1. Kerro keneltä sait haasteen
2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi
3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.
Sain tämän blogiteemaisen haasteen Neuloo ja purkautuu -blogista.
 |
| Erittäin onnistunut ja pidetty neulomus. |
Yleistä
Milloin perustit blogisi? Harakan lauluja perustin elokuussa 2012 suoraan edellisen blogini jatkoksi. Aihepiiri ei olennaisesti muuttunut muuttunut eikä fokus tarkentunut, mutta omassa elämässäni oli jonkinlainen taitekohta, joka "vaati" siirtymistä paikasta toiseen. Ja tämä on hyvä näin.
Mistä blogin nimi tulee? Halusin nimen, joka ei viittaa liian kiinteästi mihinkään tiettyyn teemaan, tämä kun ei ole puhdas neuleblogi, saati sitten minkään muun tyylilajin edustaja. Tarinan mukaan harakka on kaiken kiiltävän perään. Minä en tykkää kimaltelusta, mutta materialisti olen. Ja sanonta kuuluu, että äänellään se variskin laulaa. Kai se pätee harakkaankin. Materiasta käsitöissä kuitenkin on kyse, ja jos aineetonta materiaa on olemassa, niin siitä lie kyse lauluissa.
Mikä on nimimerkkisi tarina? Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Se olisi voinut olla myös Armi, mutta isäni mielestä kirjoittava julkifeministi oli parempi referenssi kuin Miss Universum.
Arkisto
Näytä jokin vanhoista bannereistasi: Tässä blogissa ei ole koskaan ollut banneria. Olen kyllä harkinnut asiaa, mutta sehän on melkein yhtä vaikeaa kuin tatuoinnin ottaminen! Mikä sekin on jäänyt tekemättä.
Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään: Oikeastaan kaikki, mutta erityisesti keskustelevat.
Muutama kuva sinusta vuosien varrelta: Selailin arkistojani ja löysin melko vähän kuvia itsestäni. Kilpirauhassairauteni taitaa olle syynä kuvakatoon: en pidä kuvattavana olemisesta, ja blogin vaatimat neulekuvatkin ovat usein suuren henkisen työn ja tuskan takana. Epäilen, että vanhoista kuvista minua tuskin tunnistaisi - en todellakaan näytä "omalta itseltäni" nykyään. Vaikka se kai kuitenkin olen, hemmetti sentään. Tässä muutamia otoksia siitä historioiden taitekohdasta.
 | |||
| Keskimmäiseni kanssa kesällä 2009. Hänen paitansa on minun vauva-ajoiltani. |
 |
| Kaksi vuotta myöhemmin. Ei enää liinoja: "Kuvaa mun mekko." |
 | |
| Sama lapsi, sama kesä, uusi ihana liina. |
Postaus
Postaus, josta olet erityisen ylpeä? Feministiäidin dilemma. Pelkäsin vaivaantunutta hiljaisuutta, mutta se herättikin yllättävän paljon keskustelua. Jossain mielessä myös ylitin itseni, sillä isojen asioiden tuominen blogiin kauhistuttaa minua. Viime vuosien selviytymisstrategiani on ollut pikemminkin vaikeneminen ja vetäytyminen ja (mahdollisten) konfliktien välttely.
Postaus, joka oli kuukauden suosituin? En suoraan sanottuna tiedä, blogger ei halua näyttää mulle koko kuukautta kerralla.
Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän? Ei sellaista ole... lähinnä toivon, että tarvitseva löytää tekstin, josta on apua. Ehkä sen vuoski värkkäilen noita kömpelöitä tekniikkatutoriaaleja. Ne ovat postauksia, joita en itse löytänyt silloin, kun olisin sellaista tarvinnut.
Sekalaista
Oletko tehnyt teemaviikkoa? Olen tylsis. Eli en. Hmm, pitäisiköhän...?
Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei.
Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa? En ole. Minulla on jostain (kumman?) syystä sellainen käsitys, että blogitapahtumat ovat lähtökohdiltaan lähinnä kaupallisia ja niiden tarkoitus on hyödyntää blogeja mainoskanavana. Mikä tietenkin tarkoittaa, että osallistuvilta blogeilta odotetaan mainosarvoa, jota pienellä harakkalallani ei juuri ole. Toisaalta erilaisista tapahtumista lukemani postaukset eivät useinkaan välitä sellaista sisällöllistä antia, jota itse osallistumiselta odottaisin. Tai ehkä mulla on väärä kuva? Se tapahtuma pitäisi vaan itse järjestää?
Tilastot
Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? Lukijamääräsi tällä hetkellä? Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? Kuittaan nämä sillä, että tietääkseen täytyisi ehkä katsoa niitä tilastoja. Harvoin niitä vilkuilen, ja aika kivasti liikennettä näyttää tulevan joltain vampyyrisivustolta. Laitoin hiljan myös kommenttien tarkistuksen vanhempiin postauksiin, koska olen huomannut että silloin tällöin menee kommentteja ohi, ja se on minusta kauhean tylsää (tai epäkohteliasta). Sen myötä tulin tarkistaneeksi roskapostilaatikonkin. Oho.
