torstai 26. joulukuuta 2013

taalainmaan hevoset tunikassa

Nyt kun joulupaketit on avattu, uskallan vähän vilauttaa niiden sisältöä. Olen antanut tekemiäni käsitöitä lahjaksi hyvin harvoin. Tänä jouluna uskaltauduin paketoimaan parit villasukat miehen siskoille. Äiti sai ompelemani ruttupipon ja tuubihuivin ja eräs pieni tyttö tunikan. Viimeksi mainitusta löytyy jopa kuvallista dokumenttia. Tosin joulukuisena iltana kirkasvalolampun vierellä kiireesti räpsityt kuvat kannustavat tutustumaan johonkin kuvankäsittelyohjelmaan... vaan auttaisko sekään?    


Malli: Arctic Sun -tunika, 104 cm (Ottobre 6/2013)
Kangas: Taalainmaan hevoset-nimellä löytyy useista nettikaupoista, 
itse ostin pakalta Kajaanin Nappi-Amaliasta  

Olin uhkarohkea ja jätin koekappaleen tekemättä. Lahjan saaja on saman kokoinen kuin kuopukseni, joten mallasin kaavaa hänen kanssaan. Kavensin leveydestä muistaakseni neljä senttiä - kaavaa voisi siis leveähköksi moittia. Hihoihin ompelin ohjeesta poiketen resorit, koska halusin lisätä tunikaan hieman marianneraitaista raikkautta. Suosin resoreita lastenvaatteissa myös käytännön syistä: ne antavat mukavasti pelivaraa kasvavan lapsen hihoihin ja lahkeisiin. Tässä kyseisessä tapauksessa en kyllä ole asiasta aivan varma, sillä loppusovitus jäi omaan ompeluaikaan ja lasten päivärytmiin liittyvistä syistä tekemättä. Mutta mullahan on valmiiksi muokattu kaava ja kangastakin kaappi täynnä, joten palataan asiaan sovituskuvien kera, jahka niitä tunikoita alkaa valmistua omaankin käyttöön.


Olen nyt oppinut tekemään siistin resorikanttauksen  niin, että ompelen kaksoistikkauksen etu- ja takakappaleiden puolelle. Kanttauksen päälle tikkaamisessakin olen onnistunut melko hyvin, mutta siten kantattuja päänteitä olen sitten paniikissa antaumuksella höyryttänyt kuosiinsa. Vaikka ne ovat asettuneet, en viitsinyt ottaa riskiä tämän työn kanssa. Minusta on mukava kantata pääntie tällä tavoin myös siksi, että voin käyttää kaikkeen kanttaamiseen samaa lankaa, vaikka resori ja kuosikangas olisivatkin oleellisesti eri väriset, kuten tässä tunikassa. 

Täytyy kuitenkin aivan ääneen todeta, että alalankaa valitessa logiikkani kulki omituisia polkuja. Onhan kuosin pohjaväri tummanruskea, mutta valkoiselle nurjalle puolelle olisi ehkä kuitenkin kannattanut valita valkea alalanka, eikö vain? Olen tehnyt saman virheen aiemminkin, mutta se ei näköjään estänyt minua tekemästä samaa mokaa toiste. Ehkäpä asian alaskirjaaminen tuottaa jonkinlaisen muistijäljen ensi kerran varalta. Tai sitten ei.  

maanantai 23. joulukuuta 2013

tontun tuomisia



Tänä vuonna joulukuu on ollut sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti musta ja sateinen. Välillä tuntui, ettei joulu tule ollenkaan. Välillä tuntui, että se tulee liiankin nopeasti. Kiireen keskellä perinteiset jouluaskaret jäivät tekemättä ja tuli itkettyä itku jos toinenkin omaa riittämättömyyttä, kanssaeläjien ymmärtämättömyyttä. Mutta suomalaisella sisulla sätkitään, ja itseen kohdistetun armollisuuden varassa. Viime kädessä täytyy muistuttaa itselleen ettei mikään synny siitä, että täytyy. Niinpä harakkalan joulutunnelma luodaan ostopiparein ja sytytetyin kynttilöin. Kannetaan kuusi sisään ja annetaan lapsille vapaat kädet. Päätetään siivota kaapit ja komukat vaikka juhannukseksi. Istutaan alas ja huomataan: talven pimein hetki on jo takana.

Onneksi lapsukaiset toivat joulun kotiin. Kuvan tontun maalasi koululainen. Kuopus lauleskelee olemaan sulkematta ovia joulutontulta. Tontulla on tuomisina paljon iloa. 

Jätetään ovet raolleen tontun tuomisineen tulla. 

Hyvää joulua!     

tiistai 17. joulukuuta 2013

nappipaita

Nuorna naimattomana neitinä sanailin, ettei villasta ennen vihkiäisiä. Vihkiäisten jälkeen ehdin tehdä kolme lastakin ennen sitä villapaitaa, mutta tässä se nyt on. Viisi vuotta minä sitä lupailin. Sitten - kolme vuotta sitten kuopuksen synnyttyä - ostin langat. Ajatuksissani oli jotain Pikkuveli-takin tyylistä, mutta mies ei ihastunut i-cord -tekniikalla toteutettuihin napinläpiin yhtä kovasti kuin minä. Ylipäätään hän piti ajatusta villatakista hieman pappamaisena. Niinpä annoin ajan kulua kunnes löysin kummallekin kelpaavan mallin.


