värikoodi ilmaisee vaaraa

Kuvan takki ei liity tapaukseen.
http://www.polarnopyret.fi/image_view.php?name=9%2F7310019355873.jpg

Millaisia merkityksiä sisältyykään niin näennäisen arkiseen asiaan kuin säänkestävään vaatetukseen. Päiväkotikaverin vanhempi oli nimittäin piipahtanut samassa kaupassa kuin minä, ja samanlaiset takit olivat herättäneet merkillistä kohinaa lapsiryhmän keskuudessa. Tyttäreni oli saanut kuulla että sulla on samanlainen takki kuin tolla. Kummallisen asiasta teki se, että toi on poika.

Olen värikoodannut lapseni väärin. Vaihtoehtona ollut vaaleanpunainen takki kuitenkin särki värisilmääni lähes yhtä paljon kuin lastenvaatteiden sukupuolittunut värikoodi päätäni. Joten tein ehdotuksen, ja lapsi joko oli kanssani samaa mieltä tai sitten häntä ei ois voinu vähempää kiinnostaa. 

Tietoinen riskiottoni kuitenkin realisoitui, ja koska elämä on, lapsi sai kantaa seuraukset. Mikä on käytännön esimerkki dilemmasta, jonka henkilökohtaisen politisoituminen sisältää. Onko poliittinen riski todella henkilökohtaisesti kannettava? Yhteiskuntapoliittiset ja elämänpoliittiset valinnat kun voivat vetää eri suuntiin. Ja missä määrin voi valita kun ottaa huomioon valintojen vaikutukset sosiaaliseen ympäristöön. Onko esimerkiksi minulla äitinä edes oikeutta päättää lapseni puolesta, kuten tässä tapauksessa tein? Tai onko se reilua lasta kohtaan?   

Sillä poikkeavuudesta ja poliittisuudesta seuraa sosiaalinen sanktio. Lapsi oli todennut samanlaisia takkeja hämmästeleville että ei se maailmaa kaada.Tuntuupa kuitenkin huojuttavan.

kevään avaus

Aloitin pyöräilykauden lenkillä, jota voimaini tunnossa tehostin kakarapainoilla. Meinasin kuolla ensimmäiseen ylämäkeen. Jalat eivät nimittäin ole herenneet kiukuttelemasta joulun jälkeen, joten liikkuminen on ollut hyvin vähäistä. Jumpassa käymisestä olen voinut haaveilla vain. Onneksi kannustusjoukot olivat tilanteen tasalla. Kotoa loitotessamme selkäni takaa kuului tasaisin väliajoin kaksivuotiaan   Kuin sujuu, äiti, kuin sujuu? ja palatessamme: Hyvin menee, äiti, hyvin menee!

Kevään ensimmäinen tivoli on jonkinmoinen virstanpylväs matkalla kohti kesää . Siksi karusellikuva alkaa olla jo perinne. Tässä tämänvuotinen. 

pipat rivissä

Ostin viime viikolla kuopukselle lakin. Malli on ihana ja nostalginen (muistelen että veljelläni oli samanmoinen joskus 80-luvun alussa) mutta lapsukaiseni on kai turhan uusi ymmärtääkseen  nostalgia-arvoja. Saati sitä, miten suloiselta olisi näyttänyt lakki päässään, mikä toki on pätevä kriteeri lastenvaatteita valitessa. Oletettavasti lakki kiristi tai jotain, sillä ensikokeilun jälkeen sitä ei saanut päähän laittaa. Ei siis auttanut muu kuin pukea mukulalle kierrätyspipa joka ei kiristä.

Ja siinähän sitten on useampi pipa rivissä. Saattaa siis olla niinkin, että pikkuneiti halusi vain olla niinkuin siskot. Pitäisi kaiketi olla tyytyväinen, kun äidin tekemät kelpaavat. Ekologinen omatuntoni sanoo että kierrätys on hieno juttu, mutta sisäinen harakkani naputtaa että siskon vanha myssy on kyllä alkanut ikävästi nukkaantua. Aurinko hellii meitä kuitenkin sen verran voimallisesti, että taidan säästää paukkuja siihen keveämpään kevätpipoon, jonka tarpeeseen ihanan vakosamettilakin hyljeksiminen väistämättä johtaa. Ellei sitten käy niin, että kierrätys kuittaa senkin tarpeen.

