proto

Malli/Pattern: Raituli by Marja Suomela 

(löytyy myös Soppaa ja silmukoita-blogista)

Lanka/Yarn: Louhittaren Luolan Väinämöinen (lyijy ja antiikki)

Puikot/Needles: 3mm, resorissa 2,5mm

Ajattelin että keltainen ja harmaa on kiva yhdistelmä. Neuloin resorin keskikoon mukaan ja lisäsin silmukoita ensimmäisellä sileällä kerroksella. Koska olen löysien mallien ystävä, neuloin pituutta reilummin. Mutta pipost tulikin liian napakka minun päähäni. Esikoinenkaan ei sitä suorilta kelpuuttanut, vaikka hänen päähänsä se koon puolesta sopii. Mutta kuopus halusi kokeilla. Pieneen päähän pituutta on ihan liikaa, se täytyy viikata takaraivolle talteen. Päiväkodissa eivät pärjää viikattavan mallin kanssa, joten lupasin neuloa sellaisen, joka istuu päähän ilman kommervenkkejä. Neiti keskimmäinen tilasi itselleen samanmoisen, tarkoin speksein. Ja itsekin olen edelleen vailla kevätpipoa.

 

Raitapipotehdas siis käynnissä. 

pitsiä ja palmikkoa

 Malli/Pattern: Acer Cardigan by Amy Christoffers

Lanka/Yarn: Cascade 220 Heathers (straw)

Puikot/Needles: 4,5mm

Olen kevään mittaan vilauttanut Acer Cardigania puolivalmiina useamman kerran. Se johtuu ehkä siitä, että tässä neuleessa prosessi korostui melkolailla. Siinä vaiheessa kun alkoi olla valmista käsillä lopputulos oli itselleni jo melko yhdentekevä. Jos käsitellään tekninen puoli lyhyesti, niin neuloin alhaalta ylös etenevän vartalo-osan ja silmukoin olkasaumatkin ainakin kolmeen kertaan ennenkuin lopputulos tuntui hyvältä. Toteutuksista ensimmäinen ja viimeinen olivat kutakuinkin samanlaiset. Takin selkämyksessä ja etukappaleissa oleva palmikkoa ja pitsiä yhdistävä mallineule on todella kaunis. Sitä oli mukava neuloa, ja lopputulos on herttaisella tavalla 50-lukulainen.  

Ohjeen mukaan takki neulotaan alhaalta ylös, ja istutetut hihat ommellaan lopuksi kiinni. Minä opettelin tätä varten istutetun hihan neulomisen ylhäältä alas, ja tein siitä tutoriaalinkin. Näin hyvin se valmis hiha istuu. Vartalo-osan puolelle kainalon alle näyttää jäävän pieni vekki, mutten ihan heti usko, että hihan mallilla tai toteutustavalla on mitään tekemistä sen kanssa. Rinnan kohdalla tuntui olevan sovituksessa reilusti leveyttä jo ennenkuin neuloin hihat, vai olisiko tuo hihansuu liian korkea. Joka tapauksessa mallin istuvuudessa olisi kai ollut jotain korjattavaa. Neulomissuunta vain ei erityisen hyvin mahdollistanut siihen puuttumista. Näköjään niistä useista neulomiskerroistakaan ei ollut hyötyä.

Tämä oli oikein kiva tapa neuloa istutettu hiha. Tuskin tulen enää saumoja ompelemaan.

Kaiken neulomisen ja uudelleenneulomisen jälkeen varastin napit vanhasta käyttämättä jääneestä, kostutin neuleen ja huovutin sen kuivasurummussa. Joo, luitte ihan oikein: heitin neuleen lyhyeen villan viimeistelyyn, ja sieltä tuli ulos äkäiseksi pörhistynyt tapaus. Vahinko ei ole paha, ja sitä lieventää se seikka, että jo ennen neuleen valmistumista pohdin sen käytettävyyttä. Mennyt leuto talvi saattaa  vääristää tuntumaani, mutta vakavissani mietin, onko Cascaden kaltainen perusvilla minun osaltani muuttunut pelkäksi pipo- ja lapasmateriaaliksi. Ohuet neuleet tuntuvat paljon käyttökelpoisemmilta: ne sopivat takin alle, eivät ole liian kuumia ja näyttävät pukevammiltakin. Joten ehkä ensi talven trendi on tuhdin villan sijaan maksimissaan sport-vahvuinen alpakka. Mikä tietenkin tarkoittaa pienillä puikoilla neulomista jatkossa. Toisaalta kokonainen takki kaks'puolen puikoilla ei ajatuksena tunnu edes huolestuttavalta... onhan mulla mekkomittainen Still light hihoja vaille valmis, eikä aiheuttanut edes ahdistusta.

