Koululainen tiedusteli eräänä päivänä kotiin tultuaan onko meillä hamahelmiä. Sellaisia isoja löytyy, mihin tarvit? No hän voisi tehdä toisenkin krokotiilin, mutta pitäis olla pieniä helmiä. Ensimmäisen krokotiilin lahjoitti minulle. Älyttömän hieno, mutta ei kuulemma yhtään vaikea: vain neljäkymmentä helmeä, ja kaksi silmien väristä ja kaksitoista jalkojen. Mihin minä sen laittaisin, mietin ääneen. "Sä voit laittaa sen blogiin", kuului vastaus.
6 kommenttia:
Voi miten hieno, ja mikä luottamus, "voit laittaa sen blogiin" ihanaa :) Aurinkoisia päiviä :)
Katja
Totuus tulee lasten suusta, vai miten se sanonta menikään :D
:D
Kiitos Katja, aurinkoa sinnekin!
Adelheid, jotenkin noin muistelisin sen menevän. Aika-ajoin mielelläni unohtaisin, sen sortin totuuksia sieltä välillä annetaan kuulua... ;)
Outi, niinpä :) Mukavaa että joku tekee mulle blogintäytettä, omat projektit kun eivät ole ihan luovutusvalmiita vielä(kään).
Aww, ihana! Itse asiassa minunkin taimi teki liskon isänpäivälahjaksi. Lilan.
On ne vaan niin päteviä jo pienestä. Että blogiin. :) Meillä tyttö saattaa kysyä, tiedänkö minä jotain, vai katsotaanko Googlesta. :D
Snna k, taitavia ovat jo pienenä ja niin tietoisia kaikesta. Uskon, että medianlukutaito tulee olemaan ihan toista luokkaa kuin meillä vanhemmilla. Ja myönnän, että olen siitä hieman kade.
Lähetä kommentti