 

Mikähän siinä on, että kierrätyskulutuksen ollessa kovin trendikästä perheen sisäinen kierrättäminen tuntuu silti lähinnä köyhältä?  Vaatteissa, joita jo toista kertaa kaivaa säilytyslaatikosta uudelleen käyttöön, puuttuu uutuudenviehätys. Muistot sen sijaan kertautuvat, minkä vuoksi haluaisinkin pakata kaikki pieneksi käyneet takaisin samaan laatikkoon ja säilöä ikuisesti.

kuvaajan protesti

Malli/Pattern: Crème de Noyaux by Dagmar Mora

Lanka/Yarn: Knotlob's Lair Väinämöinen (sumu)

Puikot/Needles: 2,5mm

Pääsiäisenä saimme vihdoin kuvattua muutaman jo tovin käytössäkin olleen pikkujutun. Kuvaaja ei tainnut olla järin motivoitunut, kun noin ohjeisti poseeraamaan. Oma olotilani vastaa poseerausta täydelleen, joten julkasen myös.

Mutta jottei ihan sivuraiteelle mene, niin puhutaan neuleasiaa. Käytin hieman isompia puikkoja kuin mitä ohje suositteli, joten neuloin pienimmän koon mukaan. Sormikkaista tuli silti hitusen liian leveät. Vastapainoksi neuloin sormet hitusen liian lyhyiksi, joten tilastollisesti taitavat olla keskimäärin sopivat. Käyttökelpoiset ainakin, ja langan väräjys on aivan ihastuttava! Siinä on juuri sopivasti väriä ja neutraaliutta minun makuuni, ja se sopii vaatekaappiini täydellisesti. Isomman neuletyön suunnittelua samasta langasta jarruttelee vain epäilys sen toimivuudesta isompana pintana.  

Malli/Pattern: Contemporary by Veera Välimäki  

Lanka/Yarn: Tosh DK (wellwater)

Puikot/Needles: 3,5mm (muistaakseni)

Jo monessa blogissa nähty, mutta kerta kiellon päälle. Malli oli kiva neuloa, lopputulos vähän hassu pitkulainen tötsä. Onneksi tykkään pitkulaisista pipoista.    

Pipon juju ovat etuosan kolme erikokoista palmikkoa. Silmääni ne eivät erityisesti miellytä, mutta tekivät piposta kiinnostavan neulottavan. Ihan palmikoiden vuoksi voisin neuloa pipolle kaveriksi kaulurin, jos löytäisin sopivan langan. Tosin mielikuvissani kauluri on melko muhkea tapaus.  Tämä superwash-käsitelty merino taas ei ole erityisen lämmintä, joten pipo pääsee ulkoilemaan vain keleillä, joilla pärjää vähän keveämmilläkin huiveilla.   

Malli/Pattern: Sirle by Suvi Simola

Lanka/Yarn: Cascade 220

Puikot/Needles: 4mm

Olenko joskus maininnut taipumuksestani urautua? Mainitsenpahan taas. Sitä ei voi välttää, sillä Sirlen olen neulonut jo monesti. Ja neuloin taas. Tästä versiosta tuli juuri sopivan kokoinen, ja langan totinen harmaa on kerrassaan hurmaava, joten saattaa olla, ettei minun tarvitse neuloa tätä vähään aikaan. Mutta vannomaan en sitä mene.

suksi luistaa

Sukuviaksi väittävät luiston puutetta, mutta en olisi siitä niinkään varma. Äitini ja tyttäreni nimittäin sivakoivat sujuvasti ja näyttävät ihan nauttivan mokomasta. Ukki taas teki sukset. Todellakin! Kun tytärten pienellä serkulla ei suksia viime vierailulla ollut, nikkaroi ukki sellaiset vanhoista puusuksistaan, ja askarteli niihin jokamonoon sopivan kiinnitysmekanismin. Mekin pääsimme niitä pääsiäisenä kokeilemaan. Niinpä näyttää siltä, että suvusta kyllä löytyy luistoa ja taitoa. Oma laitani on hieman toisin. Meno on hidasta ja lipsuvaista, ja välillä sauvat uppoavat hankeen. Mutta sepä on tuttua neulovaisille, se aikaansaamisen ja purkamisen aaltoliike, joten eipä lannistuta. Kun oikein ees taas lipsutaan, niin ainakin pohja hioutuu täydelliseksi. Luulen.