keskiviikko 7. tammikuuta 2015

testineulontaa


Malli/Pattern: Talvine by Suvi Simola
Lanka/Yarn: Cascade 220 (summer sky heather ja nimetön harmaa)
Puikot/Needles: 4,5 mm, resori 4 mm 

Kun näin tämän Suvin neuloman pipon ravelryssä, hihkaisin epäröimättä ja kuuluvasti. Että jos tarttet testineulojia! niin minä! Pipo näytti niin herttaiselta, pehmoiselta ja lämpimältä. Lämmin se epäilemättä onkin, sillä pipon varsinainen idea on, että siihen neulotaan vuori. Pipo siis neulotaan kaksinkertaisena, mutta koska vuorin silmukat poimitaan lähtöreunan nurjalta puolelta, pipon voi jättää vuoritta tarvittaessa. Näin minä sattuneesta syystä teinkin. Ohje itsessään on pelkkää parhautta, kuten Suvin ohjeet tapaavat olla. Mutta minusta näyttää, että palmikkoni menevät ihan eri tavalla kuin tuossa mallikuvassa... vaikka mielestäni neuloin ihan ohjeen mukaan. Ja vaikka metrimäärät Cascadessa täsmäävät ohjeessa suositeltuun Madelinetosh DK:hon, Cascade oli kaiketi liian tuhtia tähän malliin, sillä tiehydestäni tuli t-i-u-k-k-a... ja piposta liian kapea minkäänsorttiseen päähän. Mutta vastaavasti se on myös liian pitkä. Lisäksi tiukka tiheys tekee neuloksesta niin jäykän, ettei edes tupsun paino saa pipoa laskeutumaan, mikä tuo habitukseen ripauksen suloviléniä. Kaksivärisyys johtuu siitä, että lanka loppui kesken matkan. Varsinainen sketsipipon siis sain aikaiseksi hyvästä ohjeesta. Ei se mitään, sanoisin. Uus yritys, sanoisin. Ellen olisi tässä ehtinyt neuloa jo toistakin epäonnista pipoa. 

9 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Tuo Simola on kyllä velho ohjeentekijäksi. Ihan totta. Miten voi olla niin hyvin kirjoitettuja, en ikinä lakkaa äimistelemästä.

(Ja onpa kyllä siis tosi hieno pipokin!)

Minna kirjoitti...

Samaa mieltä olen. Ohjeet ovat niin viimeiseen asti mietittyjä, ettei itse tarvitse ratkoa kummallisuuksia. Tässäkin pipossa ajattelin että olisi fiksua tehdä väliaikainen luonti aloitusreunaan - kunnes katsoin, miten Suvi oli asian ratkaissut... selkeän kuvan kera. Ihan parasta neulomista sellainen! Lisäksi pidän hänen tyylistään muutenkin.

outi kirjoitti...

Älähän nyt. Vaikka postauksesi hymyilyttikin (kommelluksia sattuu näköjään muillekin), niin kyllä aina on juhlan paikka, jos onnistuu tekemään jotain, joka tuo Sulo Vilénin mieleen. Sulon pipo oli muuten hirmu symppis! Minä tykkään oikeastaan tuosta sun palmikosta enemmän kuin ohjeen kuvan palmikosta.

Ingi kirjoitti...

Kivalta näyttää! Tykkään tuosta kaksivärisyydestä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat värit, rakastuin ja jos osaisin tehdä niin tommosen tekisin ehdottomasti. Mama

Minna kirjoitti...

Outi, oot kyllä oikeassa Sulo Vilénin suhteen. Symppis tyyppi :) Ja virheistä oppii, joten niiden välttämiseksi pitäisi tehdä niitä useammin. Eiku -

Ingi, värinvaihto kyllä toimii, vaikkei harkittua ollutkaan. Malli on myös kiva, joten ehkä joskus vielä, paremmalla onnella.

Mama, kiitos! Pehmeät, hieman murretuista värit ovat suosikkejani. Mutta mikset osaisi tällaista tehdä? Kannustan kokeilemaan, voit yllättyä positiivisesti :)

Tiina kirjoitti...

No voihan nenä! :D Joskus tulee neulottua näitä vähemmän käytännöllisiä juttuja. Hih.
Pipo näyttää kyllä kauniilta, sinun palmikko- ja värisovelluksesi ovat ihanat!

Elina kirjoitti...

Tosi kiva pipo, tuo väritys hieno :)

Minna kirjoitti...

Tiina, niinpä. Ja ohjetta uudemman kerran katseltuani tajusin, että olenpa sittenkin lukenut väärin. Luultavasti siis se, että neuloin palmikot väärin, aiheutti sen että neuloksesta tuli liian kireä. Että niin. Oisko NYT se revanssin paikka!

Elina, kiitos. Väri hyvä, mutta kuten edellä todettu, sisälukutaitoa kannattaisi kehittää :)