Malli/Pattern: Nappipaita by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Cascade 220 (värejä en valitettavasti enää muista)
Puikot/Needle: 4,5mm

Vaikka annoin inspiraatiolle aikaa, osoittaa tämä paita silti kiistatta vetkuttelun ja toiminnan välisen ajallisen epäsuhdan työskentelyprosessissani. Sillä kun seitsemän vuoden suunnittelun jälkeen loin silmukat, neuloin paidan valmiiksi muutamassa viikossa. Lanka oli paksua ja neuloutui jouhevasti, joten miehenkokoisen villapaidan tekeminen ei ollut kummoinenkaan urakka. Mutta hihat osoittautuivat hieman nafteiksi, ja paita-raukka odotti kuukauden päivät, että innostuisin neulomaan niihin lisää pituutta. Kun sitten maltoin tarttua toimeen, vei ainaoikean reunuksen purkaminen, lisämitan neulominen ja hihojen uudelleen päättely pari tuntia.


Alkuperäinen malli on yksivärinen, ja sitä tehostavat eriväriset napit. Halusin kuitenkin käyttää neuleessa kahta miehelle sopivaa väriä, jotka olin alunperin valinnut. Tummanruskea tuntui sitäpaitsi aivan huutavan oranssia raikastuksekseen. Niinpä neuloin kauluksen, hihojen ja helman reunukseen häivähdyksen oranssia ja valitsin oranssit napit. Helmassa olevan ainaoikean palkin neuloin oranssiksi intarsia-tekniikalla. Hihoissa ne olisivat tuntuneet liiallisilta, joten jätin ne kokonaan pois.


Neuloin kaarrokkeen kauluksesta kanaloihin saakka kahteen kertaan, koska tiheyteni heitti pahasti ja uskoin sen vasta, kun paitaa pystyi kunnolla sovittamaan. Lopullisen version aloitinkin täysin ohjeesta poikkeavalla silmukkamäärällä, ja loppu on siitä pitäen sävelletty. Ohjeenmukaista tässä paidassa on lähinnä ulkonäkö. Siitä on tullut minulle tyypillinen tapa: näin yksinkertaisessa työssä en välttämättä laske silmukoita ollenkaan, vaan sovitan ja etenen näppituntumalla. Niinpä en hoksannut ohjeesta montaakaan kommentoitavaa asiaa. Vain se ihmetytti, ettei hihoissa ollut kavennuksia lainkaan. Itse kaventelin ainakin kymmenen silmukkaa, ja hihoista tuli silti melko leveät. Malli taas tuntui olevan suunniteltu pitkille ja hoikille, kuten suurin osa Veeran malleista. Minun muodokkaasta näkökulmastani tämän saa tietenkin vapaasti tulkita kritiikiksi. Mieskin on pikemminkin mallia rottweiler kuin vinttikoira. Neuleen muokkaus miesvartalolle ei kuitenkaan ole minulle kovinkaan tuttua. En myöskään osannut ennakoida sitä, miten helma tulee käyttäytymään valmiina, ja ainaoikea reunus jäikin lerpattamaan hieman. Hieman kavennusta, pienemmät puikot...?


On se kuitenkin lämmin, käyttökelpoinen, ja ennenkaikkea valmis

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

haasteneuleita

Koska olen vanhanaikainen, muutosvastarintainen dinosaurus, liityin facebook-nimiseen virtuaaliyhteisöön vasta vuosi sitten. Trendien aallonpohjat kun ovat mun juttuni. Sittemmin olen todennut kaksi asiaa: Facebook on keskusteluareena, jolla ei oikeasti keskustella (täytyykö edes sanoa että olen pettynyt). Onneksi sieltä löytyy ryhmiä, joissa keskustelu sen sijaan on monipuolisempaa ja asiallisempaa kuin vastaavilla anonyymeillä palstoilla. Virtuaalisiksi ompeluseuroiksi kutsumani ryhmät ovat osoittautuneet korvaamattomiksi. Facebookista olen myös löytänyt korvaamatonta tietoa ja vertaistukea  kilpirauhassairauteni tiimoilta. Niin että lämmin kiitos kaikille ryhmissä oleville!   


Malli/Pattern: Tekstuuri by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Malabrigo Merino Worsted (ravelry red)
Puikot/Needles: 5mm

Yksi facebook-ilmiö ovat erilaiset kiertävät meemit ja haasteet. Olen tosikko, en osallistu. Kerran osallistuin, ja siitä tuli paha mieli. Ehkä en omaa riittävästi leikkimieltä, mutta minusta noissa on usein toisen naurunalaiseksitekemisen vivahde, josta en pidä. Vuodenvaihteessa osallistuin kuitenkin mielelläni haasteeseen, jossa lupauduttiin tekemään omin pikku kätösin jotakin viidelle seuraavalle kommentoijalle. Taitojani ilmeisesti epäillään, sillä vain kaksi uskaltautui kommentoimaan. Tai ehkä haasteeseen liittynyt itse tekemisen vaatimus ei vain kolahda kaikille. Mutta mullehan se sopii, joten päätin käyttää hyväkseni tilaisuutta neuloa kerrankin jollekulle toiselle. Olin nopea, olenhan valmis jo ennen seuraavaa vuodenvaihdetta!

