Tyhjensin kuvia puhelimestani ja löysin tällaisen jakamatta jääneen helmen.
Oikealla kännykkäpussi, jonka ompelin viime syksynä, kun koulunsa aloittanut sai oman puhelimen. Tein pari prototyyppiä, tässä oli ilmeisesti paras kuosi koska tämä on päätynyt käyttöön. Lakanatyyppinen peruspuuvilla on nättiä muttei erityisen käytönkestävää, ja kaavakin vaatisi hieman hiomista. Ihan vaan itselle muistiin. Josko sitä jaksaisi ommella muutaman lisää.
Vasemmalla on viisivuotiaan omin käsin nitoma paperiversio, jonka sisällä muuten kuvanottohetkellä on puhelin. Olen hämmästynyt tuon lapsen askarrelmista. Tulokset olisivat luultavasti vielä hämmästyttävämpiä, jos se osaisi käyttää neulepuikkoja tai ompelukonetta. Tällä hetkellä repertuaari kattaa kaiken, mitä voi saada kasaan paperista, liimasta, teipistä ja niiteistä: kännykkäpussin lisäksi se on tehnyt ainakin noita-akan hatun, tieto-koneen ja balettitossut. Jotka yhdessä siskon kanssa puettiin jalkaankin. Nauhoja ei saanut rusetille, mutta ne teipattiin nilkkoihin.
8 kommenttia:
Oooh! Mikä taidonnäyte. Balettitossutkin..!
Ehkä inspiroidun viimeinkin näistä ja teen puhelimelle massakan. Sitä ihmettä onkin odoteltu jo muutama vuosi :D
Juu, mä hämmästyin myös sitä kekseliäisyyttä. Kaikkeen ne oystyvätkin :D Mun piti muokata kaava ja ommella paremmat pussit jo syksyllä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt pitäisi kyllä ehtiä, näissä aiemmissa kun on kiinteät nauhat, mutta olisi varmaan hyvä jos siinä olisi edes sellainen rikkimenevä solki. Varmuuden vuoksi.
ihanat!
Hih tuo lasten luovuus! Siitä tehtävä mitä on kun idea pulpsahtaa päähän :) Huvitti kun meillä kans joskus joku teki jalkoihin paperista ja teipistä jutskat. Ne oli kyllä luistimet. Tulin siitä superonnelliseksi :D
Aivan mahtavaa tuo paperiaskartelu! Eiköhän joskus vielä tekstiilitkin kuulu repertuaariin ja toivottavasti tekeminen on yhtä oivaltavaa silloinkin!
Heli, etenkin tuo paperinen :)
Heini, se on kyllä upeaa. Ja hienoa, etteivät ne anna "tosiasioiden" rajoittaa. Pitäähän rajatkin toki tunnistaa, mutta aika paljon jäisi tekemättä ja näkemättä ellei katsoittaisi niiden yli.
Helena, uskon että kuuluu ja toivon, että oivallus säilyy. Paljon on varmaan kiinni siitäkin mitä äiti sanoo tai mitä opettaja koulussa sanoo siitä, mitä ja miten voi tehdä. Muistan itse ärsyyntyneeni kaikista kässänopen rajoituksista. Nykyään ymmärrän niiden funktion, mutta varmaan sitä voisi lähestyä enemmän ilon kautta eikä tappaa tekemisen riemua. Moni aikuinen kässää tai liikkaa ihan uudelle innolla päästyän eroon säännöistä ja rajoitteista. Mutta luotan nykykouluun. Tähänastiset kokemukset siitä ovat olleet hyviä, ja toivon että sellaisina pysyvät jatkossakin.
Oho, siellähän kasvatetaan kekseliäitä ja luovia ihmisenalkuja :)
Emma, pitäisikö sanoa että ihan itse ne kasvavat :) Toivon kyllä, että osattaisiin luovuutta suojella.
Lähetä kommentti