Harkitsen kunnollisen tilasto-ohjelman käyttöönottoa, mutta aika ja resurssit eivät oikein ole riittäneet asian edistämiseen. Tai ehkä tuolla tilastoissa on jotain sellaista, mitä en oikeastaan haluakaan tietää?
Harkitsen kunnollisen tilasto-ohjelman käyttöönottoa, mutta aika ja resurssit eivät oikein ole riittäneet asian edistämiseen. Tai ehkä tuolla tilastoissa on jotain sellaista, mitä en oikeastaan haluakaan tietää?
Lukuluettelo
Blogi, jonka postauksia odotat eniten? Näitä blogeja on m-o-n-t-a... mutta ainakin Pilvitehtaamo (jonka sivukonttori Tehtaamokin on mielenkiintoinen), Missä neuloimme kerran, Neuloo ja purkautuu. Välillä kiinnostavimmiksi ovat nousseet jotkut muut blogit, mutta juuri nyt on käsityöorientoitunut vaihe menossa.
Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen? Lukuluetteloni pyörii blogini sivupalkissa, koska minusta on niin kiva tulla tänne ja kyläillä täältä käsin muualla. Listan viimeisimmät ovat päivittyneet liian kauan sitten, mutten ole raskinut poistaa niitä vielä. Kun luonnostelin tätä tekstiä, listan ensimmäinen oli Susannan työhuone. Nyt se on Lastenkirjahylly. Ah tätä muuttuvassa tilanteessa elämisen autuutta.
Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi? En lue mitään blogia niinsanotun käyttäjäraadin kautta, syystä että luen niitä edellä mainitsemallani tavalla. Jos jossain vaiheessa muutan lukutapaa (mikä ehkä olisi fiksua), käyttäjäraati tuskin tulee olemaan valintani. Mutta viimeisin löytöni taitaa olla jo mainittu Neuloo ja purkautuu.
Kuvia
Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi:
 |
| Minun iso pieni tyttö. (Neuletakki jäi liian niukkana vähälle käytölle.) |
 | |
| Omasta mielestäni onnistunein ompelukseni. Jota lapset eivät arvosta yhtä paljon kuin minä. |
 | |||||||
| Siinä mielessä harvinaiset, että toinen pari päätyi lahjaksi. Olen nähnyt ne käytössä monta kertaa kuluneen talven aikana, ja se tuntuu kauhean kivalta! |
Useimmiten noudatan tunnollisesti haasteiden sääntöjä, mutta ajatukseni näyttää pyörivän melko suppeaa rataa. Aika moni on jo saanut saman haasteen tai tullut minun haastamakseni jonkin toisen haasteen puitteissa, joten taidan nyt jättäytyä passiiviseksi haastajaksi: napatkaa matkaan te tekstissä mainitut, jos satutte haasteen huomaamaan ja haluatte avautua itsestänne bloggaajina. Neulomisiin!
6 kommenttia:
Kiitos nappauksesta! Piti lukea ihan pariinkin kertaan. Asioita:
1. Tekemäsi mekko on hurjan ihana, miten ei voi ansaita lapsilta ikuista ihailua! En tajua.
2. Lahjaneuleen käyttäminen – aah! Paras palkinto. Toisin kuin se, "ettei raski käyttää." = usein: en tykkää.
3. Feministiäidin dilemma oli parasta. Jännä, kun minä just silloin ajattelin, että onneksi on just teitä rohkeita ihmisiä, jotka ei pelkää mahdollista konfliktia :D Right on!
1. No hei, en mäkään tajua. Kaikki pienen prinsessa elementit löytyy, miten voi olla ettei kelpaa? Mutta makuasioista ei voi kuin kiistellä. Tai ehkä se on liian vaikea pukea päälle.
2. Kyllä, se on ihanaa! Ja jos ei tykkää, sanois suoraan ettei tykkää. Ymmärrän kyllä, koska itsekään en tykkää kaikista käsitöistä tai tyyleistä. Tosin moni ei ehkä raski sanoa ettei tykkää jos kokee että toinen on tehnyt ison työn. Eli vaatii herkkyyttä tekijältäkin. Pitää tietää mistä toinen tykkää (mä en yleensä tiedä), tai kysyä sitä etukäteen.
3. No en mä ehkä varsinaisesti pelkää konfliktia. En vaan tietoisesti hakeudu niihin. Tiettyjen aiheiden nostaminen esiin voi olla sitä, ja feminismi nyt yleensä tuntuu olevan kirosana. Toisaalta asioista puhuminenkin on tärkeätä. Mutta ehkä sellainen julistuksellisuuden aikakausi kuitenkin on mun osaltani ohi. (Kamalaa! Tästä tulee mieleen entinen työkaveri, joka väitti että kyllä munkin särmät vielä hioutuu.)