On hassua lainata toisen neuletta ja yrittää kuvata itseään peilin kautta, mutta niin tein

Olen ollut arka neulomaan muille koska en tiedä, kuinka moni arvostaa itse tehtyjä neuleita. Usein niistä kuulee neulejan selän takana lausuttuja vähemmän mairittelevia kommentteja. Täytyy sovittaa yhteen omat taidot ja tavat neuloa (jos esimerkiksi neuloo televisiota katsellessa, monimutkaiset pitsikuviot saavat jäädä), ajankäytölliset rajoitteet, neuleensaajan tyyli ja omatkin mieltymykset. Itse pidän modernista otteesta ja melko yksinkertaisesta tyylistä. Niinpä valitsin kuopuksen kummitädille tuubihuivin 'Lankaleikki'-kirjasta. Neuloin sen maailman pehmoisimmasta langasta, jonka väri sopii täydellisesti mainitulle kummitädille. Harkitsin ensin pitsihuivia, mutta totesin sitten, että modernia modernille naiselle (sitten sopiva malli julkaistiinkin heti neuleeni valmistuttua). Nähtäväksi jää, tykkääkö kummitäti tuubihuivista. Toivottavasti tykkää! Itse ainakin yllättyin sellaisen käytännöllisyydestä otettuani omani käyttöön viime talvena. Enkä toki tee muille kuin sellaista, mitä itsekin pidän hyvänä. 


Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: TeeTee Primavera
Puikot/Needles: 3,5mm & 4mm 

Toiselle rohkealle, veljeni vaimolle, neuloin pipon. Kahteen kertaan, kuten aiemmin kerroinkin. Tiesin että toiveena oli vähän keveämpi pipo, sillä pakkaskelien pipoja hänellä kuulemma on riittävästi. Lopullinen versio valmistui syvänpunaisesta silkkivillasta. Olen neulonut samanlaiset pipot tyttärille, ja sen kokemuksen perusteella Primavera on pipolankana välikauteen tai ihan pieniin pakkasiin sopiva. Sitä uskaltaa myös tarjotella muille, sillä tytärten neuleet ovat pysyneet ahkerasta käytöstä huolimatta moitteettomassa kunnossa. Langan syvänpunainen väri sopii näyttävälle nuorelle naiselle huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen version hämäränsekainen violetti. Ainaoikean neulepinnan viehättävyys sen sijaan hieman mietityttää, mutta halusin neuloa varman mallin jonka tiesin toimivan tällä langalla. Käsityömäinen jälki viehättää kyllä itseäni, mutta ellei se viehätä saajaa, niin toivottavasti silkin himmeä kiilto (jota on, vaikkei kuvasta uskoisikaan) korvaa sen puutteen. 

perjantai 6. joulukuuta 2013

hello, kitty!



En ole koskaan tykännyt erikeepperitouhuista, mutta tyttäret ovat sitäkin innokkaampia askartelijoita. Olen harmitellut etten osaa enempää olla avuksi siinä hommassa, mutta eiväthän nuo näytä minua kaipaavankaan. Viisivuotias leikkasi hahmot kiiltokuvista ja liimasi jäätelöpuikkoihin. Olen aika kohtuuttoman ylpeä toisen ideoista! Keittiön lattia on tietenkin paperisilpun peitossa, ja tuo levollisen näköinen kaveri ehti käydä tappelussa ennenkuin pääsi valokuvattavaksi. Ihan tavallista arkea meillä. 

torstai 5. joulukuuta 2013

mukavia raitoja?


Tähän aikaan vuodesta monessa käsityöblogissa vallitsee hys hys-projektien aiheuttama hiljaisuus. No, voin kertoa, että minun hiljaisuuteni ei tänäkään vuonna johdu niistä. Jotain itse tehtyä kyllä olen, omaksikin yllätyksekseni, pakettiin käärinyt. Varsinaisesti hiljaisuutta aiheuttavat kuitenkin opiskelukiireet. Sekä kummallinen päättämättömyys, joka saa purkamaan jo neulottua, muuttamaan suunnitelmia, purkamaan, jättämään sikseen epämääräisen tyytymättömyyden tunteen iskiessä. 

