Sarjassamme vuodenkierto kaksivuotiaan silmin on koittanut huhtikuu. Ja sehän tietää ainakin pajunkissoja, noitia ja suklaamunia. Sekä yhden nimipäivän, jota vietetään sinä päivänä vain meidän perheessä.
Juuri tänään tosin tuntuu siltä, että luonto osallistuu aprillipilaan. Kevät ei tulekaan, vaan luontoäiti viskaa kourallisen lunta päin aurinkolaseja. Aprillia, syö silliä, pue toppatakki päälle!
Toivoa sopii, että tämä jää aprillipäivän ilmiöksi, ja kevät jatkaa kehittymistään huomenissa. Talvettoman talven jälkeen se olisi mielestäni oikeus ja kohtuus. Moninkertaisen marraskuun kestettyämme ansaitsemme pitkän ja lempeän kevään, monet pyörälenkit, jalkapallopelit ja pillimehun mittaiset eväsretket. Vappua ja puistojumppaa odotellessa.
4 kommenttia:
En voisi olla enempää samaa mieltä. Amen. Niin ja tosi hieno piirustus.
On varmaan helppo olla :)
Olen samaa mieltä. Kotoa lähtiessä en uhallakaan enää pue toppatakkia ja iltaisin kotiin pyöräillessä ärsyttää, kun pitää olla niin epäkäytännöllinen, että viettää kevättä väkisin. Teos on upea.
Sama juttu. Toisaalta toppatakki olisi kyllä liian lämmin. Ja ilman sitä palelee. Mutta ei hätää, meiltähän löytyy villaa väliin!
Lähetä kommentti