Oikeasti mä vihaan käännyttämistä. Ja sellaisia asemasota-tyyppiseen asetelmaan ajautuvia keskusteluja, joissa jonkun pitäisi ikään kuin antaa periksi eivätkä asiat etene kun jankataan samaa ja pyritään saamaan osumia vaikka vähän vyön allekin. Joistain asioista keskusteleminen on vaikeampaa kuin toisista, eivätkä kaikki ihmiset vaan osaa keskustella. Jossain imetys- kantamis- ja lapsentahtisuuspuheiden pyörteissä vain totesin, ettei kiinnosta vääntää. Mieluummin toimin kaikessa hiljaisuudessa omalla tavallani, kuin käytän voimiani toimintatapojeni puolusteluun. Mutta ehkä olen taas aktivoitumassa, kun kaikesta huolimatta siitäkin jutusta päätin kirjoittaa.
No joo, taisin valita aika vahvan ilmaisun, "pelätä konfliktia." :) Jankkaaminen ja just tuo käännytys on kyllä hiivatin ärsyttävää. Sekin, että pakottaa toisen olemaan samaa mieltä, eikä lopeta papatusta aiemmin. Joskus sitä on itsekin syyllistynyt jostain jutusta innostuttuaan menemään liiallisuuksiin, mutta niin. Kai minä haluan aina uskoa, että kaikki tarkoitetaan useimmiten aina kuitenkin hyvää, vaikka eri mieltä oltaisiinkin. Mutta totta, kaikki ei vaan osaa keskustella. Joskus on oikeasti vain viisainta tehdä keskenään just niin, kuin parhaaksi katsoo, ja antaa muiden pitää tunkkinsa. Mä olen ihan liikaa aikoinaan selitellyt valintojani, kun siihen ei ole ollut mitään tarvetta, ja sellaisille ihmisille, joille en ole mistään missään vastuussa. Ei enää.
Meillä on varmaan kaikilla joku tuollainen juttu, josta tunnemme vahvasti. :) Mulla oli aikoinaan kestovaipat ja nykyään (=jo vuosia) täysin tolkuton herkkujen syöttäminen lapselle mummolassa.
Maailmaan mahtuisi paljon enemmänkin puhetta naisten asemasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän näen sille tilausta.
No käytinhän mä itsekin aika vahvaa ilmaisua, mutta kun mietin, niin oikeastaan kyse ei ole ihan siitä. Haluaisin myös ajatella että ihmiset pääasiassa tarkoittavat hyvää, ja ylilyönnit johtuvat uhatuksi tulemisesta pikemminkin kuin ilkeydestä. Mutta välillä on aika vaikea ajatella niin ihmisvihamielistä näkökantaa puolustavasta ihmisestä.
Mulle itsetunnon tukeminen, lapsen persoonan kunnioittaminen ja sukupuolen vaikutus ovat tärkeitä asioita. Aikanaan oli nuo lapsentahtisuudet, imetykset ja vaippailut pinnalla, mutta ne on jääneet taka-alalle lasten kasvaessa. Ehkä tää nykyinen "varovaisuuteni" kehittyikin juuri imetysten ja vaippailujen kautta. Koin omien valintojeni kyseenalaistamisen niin loukkaavana ja ahdistavana, etten haluaisi kyseenalaistaa ketään sillä tavalla. Mikä sitten saattaa johtaa liialliseenkin varovaisuuteen.
Toi pitäköön tunkkinsa oli hyvin ilmaistu. Liittyy ehkä siihenkin, että kannattaa keskittyä siihen, mikä on oikeasti mahdollista. Maailmaa en voi muuttaa, mutta omia lapsia voin auttaa kasvamaan vahvemmiksi (kuin itse olen) siinä maailmassa ja tunnistamaan asioita, joita kannattaa tunnistaa. En mä siinä mielessä oikeastaan edes kaipaa sellaista "suurten kertomusten aikaa". Pala kerrallaan ;)
Näinpä, enpä olisi itse osannut muotoilla tätä näin hyvin! Aivan samoja ajatuksia on minullakin.
..Muun muassa oman lapsen valmistelemisesta maailmaan. Tuntuu, että hän hoksaa monta asiaa valtavan tarkasti. Toivottavasti mä en kämmää tätä liialla paatoksella. :D
Mulle eräs ammattikasvattaja sanoi kerran, että tuota lasta sa et ainakaan onnistu lannistamaan. Luotan siihen. Lapsissa on vahvuutta, jota ihailen ja joka ärsyttää (varmaan siksi, että itsessäni ei sitä ole). Mietin, ovatko omani erikoistapauksia, vai onko meidän kasvatuskulttuurimme (ollut) pääsääntöisesti sellainen, että otetaan turhat luulot pois.
Kaivoin muuten tuon punaisen villatakin eilen esille, ja sehän sopii keskimmäiselle kuin valettu ja hän halusi sen päiväkotiin mukaan tänään. Jee!
Lähetä kommentti