Kuvassa lepäävistä raidoista olen neulonut yhden ja toisenkin version. Viimeisimmässä olen edennyt ihan ohjeen mukaan. Vyötärömuotoilut tosin jätin pois ja neuloin helman a-linjaiseksi, koska langan laatu viittaa siihen, että se tulee blokatessa venymään eivätkä muotoilut välttämättä osu kohdilleen (olisko joku muu muka neulonut mallitilkun?). En kuitenkaan ole varma, päättyvätkö raidat ihan sopivaan kohtaan kroppaani. Ja ne vyötärömuotoilut olisivat ehkä kuitenkin olleet paikallaan. Pidänkö edes tuosta kauluksesta, ja minkä mittainen helma sitten olisi pukevin? Silkkisekoite on myös erittäin laskeutuvaa, joten pelkään että valmiista neuleesta tulee liiaksi pintaa nuoleva. Ehkä se toimisi sittenkin paremmin neuletakkina. Kiskaisin jo puikot neuleesta, mutta päättämättömyys vaivaa. Purkaako raitoihin asti ja neuloa koko helma raidallisena? Vai purkaako kokonaan ja neuloa jotain aivan muuta?

Neuleväsymyksestä kertonee sekin, etten jaksa tähän väliin viritellä edes pientä korjaavaa projektia, vaikka olen sen hyväksi metodiksi todennut. Mutta talviunet kelpaisivat.

perjantai 29. marraskuuta 2013

ounasvaara ja muraveinik




Malli: Ounasvaara (Ottobre 6/2012) koko 52cm ja
Muraveinik (Ottobre 4/2011), koko 50cm
Kangas: Joustofrotee (Royal-tuote), isompi vuoritettu trikoolla

Vaikka olemmekin nyt saaneet iloksemme lunta ja pakkasta niin kurkataan vielä marraskuun ankeammalle puolelle. Kurakeleillä nimittäin iski akuutti pipontarve. Päässä pyörivä pipo saa lapsen korjailemaan päähinettä kuraisilla rukkasilla, mikä saa pipot näyttämään äkkiä aika ikäväiltä. Totesin, että tarvitsemme lisää pipoja, jotka voi huoletta heittää pesukoneeseen. Tällainen yhtälö oli helpompi ratkaista ommellen kuin neuloen. 

Ompelin pipot eri kaavoilla, koska Ounasvaaran koot alkoivat siitä, mihin Muraveinikin koot loppuivat. Halusin myös kokeilla Muraveinikia nyt, kun se vielä on mahdollista, sillä tyttäret kasvavat sitä tahtia, että pienimmille kaavoille ja malleille saa pikkuhiljaa sanoa hyvästit, ja kaavaa on kovasti kehuttu. En kuitenkaan ole myssyyn erityisen tyytyväinen, vaikka osasyy huonoon istuvuuteen saattaakin olla hieman reilu koko. Arvelin että myssyn saisi istuvammaksi ompelemalla korvallisiin tarranauhaa sulkemaan pipon leuan alta. Kolmevuotias sanoi kuitenkin painavan sanansa, ja vauvamaista vaikutelmaa tuottavat tarrat jäivät ompelematta.

Ounasvaara-myssyn kaavassa oli epäilyttävä hiippa. Epäilyksestäni huolimatta en muokannut sitä pois kaavasta, mitä syvästi kaduin ommeltuani myssyn kasaan. Ajattelin saumuroida hiipan pois, mutta lopulta iskin siihen PaaPiilta tilaamani puuvillatupsun, jonka ansiosta hiippa asettuikin ihan sopuisasti. Myssyn haltija hyväksyi harmaan ratkaisun pitkin hampain, vaikka minusta harmaa tupsu tasapainottaa pipon pinkkiyttä kivasti. Hieman mietityttää hiipan käyttäytyminen erilaisilla materiaaleilla, mutta siitä aion ottaa selvää. Tykästyin nimittäin kaavaan niin kovasti, että vain ajan puute on jarruttanut jatkosuunnitelmien toteutusta.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

toivelista




Eletään niitä aikoja, jolloin lapset alkavat jo hahmotella kirjeen muodossa toivelahjalistaa joulupukille. Saavatko äiditkin toivoa? Toivominen on kivaa, mutta toiveiden ääneen lausuminen ei aina ole. Minä ainakin helposti sanon etten toivo oikeastaan mitään, kun en kehtaa kaikkia toiveitani julki kuuluttaa. Mutta oikeasti toivon ainakin 

 pellavalakanoita ja pyyhkeitä
 luonnonvalkoinen silkkikerrasto
kiloa Cascaden Eco+ -lankaa, väri 'natur' (Sylviin)
uusia tiskirättejä
merinovillaisia legginssejä  
lasista juomapulloa
kunnollista yöpaitaa
kelkkaa (puista metallijalaksilla) 

Listani on aika staattinen tapaus: ensimmäinen toive on pitänyt paikkaansa jo seitsemän vuotta. Mikä ei ole ihme, sillä haaveeni tahtovat olla kovin kalliita. Mutta sellaisistakin asioista on mukava haaveilla, eikä tietenkään haittaa, jos jokin toive joskus toteutuu. Ja tiskirättejä nyt tarvitaan aina. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

kuukausi jouluun

Lunta! Tänä aamuna maassa oli lunta!!!!! Toivon, ettei se tällä kertaa sula pois ennen kevättä. Nyt voi joulun odotus alkaa. Eihän siihen tietysti lunta tarvittaisi, mutta käytännössä maailman valkeneminen näyttää virittävän mielen oikeaan vireeseen. Parempi puoliskoni on aivan ahkeroinut. Asentanut valoja sisälle ja ulos. Ripustanut koristeita. Leiponut lasten kanssa joulutorttuja.


