Fashion Law in Finland-blogissa kerrottiin Ugandan kieltäneen naisilta "liian paljastavan" pukeutumisen. Syy on vanha ja paljon käytetty: naisten velvollisuus huolehtia miesten moraalista. Pannassa ovat erityisesti polvet paljastavat hameet. Kielto on johtanut naisten ahdistelun lisääntymiseen. Miesjoukot ovat ryhtyneet tekemään mielestään liian paljastavaksi pukeutuneille naisille "siviilipidätyksiä", joiden yhteydessä naiset ovat joutuneet väkivallan ja häpäisyn kohteeksi. Vaikka poliisi on moisen toiminnan tuominnut, ugandalaisten naisten riski joutua väkivallan kohteeksi pukeutumisensa tähden on todellinen.
Ahdistelun lisääntyminen ei ole mikään ihme, sillä pukeutumiseen kohdistettu rajoitus oikeuttaa sen. Kiellolla vastuullistetaan naiset ahdistelluksi joutumisesta jonkin sinänsä
triviaalin seikan - tässä tapauksessa hameen pituuden - perusteella, ja
se antaa ahdistelijoille luvan toimia. Toimintaan kohdistuva näennäinen kielto on turha, koska
hamerajoitus välittää kuitenkin viestin, jonka mukaan vastuu ahdistelluksi
joutumisesta on naisilla. Hehän voisivat välttää sen käyttämällä riittävän pitkää hametta.
Sanon hameen pituutta triviaaliksi seikaksi, koska kaikki perustelut, joilla vastuullistetaan naiset mahdollisesta tai toteutuneesta väkivallan kohteeksi joutumisesta, liittyvät aivan muuhun kuin siihen konkreettiseen toimintaan, jota naisilta odotetaan, on se sitten riittävän pitkään hameeseen pukeutuminen tai turvallisten kulkureittien valitseminen. Väkivalta on joko sallittua tai sitten se ei ole. Minihameella tai kulkureiteillä ei pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä.
Sanon hameen pituutta triviaaliksi seikaksi, koska kaikki perustelut, joilla vastuullistetaan naiset mahdollisesta tai toteutuneesta väkivallan kohteeksi joutumisesta, liittyvät aivan muuhun kuin siihen konkreettiseen toimintaan, jota naisilta odotetaan, on se sitten riittävän pitkään hameeseen pukeutuminen tai turvallisten kulkureittien valitseminen. Väkivalta on joko sallittua tai sitten se ei ole. Minihameella tai kulkureiteillä ei pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä.
Ja miksi kirjoitan tästä? Kolme tyttölapsen äitinä ja tällä koulutustaustalla en voi välttyä pohtimasta sukupuolen tuottamia ongelmia. Minun pitäisi valaa lapsiini luottamus siihen, että maailma on heille auki. Että omana itsenään olemisen ei pidä johtaa minkäänlaisiin - virallisiin tai epävirallisiin - sanktioihin. Ettei pukeutumisen perusteella saa tuomita puoleen eikä toiseen, ja ettei väärin kohdelluksi joutuminen ole koskaan oma vika. Mutta joudunkin avaamaan prinsessamekkoihin ja myöhemmin vähän isompien prinsessojen mekkoihin koodattuja piiloviestejä. Joudun opettamaan, että kulkureittinsä valitseminen on viisasta. Joudun kertomaan, että meillä on lasikatto ja symbolista syrjintää, jonka olemassaolosta suuri osa ihmisistä ei edes halua tietää. Ja että ne minihameet liittyvät muuten siihenkin.
Ja joudun miettimään, rakennanko näin tyttärilleni rajoja, joita ei olisi, ellen niitä osoittaisi.
Feministiäidin dilemma.
13 kommenttia:
Sepä siinä, kun toisaalta pitäisi opettaa, että olet hyvä juuri sellaisna kuin olet ja että sinulla on oikeus myös pukeutua niinkuin parhaaksi näet ja sitten samassa hengenvedossa kertoa, että tässä maailmassa asiat eivät kuitenkaan ole niin. Että on pakko ajatella niinkuin ne kaikkein pahimmat ihmiset ajattelevat ja valittava reittinsä j pukeutumisensakin osin sen mukaan...
Just näin. Tätä ihan samaa on mietitty täälläkin.