Tosin löytyy myös varastolankoja, jotka on tästä huomiosta huolimatta neulottava pois. Sekä suunnitelma (Sylvi), josta en luovu. Mutta jota voin lykätä, kuten tähänkin asti. 

Projektin loppukaneetti kuvan kertomana: ei mennyt sinne päinkään putkeen, mutta silti naurattaa. Opin aika paljon (muustakin kuin neulomisesta), ja löysin varmuutta jatkoa ajatellen. Mikä on lopputulemana ihan parasta laatua.

iloa

Sain tehtaamon Tiltä tunnustuksen, josta olen harvinaisen otettu. Minusta on kauhean mukavaa ajatella, että joku (muukin kuin minä itse) ehkä piipahtaa täällä joskus vähän kuin kahvikupin kanssa omaan olohuoneeseensa. Jaettuun olohuoneeseen. Vaikka niinhän minäkin piipahtelen muissa blogeissa, monissa muissa. 

Lainaus Ilosofiaa-blogista, josta tunnustus on lähtöisin: 

"Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille." 

Moni virtuaaliolohuone ansaitsisi tämän tunnustuksen, ja moneen se vielä ehtiikin. Minä annan omani kolmelle inspiroivalle tapaukselle, joiden arkistojen aarteita usein kaivelen: 

harmaata arkea - neuloo ja virkkaa pistämättömällä huumorintajulla ja tekemisen meiningillä  

missä neuloimme kerran - hengästyttävän monipuolinen ja tuottelias kaksikko, jonka toteutukset usein onnistuvat herättämään kiinnostuksen ankealtakin näyttänyttä neulemallia kohtaan  

neuloo ja purkautuu - tykkään siitä purkautumisosiosta.

valontuojia

Koska tänään on sellainen päivä, jolloin niitä tarvitaan.

Eskarilaiset askartelivat viime vuonna universumin. Taivaankappaleista oli vedetty pitkää tikkua. Meidän eskarilainen voitti, joten me saimme auringon. Siihen tarvittiin ilmapallo, liimaa ja sanomalehteä. Lommoista päätellen kärsimys kruunaa loiston.

Paperilyhty oli minun joululahjani. Uskomattominta on, että lapsi piti salaisuuden visusti syyslomasta jouluaattoon. Ihailtavaa. Ja pistää miettimään. Mihin saammekaan valmistautua, jos se on teini-iässä yhtä pitkäjänteinen.

nypyn neulominen ylivetäen

iKuva vääristää värit, mutta nätti se on silti.

Pieniä voivat olla ne detaljit, joihin kannattaa kiinnittää huomiota! Monet ovat tuskailleet nyppyjen, etenkin tämän mallin seitsemän silmukan nyppyjen, neulomista. Facebookissa tuli sattumalta vastaan vihje ohjeen ravelry-sivulta löytyvästä vinkistä neuloa nypyt ylivetäen. Olenkin vaistomaisesti käyttänyt samaa tekniikkaa, mutta en ole aiemmin huomioinut sitä, että sillä, mihin suuntaan nypyn muodostavat silmukat kallistuvat, on merkitystä. Neulottaessa oikein yhteen ja neulottaessa takareunoistaan kiertäen yhteen silmukat tietenkin kallistuvat eri suuntiin, mikä täytyy huomioida myös jos käyttää ylivetokavennuksia nypyn tekemiseen. Joten en ollutkaan saanut oivallusta, vaan oivalluksenpuolikkaan. Purkuun ja uusiksi. 

Näin neulotaan nyppy ylivetokavennuksia käyttäen 

Oikealle kallistuvat silmukat (lopputulos sama kuin jos neuloisit seitsemän oikein yhteen): Neulo ensimmäinen nypyn seitsemästä silmukasta, palauta se takaisin vasemmalle puikolle ja vedä seuraavat kuusi silmukkaa ja langankiertoa yksitellen neulotun silmukan yli. Siirrä silmukka oikealle puikolle ja kiristä lanka ennenkuin jatkat neulomista. 

Vasemmalle kallistuvat silmukat (lopputulos sama kuin jos neuloisit seitsemän oikein yhteen takareunoistaan): Siirrä nypyn ensimmäiset kuusi silmukkaa/langankiertoa neulomatta oikeanpuoleiselle puikolle. Neulo seitsemäs silmukka oikein. Vedä kuusi siirrettyä silmukkaa/langankiertoa neulotun silmukan yli.

