Kävin harvinaisen onnistuneen kirpputorikierroksen. En yleensä osta vaatteita muokattavaksi, koska valmiin muokkaaminen on minusta huomattavasti vaikeampaa kuin uuden ompeleminen, enkä luota taitojeni riittävyyteen. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen. Mutten ommellako itse vai ompeluttaako jollain osaavammalla, sitä täytyy miettiä. (Vinoon ommellut rintataskut ratkoin kyllä ensitöikseni irti ennen pesukoneeseen lykkäämistä, enkä vain siksi että ne olivat vinossa.)
Kirpputorituotteiden hinnoittelu saa joka kerta mietteliääksi. Retroksi tai vintageksi edes hyvällä tahdolla luokiteltava kama nyt on aivan omassa luokassaan. Rekit notkuvat kuitenkin pääosin halpamaukan ja kilpailijoiden tuottamaa viime sesongin massamuotia. Pyörittelin käsissäni yhtä hihattimeksi luokiteltavaa viskoosilärpäkettä. Niskalapussa luki United Colors of Benetton, mutta hintalapun 8€ tuntui silti aika suolaiselta. Ja samaa luokkaa olivat lähes kaikki tekokuitu- ja trikoorytkyt.
Nykypäivänä ei (kuulemma) pitäisi enää markkoja muistella, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua se tuo. Tuskin kukaan olisi siihen maailman aikaan maksanut viittäkymmentä markkaa huonolaatuisesta, käytetystä trikoosta.
6 kommenttia:
Ja nyppääntyneistä akryylineuleista. En myöskään ymmärrä, miksi maksaisin mitään käytetyistä alushousuista. Ihmettelen niitä joka kerta, kun käyn kirpputorilla. Ilmeisesti joku maksaa pyydettyjä hintoja, koska kauppa käy.
Outi, niinpä! En ymmärrä minäkään. Toisen roska on toisen aarre, mutta rajansa silläkin.
Mä olen kanssa viime viikkoina pohtinut tuota hinnoittelua tosin myjän näkökulmasta. Mutta en voi kuin ihmetellä. Ostaako joku sitä p***** siihen hintaan ihan oikeasti? Itse halusin kohtuullisen hyvästä tavarasta eroon ja hinnoittelin sen mukaan. Kauppa käy kuumana.
Anna, hinnoittelu se vasta vaikeaa on! Joku nyrkkisääntö on siitä, että käytetyn hinta voisi olla kunnosta riippuen kolmasosa uuden hinnasta, ja uudenveroinen/käyttämätön ehkä puolet. Mutta kun pyyntejä katsoo, niin monesti pyydetään enemmän. Ja toki on tuotteita, joista voi maksaakin enemmän. Mutta vaikka ymmärrän että myynnillä täytyy kattaa monenlaisia kuluja (tilavuokria, palkkoja, pöytävuokria ym.), on silti aivan älyntöntä että kaupasta saa uuden lähes (tai jopa) samaan hintaan kuin kirpputorilta. Riippuu tietysti siitä mistä tuotteesta on kyse, mutta jonkun H&M:m kohdalla näin oikeasti voi ollakin.
Saako toivoa, että ihmiset ostaisivat vain sellaista tavaraa, josta maksaminen on mielekästä myös silloin, kun tavara on käytetty?
:) Näin on. Juuri uudeltä lähikirpparilta kotiin pöllähtäneenä voin sanoa, että nyt oli hinnat kohdillaan. Sen mitä itse katsoin. Ilahduin. Yhdellä toisella kirpparilla oli tosi kallista, mutta sillä onkin sellainen maine, joten jos sinne menee, sen tietää. Ostin yhden takin tänään ja siitä mieluusti maksoin 15 euroa, vaikka yleensä en kirpparilta noin kallista osta.
Heini, toisaalta jos tavarassa on jotain erityistä, niin kyllä se perustelee hintansa. Viidentoista euron takki kuulostaa loistavalta! Itsekin mieluusti löytäisin sellaisen.
Lähetä kommentti