blogigallup-haaste

Ei haastetta ilman sääntöjä:

1. Kerro keneltä sait haasteen
2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi
3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.

Sain tämän blogiteemaisen haasteen Neuloo ja purkautuu -blogista. 

Erittäin onnistunut ja pidetty neulomus.

Yleistä 

Milloin perustit blogisi? Harakan lauluja perustin elokuussa 2012 suoraan edellisen blogini jatkoksi. Aihepiiri ei olennaisesti muuttunut muuttunut eikä fokus tarkentunut, mutta omassa elämässäni oli jonkinlainen taitekohta, joka "vaati" siirtymistä paikasta toiseen. Ja tämä on hyvä näin.

Mistä blogin nimi tulee? Halusin nimen, joka ei viittaa liian kiinteästi mihinkään tiettyyn teemaan, tämä kun ei ole puhdas neuleblogi, saati sitten minkään muun tyylilajin edustaja. Tarinan mukaan harakka on kaiken kiiltävän perään. Minä en tykkää kimaltelusta, mutta materialisti olen. Ja sanonta kuuluu, että äänellään se variskin laulaa. Kai se pätee harakkaankin. Materiasta käsitöissä kuitenkin on kyse, ja jos aineetonta materiaa on olemassa, niin siitä lie kyse lauluissa.

Mikä on nimimerkkisi tarina? Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Se olisi voinut olla myös Armi, mutta isäni mielestä kirjoittava julkifeministi oli parempi referenssi kuin Miss Universum.

Arkisto 

Näytä jokin vanhoista bannereistasi: Tässä blogissa ei ole koskaan ollut banneria. Olen kyllä harkinnut asiaa, mutta sehän on melkein yhtä vaikeaa kuin tatuoinnin ottaminen! Mikä sekin on jäänyt tekemättä.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään: Oikeastaan kaikki, mutta erityisesti keskustelevat. 

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta: Selailin arkistojani ja löysin melko vähän kuvia itsestäni. Kilpirauhassairauteni taitaa olle syynä kuvakatoon: en pidä kuvattavana olemisesta, ja blogin vaatimat neulekuvatkin ovat usein suuren henkisen työn ja tuskan takana. Epäilen, että vanhoista kuvista minua tuskin tunnistaisi - en todellakaan näytä "omalta itseltäni" nykyään. Vaikka se kai kuitenkin olen, hemmetti sentään. Tässä muutamia otoksia siitä historioiden taitekohdasta. 

Keskimmäiseni kanssa kesällä 2009. Hänen paitansa on minun vauva-ajoiltani.  

Kaksi vuotta myöhemmin. Ei enää liinoja: "Kuvaa mun mekko."

Sama lapsi, sama kesä,  uusi ihana liina.

Postaus

Postaus, josta olet erityisen ylpeä? Feministiäidin dilemma. Pelkäsin vaivaantunutta hiljaisuutta, mutta se herättikin yllättävän paljon keskustelua. Jossain mielessä myös ylitin itseni, sillä isojen asioiden tuominen blogiin kauhistuttaa minua. Viime vuosien selviytymisstrategiani on ollut pikemminkin vaikeneminen ja vetäytyminen ja (mahdollisten) konfliktien välttely.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin? En suoraan sanottuna tiedä, blogger ei halua näyttää mulle koko kuukautta kerralla.

Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän? Ei sellaista ole... lähinnä toivon, että tarvitseva löytää tekstin, josta on apua. Ehkä sen vuoski värkkäilen noita kömpelöitä tekniikkatutoriaaleja. Ne ovat postauksia, joita en itse löytänyt silloin, kun olisin sellaista tarvinnut. 

Sekalaista

Oletko tehnyt teemaviikkoa? Olen tylsis. Eli en. Hmm, pitäisiköhän...? 

Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei. 

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa? En ole. Minulla on jostain (kumman?) syystä sellainen käsitys, että blogitapahtumat ovat lähtökohdiltaan lähinnä kaupallisia ja niiden tarkoitus on hyödyntää blogeja mainoskanavana. Mikä tietenkin tarkoittaa, että osallistuvilta blogeilta odotetaan mainosarvoa, jota pienellä harakkalallani ei juuri ole. Toisaalta erilaisista tapahtumista lukemani postaukset eivät useinkaan välitä sellaista sisällöllistä antia, jota itse osallistumiselta odottaisin. Tai ehkä mulla on väärä kuva? Se tapahtuma pitäisi vaan itse järjestää?