 

Mikä voima onkaan oikeaan suuntaan kääntyvillä silmukoilla! Olen jo nyt tyytyväinen.  

feministiäidin dilemma

Fashion Law in Finland-blogissa kerrottiin Ugandan kieltäneen naisilta "liian paljastavan" pukeutumisen. Syy on vanha ja paljon käytetty: naisten velvollisuus huolehtia miesten moraalista. Pannassa ovat erityisesti polvet paljastavat hameet. Kielto on johtanut naisten ahdistelun lisääntymiseen. Miesjoukot ovat ryhtyneet tekemään mielestään liian paljastavaksi pukeutuneille naisille "siviilipidätyksiä", joiden yhteydessä naiset ovat joutuneet väkivallan ja häpäisyn kohteeksi. Vaikka poliisi on moisen toiminnan tuominnut, ugandalaisten naisten riski joutua väkivallan kohteeksi pukeutumisensa tähden on todellinen.

Ahdistelun lisääntyminen ei ole mikään ihme, sillä pukeutumiseen kohdistettu rajoitus oikeuttaa sen. Kiellolla vastuullistetaan naiset ahdistelluksi joutumisesta jonkin sinänsä triviaalin seikan - tässä tapauksessa hameen pituuden - perusteella, ja se antaa ahdistelijoille luvan toimia. Toimintaan kohdistuva näennäinen kielto on turha, koska hamerajoitus välittää kuitenkin viestin, jonka mukaan vastuu ahdistelluksi joutumisesta on naisilla. Hehän voisivat välttää sen käyttämällä riittävän pitkää hametta.

Sanon hameen pituutta triviaaliksi seikaksi, koska kaikki perustelut, joilla vastuullistetaan naiset mahdollisesta tai toteutuneesta väkivallan kohteeksi joutumisesta, liittyvät aivan muuhun kuin siihen konkreettiseen toimintaan, jota naisilta odotetaan, on se sitten riittävän pitkään hameeseen pukeutuminen tai turvallisten kulkureittien valitseminen. Väkivalta on joko sallittua tai sitten se ei ole. Minihameella tai kulkureiteillä ei pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä.

Ja miksi kirjoitan tästä? Kolme tyttölapsen äitinä ja tällä koulutustaustalla en voi välttyä pohtimasta sukupuolen tuottamia ongelmia. Minun pitäisi valaa lapsiini luottamus siihen, että maailma on heille auki. Että omana itsenään olemisen ei pidä johtaa minkäänlaisiin - virallisiin tai epävirallisiin - sanktioihin. Ettei pukeutumisen perusteella saa tuomita puoleen eikä toiseen, ja ettei väärin kohdelluksi joutuminen ole koskaan oma vika. Mutta joudunkin avaamaan prinsessamekkoihin ja myöhemmin vähän isompien prinsessojen mekkoihin koodattuja piiloviestejä. Joudun opettamaan, että kulkureittinsä valitseminen on viisasta. Joudun kertomaan, että meillä on lasikatto ja symbolista syrjintää, jonka olemassaolosta suuri osa ihmisistä ei edes halua tietää. Ja että ne minihameet liittyvät muuten siihenkin.

Ja joudun miettimään, rakennanko näin tyttärilleni rajoja, joita ei olisi, ellen niitä osoittaisi. 

Feministiäidin dilemma.

hitti vai huti

Malli/Pattern: Folded by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Holst Garn Noble (stonewash)

Puikot/Needles: 3,5mm

Neuloin helmikuussa, mutta tovin välttelin kameraa. Vihdoin otin itsestäni henkisen niskaotteen ja pyysin miestä ottamaan muutaman kuvan. Eivät olleet hyviä, mutten kehtaa valittaa. Näkyyhän näissäkin pehmoinen paita. Se on ohut ja niin lämmin, että tänä keväänä sen käyttöominaisuuksien testaaminen saattaa jäädä vähäiseksi. Jää siis nähtäväksi, tuliko neulottua hitti vai huti.

Lanka oli uusi tuttavuus. Kashmiria sisältävä Noble on kevyttä, nyörimäistä ja joustamatonta. Jos villan "muisti" tarkoittaa neulokset palautuvuutta mittoihinsa, niin Noblella ei muistia tunnu olevan. Blokkasin esimerkiksi hihat kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla ne vetäytyivät nopeasti ranteiden yläpuolelle. Kastelin pelkät hihat ja venytin mittaa kilometrin, ja nyt ne ovat ainakin hetken käyttökelpoiset.

Neulos käyttäytyy siis jokseenkin ennakoimattomasti. Epäilen, että Noblea neuloessa todellakin saa, mitä sattuu tulemaan. Tämän hypoteesin testaus etenee jo suunnitteluvaiheessa.

