kehityskeskustelun paikka

Äitiys on epäkiitollinen pesti: Kotiäidiksi jäädessäsi pelaat itsesi työmarkkinoilta ja aiheutat ruman reiän CV:hesi. Yhteiskunnan silmissä olet mahdottomia vaativa loinen, sillä eihän kellekään muullekaan makseta oman lapsensa hoitamisesta, ja lisäksi ne muut käyvät töissä. Tosin tärkeysjärjestyksesi ovat väärät jos käyt töissä ja sinulla on pieniä lapsia. Virallis-feministinen kanta on se, että sinun tulisi osallistua peliin vallitsevilla ehdoilla, ei kyseenalaistaa pelin sääntöjä. Suhteellisuudentajua ei tämä keskustelu kaipaa, vaan siinä jo lapsesi ensimmäinen vuosi saa CV:si näyttämään pitsiliinalta, ja "kotiin jäävän" isän koti-isyys paljastuukin isäkuukaudeksi, jonka kesto on pisimmillään 36 arkipäivää eli pyhäpäivien määrästä riippuen reilut 6 viikkoa. Lapsiltasi saat kiitokseksi itkupotkuraivarit. Todennäköisesti julkisella paikalla.

Vaan kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Viikolla 4.-8.3. vietetään kuulemma Minä olen hyvä! -teemaviikkoa, ja sen inspiroimana otin vastaan Arkitehdin ilmoille heittämän haasteen listata kymmenen asiaa, joista on ylpeä. Listatkaa tekin. Vaikka joka viikko.

1. Tiedän mikä on tärkeää (en vain aina muista).  
2. Osaan leikkiä, minkä huomaan aina kun yritän.
3. Huumorini on kieroutunutta, mutta hämmästyttävän usein se naurattaa muitakin kuin minua.
4. Osaan kysyä hyviä kysymyksiä. 
5. Teen hyvää lihamureketta (sipulikeittopussista).
6. Osaan kehua lapsiani. Ja muitakin, jos on aihetta.
7. Olen hyvä lukemaan iltasatuja.
8. Kunnioitan toisille tärkeitä asioita, vaikka en itse ymmärtäisi niitä.
9. Tulen toimeen ihmisten kanssa.
10. Olen luova. Taito, jolla selviää mistä vain.