Tämä on hankala asia, kirjoitit siitä kyllä hyvin. Itse en ole erityisesti feministi, mutta olen myös sitä mieltä että tasa-arvo ajattelua käytetään tänäpäivänä täysin väärin. Joten olen päättänyt uskoa hyviin ihmisiin ja oikeudenmukaisuuden eteen teen niin paljon kuin pystyn.
Olen pohtinut näitä samoja asioita oman tyttäreni kohdalla, koska eittämättä pieni pelko on nostanut päätään tytön kouluun lähdön lähestyessä. Mihin maailmaan pieni tyttöni on menossa? On ollut pakko tuoda tietoisuuteen myös tämän maailman ikävät puolet. Pienissä määrin vielä toki, mutta olisi ihana antaa lasten olla lapsia vailla huolen häivää. Onneksi Suomessa tilanne on kuitenkin hivenen parempi.
Mutta että olisi naisten velvollisuus huolehtia miesten moraalista. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ainakin opetan tyttöni olemaan vastuussa omista teoistaan, olemaan hivenen varovainen ja kuitenkin nauttimaan elämästä.
Sitä mietin, että mistä lähtien tietyissä kulttuureissa miehillä on aina oikeus laittaa kaikki naisen syyksi ja käyttäytyä ikään kuin he omistaisivat naiset. Surullista.
Kati, niinpä. Toisaalta eihän tämä toki ole ainoa asia, jossa täytyy valmistaa lapsia ristiriitoihin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Mutta yksi niistä kuitenkin, ja vieläpä sellainen, jota täällä yhdessä "maailman tasa-arvoisimmista maista" ei välttämättä edes tiedosteta/koeta ongelmallisena.
Snna k, hyvä etten ole ainut. Joskus nimittäin mietin, kannattaako tästä asiasta tehdä ongelmaa - eikö sitä voisi vaan oikeassaolemisen riemusta lyödä "feministisiä totuuksia" pöytään. Mutta kun liikutaan paljolti alueella joka ei ole konkreettinen (eihän meillä täällä Suomessa ole lakiin kirjattuja pukeutumiskoodeja, eikä isoja konkreettisia ihmisoikeuskysymyksiä kuten äänioikeus) asia ei mielestäni ole ihan yksinkertainen.
Johku, minäkin koen joskus ajattelevani genren sisällä "väärin", mutta olen sitä mieltä, että kyllä mä feministi kuitenkin voin sanoa olevani. Mulla on kuitenkin oma näkemykseni, kuten kaikilla muillakin. Loppujen lopuksi mikään ideologia ei kai ole sisäisestikään ristiriidaton.
Suhteessa omiin lapsiini koen, että ensisijainen tehtäväni on kuitenkin auttaa heitä kasvussaan, ei julistaa tai taistella minkään puolesta, ainakaan jos lapset voivat jäädä siinä jalkoihin. Toisaalta huomion kiinnittäminen tiettyihin asioihin ja niiden kyseenalaistaminen palvelee minun mielestäni molempia päämääriä. Mutta käytännössä olen silti usein huomannut miettiväni, mitä tietynlainen toiminta tai kannanotto oikeasti lapsen kannalta merkitsee.
Toivottavasti en ilmaissut asiaani väärin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on hyvä kun ihmisillä on ajatuksia, he seisovat niiden takana ja niistä voi keskustella. Feminismiydellä viittasin lähinnä otsikointiin ja että olen asiasta samaa mieltä. Varmastikaan mikään ideologia ei ole ristiriidaton. On kai niin monta tapaa ajatella kuin on elääkin.
Äitiys on kyllä tasapainoilua. Olen myös miettinyt miten toiminta vaikuttaa lapseen ja toisaltaa kuinka lapsi näkee eri asiat. Keskustelemalla olen huomannut ainakin joissakin asioissa pääseväni kaikista pisimmälle. Toivottavasti se on sitä kasvun tukemista tavalla, jolla lapset saavat eväät muodostaa omia ajatuksia ja pärjäävät elämässä, tytötkin vaikka polvet paljastavassa hameessa.
No et ilmaissut :) Kunhan mietiskelin asiaa eteenpäin. Luulen, että mua voisi pitää myös aivan taantumuksellisena, kun tytöillä kuitenkin on barbeija, me luetaan prinsessasatuja yms. Mä taas näen, ettei ole syytä vahvistaa stereotypiaa miesten vakavastiotettavista harrastuksia ja naisten hömpästä dissaamalla prinsessaleikkejä.