Folded on mallina kehuttu, mutta oma mielipiteeni on hieman ristiriitainen. Ohje etenee loogisesti ja jouhevasti, ja kauniita paitoja monet siitä ovat neuloneet. Ongelmani voi tietysti olla siinäkin, että alhaalta ylöspäin neulominen ei oikein ole minun lajini. Tiettyjen asioiden hallitseminen on huomattavasti helpompaa toiseen suuntaan neuloessa: Neuloin helmaan pituutta 3cm enemmän kuin ohje suositti, eikä ainakaan yhtään lyhyempi olisi tarvinnut tulla. Ylhäältä alas neuloessa pituuden säätäminen on helpompaa. Miehustasta taas tuntui tulevan liiankin pitkä, sillä laskokset olisivat voineet asettua ylemmäs. Minusta ne jäävät melko alas...

Pääntiekin on aika laaja. Paidan alla ei voi pitää minkäänlaista aluspaitaa ilman että se näyttää vähän pöhköltä. No ehkä spagettiolkaintoppia, mutta mistä mä materiaalisnobi sellaisen silkkisenä löydän? Helma on näin lyheksi melko leveä ja aika lahjakkaasti se myös rullaati rullaa...

Pakollinen työn kritisointi hoidettu. Kokonaisuudessa tää on kai ihan mukiinmenevä. Mutta se selvinnee vasta ensi talvena. 

istutetun hihan neulominen ylhäältä alaspäin

Tulipa pitkä otsikko, mutta en sitä lyhyemmin osannut sanoa. Pohdin viime viikolla hihahommia, ja sain kommenttiboksiin hyviä vinkkejä asiaan liityen. Homma ei siis ole monelle niin vierasta kuin minulle. Mutta joillekin kenties on, joten avaan omaa hihaprosessiani hieman. Ehkä siitä on apua jollekulle, tai ehkäpä joku osaa vielä olla avuksi minulle. Tämä teksti käsittelee siis alhaalta ylös neulottavan neulemallin muokkaamista istutetun hihan osalta ylhäältä alas neulottavaksi.

Neuleen vartalo-osa on siis neulottu helmasta ylöspäin ja olkasauma päätelty/ommeltu/silmukoitu yhteen. Hiha neulotaan poimimalla kädentien reunasta sopiva määrä silmukoita ja muotoilemalla kädentien yläosa lyhennetyin kerroksin. Alkuperäistä ohjetta voi hyödyntää silmukkamäärien osalta, sillä hihanympäryksen kokonaissilmukkamäärä kertoo, kuinka monta silmukkaa kädentieltä on poimittava. Tai ainakin se kertoo, paljonko silmukoita on puikoilla oltava siinä vaiheessa, kun pyöriö (=lyhennetyt kerrokset) on neulottu. Ohjeeseen merkityt levennykset voi suoraan muuttaa kavennuksiksi. Lyhennettyjen kerrosten lähtösilmukkamääräksi taas voi ottaa hihapyöriön pääteltävien silmukoiden määrän. 

Tältä se hiha näyttäisi, jos sen neuloisi tasona. Aluksi tulisi luoda 44 silmukkaa. Levennysten jälkeen hihassa olisi 64 silmukkaa. Kun hiha olisi halutun mittainen (mitta hihansuusta kainaloon), muotoiltaisiin pyöriö kavennuksin ja neulottaisiin se mittaansa. Pääteltäväksi jäisi 12 silmukkaa.

Poimin siis kädentieltä yhteensä 64 silmukkaa. Kainalon silmukat - yhteensä neljätoista - olin jättänyt apulangalle. Niiden lisäksi poimin sekä etu- että takakappaleen puolelta kaksikymmentäviisi silmukkaa. Nyrkkisääntönä on, että silmukoita poimitaan joka toiselta kerrokselta, yläpyöriöltä voi ottaa tiheämminkin. Jos silmukoita joutuu poimimaan enemmän, ne täytyy kavennella pois mahdollisimman nopeasti. Olettaisin kuitenkin, että ohjeen mukaan neuloessa tiheyden pitäisi täsmätä tähän nyrkkisääntöön. Minulla ainakin täsmäsi. 

Ylhäältä alaspäin neulottaessa hihan pyöriö muotoillaan lyhennetyin kerroksin. Lyhennetyt kerrokset aloitetaan heti ensimmäisellä kerroksella silmukoiden poimimisen jälkeen. Aloituspisteen saa jakamalla alkuperäisen ohjeen hihapyöriön viimeisten pääteltävien silmukoiden määrän kahdella. Minulla silmukoita oli kaksitoista, eli olan keskikohdan kummallekin puolelle jää kuusi silmukkaa.