Ulko-oveen se ripusti tällaisen helmihärpäkkeen, jonka tarkoituksesta en lopultakaan ole aivan varma. Näin tällaisen Iittalan tehtaanmyymälässä viime vuonna ja halusin tehdä köyhän naisen version. Eli kopioin, siis plagioin. Ja pistin miehen hoitamaan käytännön toteutuksen. Sitten aloin epäillä, ettei tainnut mennä aivan nappiin. Se taisi sittenkin olla pannunaluseksi tarkoitettu. Kuka tietää. Meillä se kuitenkin päätyi ulko-ovea koristamaan. Mutta täytyy myöntää, että vaikka yksinkertainen on mielestäni kaunista, tässä kohtaa saattaisin kaivata hieman karnevaalimeininkiä. 

PS. En tajua. Sen lisäksi, että kännykkäkamerani kuvat ovat luokattoman huonoja, niitä on myös mahdoton säätää kohdilleen bloggerissa.

perjantai 22. marraskuuta 2013

haastetta kerrakseen

Sain Äiti Jellonalta yhdentoista kohdan haasteen. Hommaan kuuluu

1. kertoa 11 asiaa itsestään
2. vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa
5. kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat
6. palloa ei heitetä takaisin. 

Silkkivillatakki, jota on käytetty 3 x  p-a-l-j-o-n.

Kiitän ja kumarran! Ja pahoittelen hitauttani, sillä haaste on maannut luonnoskansiossani jo pienen ikuisuuden. Mietin oikein hartaudella näitä yhtätoista asiaa:

1. Haaveilen lankkulattiasta, leveistä ikkunalaudoista, omenapuista, kylmästä kuistista, kuurankukista ikkunassa, räsymatoista ja leivinuunista.

2. Voin kuitenkin hyvin kuvitella asuvani nykyisessä kodissa vaikka lasten aikuistumiseen saakka ja tiedän, että teknisesti ottaen kuurankukat eivät ehkä ole hyvä asia.

3. Ahmin muotilehtiä aina tilaisuuden tullen. Mutta en ole ostanut niitä itse enää muutamaan vuoteen, ja oikeastaan ne herättävät minussa huvittuneisuuden ja ahdistuksen sekaisia tuntemuksia.

4. Luulen, että ihmiset ovat olleet onnellisempia ja itseensä tyytyväisempiä silloin, kun vaatteet tehtiin tai teetätettiin omien mittojen mukaan.    

5. Sen tyyppinen nostalgia minut onkin ompelun pariin johdattanut. Olen kuitenkin ollut melko hidas syttymään: ompelukoneen ostin (tai mieheni osti minulle) jo kahdeksan vuotta sitten esikoista odottaessani. Tänä aikana olen ommellut lapsille satunnaisesti, mutta varsinaisen ompeluriman ylitin vasta viime kesänä. Nyt se tuntuu yhtä hassulta kuin aiemmin potemani kantapääkammo. 


Lempiversioni norjalaismyssystä.

6. Rakastan tavaroita, joissa yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys. Siksi esimerkiksi tämä norjalaismyssy on ollut suosikkimallini.

7. Mieheni hokema "aika tavaran kaupihtee" saa niskakarvani pörhistymään. Silti muistelen haikeudella monta vuotta sitten hukkaamaani viininpunaista villapaitaa, sillä nyt minulla olisi sille täydellinen loppusijoituspaikka.

8. Ainakin juuri nyt lempivuodenaikani on talvi. Tulisi jo!   


Näitä neuloin kolme, tästä versiosta pidin eniten. 

9. Suurin neulehaaveeni on Sylvi. Olen haaveillut siitä jo vuosia, mutten tiedä uskallanko koskaan sitä neuloa. Sillä mistäs minä sitten haaveilisin?

10. Ompeluhaavetta minulla ei (vielä?) ole. Johtunee siitä, että opettelen vielä ihan perusasioita. Kuten suoran sauman ompelua. 

11. Tämän postauksen kuvituksena on rakkaimpia käsitöitäni. Rakkaimpia siksi, että ne ovat tulleet pidetyksi. Tai siksi, että niihin/niiden tekemiseen liittyy tärkeitä muistoja. Useimmissa kuvissa toteutuvat molemmat asiat. Lasten läsnäoloa kuvissa ei kai voi pitää sattumana.


Helppohame esikoiselle (onpa huono kuva).

Sitten vastauksia: 

1. Mistä materiaalista mieluiten ompelet? Olen todennut, että joustavista materiaaleista syntyvät lapsiperheessä käyttökelpoisimmat vaatteet. Olen myös niin tuore saumurinomistaja, että joustavissa on uutuudenviehätystä. Niinpä haluan juuri nyt ommella trikoota. Hieman yllättäen joustofroteekin kiinnostaisi. 
 