Tarkoitan myös tän tyyppisiä juttuja, että jos esimerkiksi toteutan omaa näkemystäni ja valitsen lapselle "vääränvärisen" vaatteen, niin sosiaalinen sanktio lankeaa lapselle, ei minulle. Onko mulla siis oikeutta tehdä niin? Käytännön feminismini törmää eettisiin ongelmiin.
Onpa kiva kun, joku muukin ajattelee samoin nuista stereotypioista. Itsekään en ole halunnut pukea tyttöä vain vaaleanpunaisiin röyhelömekkoihin jne. Molemmat leikkii sujuvasti niin auto kuin nukkeleikkejäkin.
Hiljattain sivukorvalla kuuntelin lasten touhuja kavereidensa kanssa eräänä päivänä. Lapset leikin lomassa puhuivat väreistä ja poikani sanoi, että ei ole kuule erikseen tyttöjen ja poikien värejä. Minua hieman hymyilytti.
Mutta olet oikeassa, jos sosiaalinen sanktio lankeaa jollekin, niin lapsille. Mutta mietin myös, että onko oikeus kasvattaa lapsia vahvojen stereotypioiden pohjalta. Se tuskin avartaa ainakaan maailmankatsomusta?
Ihana poika, muakin hymyilytti tuo kommentti. Meillä on myös pyritty siihen ettei ole tyttöjen ja poikien värejä, mutta pinkkiä ja vaaleanpunaista käytetään koska tytöt tykkäävät niistä. Silloin puhun väreistä väreinä enkä sotke sukupuolta asiaan.
Stereotypioiden mukaan kasvattaminen käy ihan vahingossa jos ei yhtään mieti asiaa. Olen myös saanut moitteita siitä, että vauvojeni sukupuolta ei tunnistanut vaatteiden perusteella. Mikä on minusta aika hassua. Mun mielestä meillä kuitenkin annetaan tilaa tyttöydelle, ehkä enemmänkin kuin joidenkin mielestä olis suotavaa. Mutta sen on lähdettävä lapsesta, en mä (tai kukaan muu aikuinen minun läsnäollessani) kerro millainen tytön "pitää" olla. Mä ainakin haluan hyväkstä heidät sellaisina kuin ovat enkä väheksyä mitään, mitä he pitävät tärkeänä. Ja toivon, että he siten kasvaisivat pitämään itseään ihanina ja hyvinä, ja näkemään enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitteita.
Viisas teksti. Minä itse en ole vaaleanpunainen, enkä tyttömäinen, en ole koskaan ollut. En ole myöskään kasvattanut lapsiani sellaiseen malliin, mutta siitä huolimatta minulla on täällä kaksi ulkonäköään peilistä tuijottavaa tyttölasta ja kaikki maailman tyttölapsikliseet. Se on käsittämätöntä. Joku se jossain opettaa, että pojilla ei voi olla pitkä tukka ja että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja sen he oppivat. Onneksi täälläkin on hapan ja kuivakkaan aketeeminen äiti, joka keskusteluttaa aiheesta.;)
Samaa mieltä. (Vaikka en olekaan minihameiden ystävä, koska se ei tunnu minusta hyvältä --ei niistä syistä, joista kirjoitit).
Outi, mä luulen että se on ympäristön esimerkki ja sosiaalinen paine jotka sen tekevät. Toisaalta on myös ymmärrettävää että tyttönä/poikana oleminen on jossain vaiheessa tärkeää ja sitä täytyy käsitellä. Mutta mun mielestä juuri se keskustelu on tärkeintä, ja siihen taas pääsee parhaiten kiinni kun ne asiat ovat jollain tavalla esillä. Eli jos voisin vain siivota ongelma-asiat lasten tietoisuudesta, niin miten niistä silloin keskusteltaisiin?
Heini, mäkään en käytä minihameita itse. Mutta henkilökohtaiset mieltymykset ovat tosiaan eri asia :)
Olipa kiva kun kirjoitit tärkeästä aiheesta ja vieläpä paljon syvällisemmin kuin minä :) loistavaa tekstiä! Löysin tämän kirjoituksen vasta nyt.
Neuleesi ovat muuten tosi kauniita. Itse en osaa lainkaan kutoa, joten on kiva katsella jonkun osaavan tuotoksia. Aurinkoista kevättä!
Olipa kiva kun löysit tänne Heidi. Ja kiitos kauniista sanoistasi. Syvällisyydestä tosin en tiedä - näkökulma vain on erilainen. Hyvää kevättä sinullekin!
Lähetä kommentti