Tilastot

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? Lukijamääräsi tällä hetkellä? Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? Kuittaan nämä sillä, että tietääkseen täytyisi ehkä katsoa niitä tilastoja. Harvoin niitä vilkuilen, ja aika kivasti liikennettä näyttää tulevan joltain vampyyrisivustolta. Laitoin hiljan myös kommenttien tarkistuksen vanhempiin postauksiin, koska olen huomannut että silloin tällöin menee kommentteja ohi, ja se on minusta kauhean tylsää (tai epäkohteliasta). Sen myötä tulin tarkistaneeksi roskapostilaatikonkin. Oho. 

Harkitsen kunnollisen tilasto-ohjelman käyttöönottoa, mutta aika ja resurssit eivät oikein ole riittäneet asian edistämiseen. Tai ehkä tuolla tilastoissa on jotain sellaista, mitä en oikeastaan haluakaan tietää? 

Lukuluettelo 

Blogi, jonka postauksia odotat eniten?  Näitä blogeja on m-o-n-t-a... mutta ainakin Pilvitehtaamo (jonka sivukonttori Tehtaamokin on mielenkiintoinen), Missä neuloimme kerran, Neuloo ja purkautuu. Välillä kiinnostavimmiksi ovat nousseet jotkut muut blogit, mutta juuri nyt on käsityöorientoitunut vaihe menossa.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen? Lukuluetteloni pyörii blogini sivupalkissa, koska minusta on niin kiva tulla tänne ja kyläillä täältä käsin muualla. Listan viimeisimmät ovat päivittyneet liian kauan sitten, mutten ole raskinut poistaa niitä vielä. Kun luonnostelin tätä tekstiä, listan ensimmäinen oli Susannan työhuone. Nyt se on Lastenkirjahylly. Ah tätä muuttuvassa tilanteessa elämisen autuutta.

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi? En lue mitään blogia niinsanotun käyttäjäraadin kautta, syystä että luen niitä edellä mainitsemallani tavalla. Jos jossain vaiheessa muutan lukutapaa (mikä ehkä olisi fiksua), käyttäjäraati tuskin tulee olemaan valintani. Mutta viimeisin löytöni taitaa olla jo mainittu Neuloo ja purkautuu.

Kuvia

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi: 

Minun iso pieni tyttö. (Neuletakki jäi liian niukkana vähälle käytölle.)

Omasta mielestäni onnistunein ompelukseni. Jota lapset eivät arvosta yhtä paljon kuin minä.

Siinä mielessä harvinaiset, että toinen pari päätyi lahjaksi. Olen nähnyt ne käytössä monta kertaa kuluneen talven aikana, ja se tuntuu kauhean kivalta! 

 

 

 

 

 

Useimmiten noudatan tunnollisesti haasteiden sääntöjä, mutta ajatukseni näyttää pyörivän melko suppeaa rataa. Aika moni on jo saanut saman haasteen tai tullut minun haastamakseni jonkin toisen haasteen puitteissa, joten taidan nyt jättäytyä passiiviseksi haastajaksi: napatkaa matkaan te tekstissä mainitut, jos satutte haasteen huomaamaan ja haluatte avautua itsestänne bloggaajina. Neulomisiin!

huhtikuu

Sarjassamme vuodenkierto kaksivuotiaan silmin on koittanut huhtikuu. Ja sehän tietää ainakin pajunkissoja, noitia ja suklaamunia. Sekä yhden nimipäivän, jota vietetään sinä päivänä vain meidän perheessä.

Juuri tänään tosin tuntuu siltä, että luonto osallistuu aprillipilaan. Kevät ei tulekaan, vaan luontoäiti viskaa kourallisen lunta päin aurinkolaseja. Aprillia, syö silliä, pue toppatakki päälle!

Toivoa sopii, että tämä jää aprillipäivän ilmiöksi, ja kevät jatkaa kehittymistään huomenissa. Talvettoman talven jälkeen se olisi mielestäni oikeus ja kohtuus. Moninkertaisen marraskuun kestettyämme ansaitsemme pitkän ja lempeän kevään, monet pyörälenkit, jalkapallopelit ja pillimehun mittaiset eväsretket. Vappua ja puistojumppaa odotellessa.

proto

Malli/Pattern: Raituli by Marja Suomela 

(löytyy myös Soppaa ja silmukoita-blogista)

Lanka/Yarn: Louhittaren Luolan Väinämöinen (lyijy ja antiikki)

