Kiireet eivät kulu, mutta sarjassa vuodenkierto kaksivuotiaan silmin sukellamme silti syksyyn. Ja syksy, sehän kuulostaa suorastaan lohdulliselta! Omenantuoksulta, tihkusateelta, kuulaudelta, joka armahtaa parhaillaankin jatkuvalta helteeltä. Ja otsikon mukaisilta illoiltakin se tietysti kuulostaa. Niitä odotellen, ja kiireiden suhteen ihmettä toivoen. Yhden mekon olen kesän aikana ommellut. Enkä väitä, ettei neuleitakin olisi valmistunut. Mutta siitä tietää olevansa hieman stressaantunut, ettei jaksa innostua seuraavasta.
2 kommenttia:
Voi, voimia! Monta rautaa tulessa sinulla. Sydänajatuksia. "Ruuhkavuodet" -- joku ystävistäni otti tämän termin esiin -- uusi sanasto ja lasten kasvu, ikääntyminen :) Minulleko?
Kiitos heini <3
Lähetä kommentti