2. Minkä merkkinen ompelukone/ saumuri/ peitetikki kone sinulla on? Peitetikkiä ei ole. Ompelukoneena käytettynä ostettu Pfaff Expression 2034, saumurina Juki MO-654DE. Molemmat ompelevat paremmin kuin minä.  

3.  Lempivärisi? Olen jo pitkään roikkunut turvallisessa, harmonisessa, ehkä hieman tylsässäkin harmaassa.

4. Mitä ruokaa viimeksi valmistit? Uunipuuroa riisistä ja kookosmaidosta. Oleellista on tarjoilu kanelin ja rusinoiden kera.

5. Mihin maahan haluaisit matkustaa lomalle? Minulla ei ole mitään erityistä matkahaavetta, mutta toisaalta maailma on täynnä paikkoja, joissa olisi kiva käydä. 

6. Viimeksi katsomasi elokuva? En muista. Mutta kykenen katsomaan aivan luokattoman huonoja elokuvia (neulomisesta on paljon apua), joten jokin sellainen luultavasti on kyseessä.

7. Viimeksi lukemasi kirja? Sofi Oksasen Baby Jane.
  
8. Inhokki kangasmateriaali? Tekokuidut eivät sytytä missään muodossa. Tai no, sukkahousuissa niitä on pakko olla.

9. Mistä ammatista haaveilit lapsena? En haaveillut ammatista, halusin kirjailijaksi. Monet epäilivät että minusta tulee äidinkielenopettaja, mikä oli minusta outoa, sillä en ole koskaan ymmärtänyt kielioppisääntöjä.


Tunika kierrätyskankaasta. Ja hymy!

10. Ompeletko mielummin lasten vai aikuisten vaatteita? Oikeastaan molempia. Oma vaatemakuni on niin tylsä että lapsille tekeminen on kivempaa, mutta haluan oppia ompelemaan istuvia vaatteita itselleni.

11. Juotko mielemmin kahvia vai teetä?  Haluaisin juoda mielummin vihreää teetä, mutta juon mieluummin kahvia.


Hän kera lempihattunsa.


Haaste pitää vielä heittää eteenpäin, joten niin teen. En kyllä edelleenkään tiedä miten varmistua siitä, että blogilla on alle kaksisataa lukijaa. Joten pistin silmät kiinni ja arvasin! 

1. Oletko välineurheilija? 
2. Etenetkö kurinalaisesti to do -listalla, vai seuraatko hetken mielijohdetta? 
3. Teetkö tarpeellista tavaraa, teknisestä kunnianhimosta vai jostain muusta syystä?
4. Minkä uuden taidon tai tekniikan haluaisit opetella? 
5. Mikä estää?
6. Minne menee ylituotanto?
7. Teetkö siinä sivussa vai keskitytkö juuri tekemiseen? 
8. Suurin käsityöhaaveesi?
9. Mistä tekemästäsi olet tähän mennessä ylpein?  
10. Mitä aiot seuraavaksi?
11. Mikä on elämäsi optimistisin teko? 


Ottakaahan koppi!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

kuopus täytti kolme vuotta



Suloiset, mutta monella tapaa raskaat juhlat on nyt juhlittu. Kiitos heille, jotka juhlivat kanssamme  ♥

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

hämypipo

 Malli/Pattern: Pipa by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Louhittaren Luolan Ahti (hämy)
Puikot/Needles: 3,5 & 4 mm

Pahoittelen huonoa ja epäinformatiivista kuvaa, mutta sanon vain kaksi sanaa: marraskuun valo. Ja mitäpä minä tuolle 'hämyksi' nimetylle värillekään mahdan. Oli kuulkaa pettymys, kun keväisessä Titityyn aamupäivässä hyvältä näyttänyt lanka osoittautui iltapäivän valossa kerälle kerittynä ihan susirumaksi. Ja vielä violetiksi, vaikka sen suhteen minulla sentään pitäisi olla jonkinmoista arviointikykyä. Hautasin langan joksikin aikaa, mutta päätin lopulta neuloa siitä facebook-haasteen merkeissä pipon veljeni vaimolle. Hänen tekemänsä hurjemmanpuoleisen halloween-maskin nähtyäni ajattelin, että hämy voisi olla hänelle mieleen. Ehkä. Tai luultavasti ei, kenellepä olisi?

Neuloin tutun, hyväksi havaitun mallin, koska tilaustyö. Ainaoikea sopikin hyvin langan värille ja kierteelle, joka tuntui sormissa ilmavalta, keveältä ja sopivan karhealta. Ehdin haaveilla kokonaisesta villatakillisesta Ahtia, kunnes kuulin, ettei sitä enää saakaan. Eläköön kehrääjän yksilöllinen kädenjälki, jota ei toinen kehrääjä voi korvata. Tai oma hitauteni ja typeryyteni. Jos olisin tarttunut lankaan jo keväällä, olisin ehtinyt ihastukseni kanssa aikaisemmin.  


