta kertaa ehdin miettiä olisiko sittenkin pitänyt jättää kaappi puupinnalle, enkä vain tuon kuivumisongelman takia.
Kun mies hioi ja maalasi, minä hamstrasin silmilläni aarteita. Mummulassa on kaikki jemmattu hyötykäyttöä varten, kuten nuo rikkinäiset kahvikupit. Tuollaiset jos saisin, opettelisin juomaan kahvin nätisti kupeista! Kävin kanttarelliapajilla yksinäni, mustikassa kälyn ja lasten kanssa. Mustikkametsässä vilisi prinsessoita ja noitia. Mustikkatahrat pestiin käsistä punaisella viinimarjalla.
Kaappia emme saaneet mukaan, mutta ne mustikat. Ja kopallisen vastanostettuja sipuleita.
4 kommenttia:
Kahvikupit on niin herkut! Tuollaisia kun saisi ja tassilla. Silloin minäkin unohtaisin mukikahvitukset :O)
Mukavaa aikaa tämä sadonkorjuu. Jos osuu oikeille paikoille! Poistaako punainen viinimarja mustikkatahrat käsistä? Jännittävää.
Tämän hetkinen säätila ei kyllä ole maalin kuivumisen kannalta otollisin. Mutta jospa se kaappi siitä vähitellen. Minä olen myös haaveillut noisa kahvikupeista. Ovat vain kohdalle osuneet kappaleet olleet sellaisissa hinnoissa, että olen tullut siihen tulokseen, että ilmankin pärjää. ;)
Niin ja blogissani on sinulle tunnustus.
Minna, juu-u. Mutta niin kauan kun ei saa voi rauhassa ryystää mukista :D
Heini, punainen viinimarja tosiaan "pesee" mustikan pois. Murskataan vaan käsiin ja hierotaan, ja lopuksi pestään kädet ihan vedellä.
Kati, eiköhän se kaappi joskus valmistu, hitaammin vain kuin ajateltiin. Noiden kuppien hintoja en ole viitsinyt edes arvailla. Taitavat olla sellaisia keräilykappaleita ettei niitä käyttöön kehtaisi ottaakaan jos ostamaan ryhtyisi, eikä se istu mun pirtaan ainakaan tällä haavaa. Kiitos tunnustuksesta!
Lähetä kommentti