Keskikohta merkataan silmukkamerkillä. Neulotaan *yläpyöriön viimeiset silmukat jaettuna kahdella* silmukkaa ohi keskikohdan. Käännetään työ, tehdään puikolle langankierto ja neulotaan taas ** silmukkaa yli keskikohdan. Käännetään työ ja tehdään langankierto. Yläpyöriön ensimmäisellä kerroksella on nyt yhteensä **+** silmukkaa + langankierrot. Neulotaan edelliseen langankiertoon saakka, neulotaan langankierto yhteen seuraavan silmukan kanssa ja käännetään työ. Otetaan taas langankierto puikolle, neulotaan kerros langankiertoon saakka, neulotaan langankierto yhteen seuraavan silmukan kanssa ja käännetään työ. (Kannattaa kiinnittää huomiota tekniikkaan, jolla langankierron ja sitä seuraavan silmukan neuloo yhteen, sillä ellei satu neulomaan ainaoikeaa, sillä on merkitystä. Sileää neuletta neuloessani neuloin oikealla lk+s oikein yhteen. Nurjalla käytin ssp-tekniikkaa, jotta silmukat kääntyvät työn oikealla puolella oikein päin ja langankierto jää silmukan alle eikä näy neuleen oikealla puolella.)    

Neuloin lyhennettyjä kerroksia, kunnes kainalossa oli langankierron jälkeen jäljellä vain yksi silmukka. Viimeisellä oikealla kerroksella neulotaan viiimeinen langankierto yhteen viimeisen silmukan kanssa. Uusi kerros aloitetaan pyörönä ja kerroksen ensimmäinen silmukka neulotaan yhteen jäljellä olevan langankierron kanssa.

Hankalin osuus (oliko se edes hankalaa?) on nyt takana, ja hihan neulomista jatketaan normaaliin tapaan ylhäältä alas edeten. Jos haluaa noudattaa ohjetta, kavennusten määrät ja kohdat voi ottaa ohjeeseen merkatuista levennyksistä. Tämä vaatii toki hieman neulematematiikkaa kerrostiheyden osalta.

Tekstini etenee muuten huomattavasti sujuvammin kuin neuleeni. Ajattelin nimittäin, että kainalon alle täytyy jättää yhtä monta silmukkaa, kuin mitä ohjeessa pyöriöstä ensimmäiseksi kavennetaan (tässä seitsemän). Kuvan hiha on neulottu näin. Sitten huomasin, että kainalon alle jää kummallinen vekki. Neulosta oli selkeästi liikaa. Edellisen postauksen kuvassa tuo vekki hihan ja kyljen välissä näkyy paremmin kuin tässä. Kun neuloin lyhennettyjä kerroksia viimeiseen silmukkaan saakka, vekkiä ei jäänyt ja hihan ja "sivusauman" välinen kulma muodostuu kauniiksi.  

Ensimmäinen hiha on nyt tämän kuvan mukaisessa vaiheessa. Toinen on valmiina ja väärin neulottu, joten purkuhommia on tiedossa. Tämä on ollut hieman turhauttava neuleprosessi, ja sama meininki näyttää siis vain jatkuvan. Muutaman kerran olen miettinyt, ihanko oikeasti prosessoin tämän neuleen myötä jotain muutakin meneillään olevaa. Mutta varma olen, että sekä neule että se toinen juttu valmistuvat. Näkymät ovat siis valoisat ja positiiviset! Pitkästä aikaa, väittäisin.   

perhe kooss'

Perhe oli poissa viikon. Nyt ne ovat taas kotona.

Ehdin katsella kämppää sillä silmällä. Näkee, että täällä asuu lapsia. Mietin, miltä täällä näyttää viiden vuoden kuluttua, tai kymmenen, kun kaikki kuvittelevat olevansa riittävän isoja halveksiakseen lapsellisuuksia. Tai viidentoista vuoden kuluttua, kun ne lentävät pesästä yksi toisensa jälkeen. Tai kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua, kun kaikki kaivetaan taas esiin lapsenlapsia varten. 

Sitten mietin, että minulla ilmeisesti on mielikuva aikuisten ihmisten kodista.
Se tulee joistain olemassaolevista kodeista, joissa joskus vierailen.
Totesin, että mielikuvani on ankea. Joten vastustan sitä, tai mörökölli minut vieköön.

maaliskuu

Sarjamme vuodenkierto kaksivuotiaan silmin on edennyt maaliskuuhun. Olen aika hämmästynyt. Jäbä on duunannut auringon! Varmaan tuolla tintitkin jo huutelevat. Täällä ainakin.