Vaan kuinkas sitten sattuikaan, neuloessa lanka alkoikin yllättäen jutella mulle. Ihan lörpötellä suorastaan. Kerjäsin selkärankaa mieheltä joka petti minut todeten, että pidä vaan itte. Niin että ei siinä lopulta muu auttanut. Kun joku tuntuu näin omalta, kannattaa tuntemus ottaa todesta. Veljen vaimolle on jo uusi ja kieltämättä hänelle paljon paremmin sopiva pipo kylpyä vaille valmiina. Minä taas kuljen tyytyväisenä tässä hämypipossa, tai kuljen ainakin sitten, kun vihdoin saadaan lunta ja pakkasta ikuisen vesisateen sijaan. Valmiina neuleena langan väri onkin oikeastaan ihan kaunis ja kovasti minun tyyliseni. Ja kuten kuvasta näkyy, se sopii täydellisesti muihin aktiivikäytössä oleviin asusteisiini.

maanantai 11. marraskuuta 2013

niitä eilisiä

 



Koululainen oli myös piirtänyt isänsä kuvaavasti: 
tutut vaatteet, parransänki ja tietokonelaukku. 
Iskä menossa töihin tai tulossa töistä. 
Laukku on mukana aina yönylireissuun lähtiessä tai sieltä tullessa. 
Iskä aina reissussa tai  reissusta tulossa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

minun isi


Tällaisia kunniamerkkejä jaettiin tänä aamuna koulun juhlasalissa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu



Näissä tunnelmissa. Valmista olen saanut yllättävän rivakkaan tahtiin, vaikka mietinkin, tuliko hurjasteltua siistin lopputuloksen kustannuksella. Mutta ei, kyllä se taidon puutetta on. Sen verran pahaa jälkeä sain aikaiseksi, että meinasi ihan itku päästä, kun sain lapsosen housut paininjalan alta ja tarkastin nurjan puolen. Eikä siihen edes auta muu kuin ommella lisää. Miten turhauttavaa! Neulenurkkauskin odottaa päättelykeijun vierailua, joten olo on kaikin puolin nurja. Ei huvita päätellä. Niinpä neulon lisää. Eteenpäin, sanoi se kuuluisa mummokin lumessa. Epäilen kyllä, että sillä oli metodi, jota minä en ole vielä hoksannut. Tai sitten lumessa tarpominen on hauskempaa kuin lastenrattaiden lykkääminen kaatosateessa. Niin että sitä lunta saisi meille jo antaa! Ennenkuin tämä marraskuun ankeus näivettää sielun lopullisesti.

perjantai 1. marraskuuta 2013

muovikassiton movember



Marraskuu tuntuu olevan suosittu kuukausi erilaisille tempauksille. Tämän olen rekisteröinyt, vaikka aktiivisuustasoni huiteleekin jossain nollan tietämissä. Muovikassiton marraskuu on kuitenkin niin hyvä idea, että osallistun parhaan taitoni mukaan. Eli aina kun muistan tempaista kankaisen kauppakassin mukaan kauppareissulle. Kassi tosin on liian pieni tämän poppoon ruokaostoksiin, mutta hyöty se on pienikin hyöty. Kestokassinhan voi ommella itsekin, mallia voi ottaa vaikka täältä. Silitin omat kassikankaani jo toukokuussa. Valmista voinemme odottaa ensi vuoden marraskuuksi.

Mitä taas tulee movemberiin, en osallistu. Toivon, ettei miehenikään osallistu. Viikset toimivat korkeintaan paitaan aplikoituna. Mutta parran saa kasvattaa. Sellaisen ehdan kokoparran. Turhamaista leukapartaakin vieroksun.

tiistai 22. lokakuuta 2013

raitapaita


Ei villaista ennen vihkiäisiä, sanoo vanha sanonta. Pelaankohan varman päälle, kun näin seitsemän vuoden jälkeenkin aloitin varovasti puuvillalla? Tosin alkuun päästyäni en näköjään älyä lopettaa. On nimittäin sitä villaistakin tulossa.

Oli mustaa ja luonnonvalkoista raitaa, näppituntumalta 100% puuvillaa, joka Eurokankaan kilolaarista bongattuna näytti kivalta. T-paidan kaava on siitä ensimmäisestä Joka tyypin kaavakirjasta (josta muuten on tulossa kovasti kaivattu uusintapainos). Kaava taitaa olla melko reilu, koska mittojen mukaan olisi pitänyt tehdä kokoa isompi. Vanhasta paidasta mittaamalla päädyin kuitenkin M-kokoon. Tästäkin voisi hartiaa hieman kaventaa, mutta kavennettakoon seuraavaan versioon. Sen verran paloi käpy kankaaseen, joka ommellessa venyi kuin jätkän räkä, etten taida tähän  enää ruutia tuhlata. Etenkään, kun samasta kombosta koottu lapsen paitakin pitäisi vielä keksiä valmiiksi. Venymisen kanssa ongelmia siinäkin, ja kanttausten. Konekin innostui tekemään hyppytikkiä, minkä huomasin vasta, kun kuvittelin homman olevan jo voiton puolella. Itse jo luovuttaisin, mutta kun tyttö on niin innoissaan mokomasta. 

perjantai 18. lokakuuta 2013

ensilumi


Syyslomaviikon aikana olen lukenut, pohtinut ja keskustellut kulutuksesta
monellakin tasolla. 
Että eikö tämä ole juuri sopivasti kulutettu.  
Shabby chic.   