Puikot/Needles: 3mm, resorissa 2,5mm

Ajattelin että keltainen ja harmaa on kiva yhdistelmä. Neuloin resorin keskikoon mukaan ja lisäsin silmukoita ensimmäisellä sileällä kerroksella. Koska olen löysien mallien ystävä, neuloin pituutta reilummin. Mutta pipost tulikin liian napakka minun päähäni. Esikoinenkaan ei sitä suorilta kelpuuttanut, vaikka hänen päähänsä se koon puolesta sopii. Mutta kuopus halusi kokeilla. Pieneen päähän pituutta on ihan liikaa, se täytyy viikata takaraivolle talteen. Päiväkodissa eivät pärjää viikattavan mallin kanssa, joten lupasin neuloa sellaisen, joka istuu päähän ilman kommervenkkejä. Neiti keskimmäinen tilasi itselleen samanmoisen, tarkoin speksein. Ja itsekin olen edelleen vailla kevätpipoa.

 

Raitapipotehdas siis käynnissä. 

pitsiä ja palmikkoa

 Malli/Pattern: Acer Cardigan by Amy Christoffers

Lanka/Yarn: Cascade 220 Heathers (straw)

Puikot/Needles: 4,5mm

Olen kevään mittaan vilauttanut Acer Cardigania puolivalmiina useamman kerran. Se johtuu ehkä siitä, että tässä neuleessa prosessi korostui melkolailla. Siinä vaiheessa kun alkoi olla valmista käsillä lopputulos oli itselleni jo melko yhdentekevä. Jos käsitellään tekninen puoli lyhyesti, niin neuloin alhaalta ylös etenevän vartalo-osan ja silmukoin olkasaumatkin ainakin kolmeen kertaan ennenkuin lopputulos tuntui hyvältä. Toteutuksista ensimmäinen ja viimeinen olivat kutakuinkin samanlaiset. Takin selkämyksessä ja etukappaleissa oleva palmikkoa ja pitsiä yhdistävä mallineule on todella kaunis. Sitä oli mukava neuloa, ja lopputulos on herttaisella tavalla 50-lukulainen.  

Ohjeen mukaan takki neulotaan alhaalta ylös, ja istutetut hihat ommellaan lopuksi kiinni. Minä opettelin tätä varten istutetun hihan neulomisen ylhäältä alas, ja tein siitä tutoriaalinkin. Näin hyvin se valmis hiha istuu. Vartalo-osan puolelle kainalon alle näyttää jäävän pieni vekki, mutten ihan heti usko, että hihan mallilla tai toteutustavalla on mitään tekemistä sen kanssa. Rinnan kohdalla tuntui olevan sovituksessa reilusti leveyttä jo ennenkuin neuloin hihat, vai olisiko tuo hihansuu liian korkea. Joka tapauksessa mallin istuvuudessa olisi kai ollut jotain korjattavaa. Neulomissuunta vain ei erityisen hyvin mahdollistanut siihen puuttumista. Näköjään niistä useista neulomiskerroistakaan ei ollut hyötyä.

Tämä oli oikein kiva tapa neuloa istutettu hiha. Tuskin tulen enää saumoja ompelemaan.

Kaiken neulomisen ja uudelleenneulomisen jälkeen varastin napit vanhasta käyttämättä jääneestä, kostutin neuleen ja huovutin sen kuivasurummussa. Joo, luitte ihan oikein: heitin neuleen lyhyeen villan viimeistelyyn, ja sieltä tuli ulos äkäiseksi pörhistynyt tapaus. Vahinko ei ole paha, ja sitä lieventää se seikka, että jo ennen neuleen valmistumista pohdin sen käytettävyyttä. Mennyt leuto talvi saattaa  vääristää tuntumaani, mutta vakavissani mietin, onko Cascaden kaltainen perusvilla minun osaltani muuttunut pelkäksi pipo- ja lapasmateriaaliksi. Ohuet neuleet tuntuvat paljon käyttökelpoisemmilta: ne sopivat takin alle, eivät ole liian kuumia ja näyttävät pukevammiltakin. Joten ehkä ensi talven trendi on tuhdin villan sijaan maksimissaan sport-vahvuinen alpakka. Mikä tietenkin tarkoittaa pienillä puikoilla neulomista jatkossa. Toisaalta kokonainen takki kaks'puolen puikoilla ei ajatuksena tunnu edes huolestuttavalta... onhan mulla mekkomittainen Still light hihoja vaille valmis, eikä aiheuttanut edes ahdistusta.