Ensilumen hipaisu hurmasi
ehkä maailman kauneimmilla väreillä. 
Löytyisiköhän Cascadelta vastaavaa?   


Tältä näytti Kainuu eilen. 
Tänään jo pyrytti maan sakiaksi.

maanantai 14. lokakuuta 2013

laavulla



Oli kesä. 
Nyt on syksy. 
Mutta kujeet samat. 
Vain keli kirpakampi, 
eväsleivät yhtä herkulliset.

torstai 10. lokakuuta 2013

pilvenreunalta maan pinnalle


Kuuntelin miestä kuin kunnon vaimo ainakin. Hylkäsin pastellit ja ryhdyin ronskimpaan tyyliin. Onhan nyt syksy ja kaikkea. Puikoilla jämälankalapasta. Jalassa - kyllä ne kuvassakin vilahtavat! - raidalliset sukat, joista myös niitä lapastarpeita jäi. Sukat uusissa kengissä, jotka olin pakotettu ostamaan kipuilevien jalkojeni tueksi. Maailmassa nimittäin on sievän, tukevan, muotoillun tukipohjallisen nielevän naistenkengän kokoinen auko. Miestenosastolla sellaisia näyttää olevan tarjolla, järkevännäköisiä ja komeita. Mutta vaikka minulla naiseksi iso jalka, pienimmätkin niistä olivat liian suuria. Veljeni suosituksesta marssin erävarustekauppaan ja ostin Haixit, jotka kuulemma tekevät sankareita. Rumat kuin mitkä, mutta oi miten ihanaa on kävellä kivutta! Niin ihanaa, että kenkien rumuus on sivuseikka. Oikeastaan ne näyttävät ihan kivoilta. Vaikka pidänkin enemmän niiden yksien talvikenkien ulkonäöstä täytyy myöntää, että jotain samaa näissä on. On selvästi käynyt niin, että mukavuudenhalu on selättänyt turhamaisuuteni. Se saa minut hieman hermostumaan. Jalkojen kauttako se tulee, se keski-ikäisyys?

torstai 3. lokakuuta 2013

ei aina käy niin kuin haaveillaan

 

 
Tulin vain kertomaan että kovasti suunnittelin, purkuun meni. Vastenmielisyyteni puuvillasekoitteisia lankoja kohtaan kasvoi, ja sain jonkinlaisen pastelliähkyn. Sirkusteltantekeleen purettuani turhautuminen ei ota laantuakseen. Jos olisi kokkokausi, heittäisin pastellit roviolle. Mutta kun ei ole, pitänee keksiä rakentavampia tapoja asian käsittelyyn. Ehkä nöyrryn, ja miehen kehotuksen mukaisesti tikutan muksuille lapasia.

tiistai 1. lokakuuta 2013

lisää perhospipoja



Saumuroin vielä muutaman perhospipon. Tupsujen kera niistä tuli oikein hauskoja. Tein isommille tyttärille ja itselleni. Ja kovasti tykkään. Sen verran koleaksi vain kävi syksy, että trikoopipot tuntuvat hieman turhan köykäsiltä. Villaa olen kaivannut viime päivät. Mutta tuleehan aina uusi kevät ja kelit keveämmille pipoille. Pakataan perhoset sitä odottamaan, ja nautitaan rauhassa tulevasta talvesta!


maanantai 23. syyskuuta 2013

sulkuportilla




Pieni eväsretki. Kirpputorilta löysin esikoiselle kahdet farkut viidellä ja puolella eurolla mikä oli hyvä, koska housuostoksille oltiin muutenkin menossa, mutta nyt ei tarvitse. Saumuroin tytölle tuubihuivin siiristä ja myyrystä. Ärsyynnyn aina kun ihmiset luonnehtivat ompelemisiaan että "pikasurautus", mutta tuubihuivi on oikeasti sellainen. Ellei joudu purkuhommiin koska kuvittelee ompelujärjestystä muuttamalla oikaisevansa ja saakin aikaiseksi kaulurin kirahville. Pois se minusta että niin olisin tehnyt, ajattelin vain varoittaa, jos jollekulle vaikka tulisi mieleen kokeilla. Tosimummolta löytyy hyvä ohje tuubihuiviin, jotta menee putkeen kun seuraavan kerran tuuubihuivia ompelen. Tai siis jotta ei mene.

 *******************************

PS. Pink Bubble-blogin ohjeita soveltaen testasin kuvien lisäämistä rinnakkain html-koodia muokkaamalla. Toimii tietokoneella, mutta meinasin saada sätkyn kun tulin blogiin puhelimella. Samaan syssyyn tuunailin tunnistepuolta. Joku omituinen kaatoluokka sinne vieläkin jäi mietittäväksi.