Tosin löytyy myös varastolankoja, jotka on tästä huomiosta huolimatta neulottava pois. Sekä suunnitelma (Sylvi), josta en luovu. Mutta jota voin lykätä, kuten tähänkin asti. 

Projektin loppukaneetti kuvan kertomana: ei mennyt sinne päinkään putkeen, mutta silti naurattaa. Opin aika paljon (muustakin kuin neulomisesta), ja löysin varmuutta jatkoa ajatellen. Mikä on lopputulemana ihan parasta laatua.

iloa

Sain tehtaamon Tiltä tunnustuksen, josta olen harvinaisen otettu. Minusta on kauhean mukavaa ajatella, että joku (muukin kuin minä itse) ehkä piipahtaa täällä joskus vähän kuin kahvikupin kanssa omaan olohuoneeseensa. Jaettuun olohuoneeseen. Vaikka niinhän minäkin piipahtelen muissa blogeissa, monissa muissa. 

Lainaus Ilosofiaa-blogista, josta tunnustus on lähtöisin: 

"Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille." 

Moni virtuaaliolohuone ansaitsisi tämän tunnustuksen, ja moneen se vielä ehtiikin. Minä annan omani kolmelle inspiroivalle tapaukselle, joiden arkistojen aarteita usein kaivelen: 

harmaata arkea - neuloo ja virkkaa pistämättömällä huumorintajulla ja tekemisen meiningillä  

missä neuloimme kerran - hengästyttävän monipuolinen ja tuottelias kaksikko, jonka toteutukset usein onnistuvat herättämään kiinnostuksen ankealtakin näyttänyttä neulemallia kohtaan  

neuloo ja purkautuu - tykkään siitä purkautumisosiosta.

valontuojia

Koska tänään on sellainen päivä, jolloin niitä tarvitaan.

Eskarilaiset askartelivat viime vuonna universumin. Taivaankappaleista oli vedetty pitkää tikkua. Meidän eskarilainen voitti, joten me saimme auringon. Siihen tarvittiin ilmapallo, liimaa ja sanomalehteä. Lommoista päätellen kärsimys kruunaa loiston.

Paperilyhty oli minun joululahjani. Uskomattominta on, että lapsi piti salaisuuden visusti syyslomasta jouluaattoon. Ihailtavaa. Ja pistää miettimään. Mihin saammekaan valmistautua, jos se on teini-iässä yhtä pitkäjänteinen.

nypyn neulominen ylivetäen

iKuva vääristää värit, mutta nätti se on silti.

Pieniä voivat olla ne detaljit, joihin kannattaa kiinnittää huomiota! Monet ovat tuskailleet nyppyjen, etenkin tämän mallin seitsemän silmukan nyppyjen, neulomista. Facebookissa tuli sattumalta vastaan vihje ohjeen ravelry-sivulta löytyvästä vinkistä neuloa nypyt ylivetäen. Olenkin vaistomaisesti käyttänyt samaa tekniikkaa, mutta en ole aiemmin huomioinut sitä, että sillä, mihin suuntaan nypyn muodostavat silmukat kallistuvat, on merkitystä. Neulottaessa oikein yhteen ja neulottaessa takareunoistaan kiertäen yhteen silmukat tietenkin kallistuvat eri suuntiin, mikä täytyy huomioida myös jos käyttää ylivetokavennuksia nypyn tekemiseen. Joten en ollutkaan saanut oivallusta, vaan oivalluksenpuolikkaan. Purkuun ja uusiksi. 

Näin neulotaan nyppy ylivetokavennuksia käyttäen 

Oikealle kallistuvat silmukat (lopputulos sama kuin jos neuloisit seitsemän oikein yhteen): Neulo ensimmäinen nypyn seitsemästä silmukasta, palauta se takaisin vasemmalle puikolle ja vedä seuraavat kuusi silmukkaa ja langankiertoa yksitellen neulotun silmukan yli. Siirrä silmukka oikealle puikolle ja kiristä lanka ennenkuin jatkat neulomista. 

Vasemmalle kallistuvat silmukat (lopputulos sama kuin jos neuloisit seitsemän oikein yhteen takareunoistaan): Siirrä nypyn ensimmäiset kuusi silmukkaa/langankiertoa neulomatta oikeanpuoleiselle puikolle. Neulo seitsemäs silmukka oikein. Vedä kuusi siirrettyä silmukkaa/langankiertoa neulotun silmukan yli.

 

Mikä voima onkaan oikeaan suuntaan kääntyvillä silmukoilla! Olen jo nyt tyytyväinen.