Talvi tuli ja näyttää ikävästi siltä että on myös hyvää vauhtia menossa. Olemme kuitenkin ehtineet harjoittaa lapsosten taitoja suomalaiskansallisten talvilajien - luistelun ja hiihdon - parissa. Jälkimmäinen tosin jäi viidenkymmenen metrin pikataipaleeksi jäisellä ladulla. Sen verran monta kaatumista ja itkupotkuraivaria ehdittiin silläkin matkalla kokea, että korjaava suoritus olisi paikallaan ikävän muistijäljen torjumiseksi. Niin että rati riti ralla, laita talvi halla vielä lunta ja pakkasta ainakin yhden hiihtoreissun verran. Mielellään tietysti useammankin, ettei monojen ja luistinten käyttöhinta kirpaisisi ihan niin pahasti. Ja positiivisen kokemuksen takaamiseksi sitä latua olisi paras riittää makkaranpaistopaikalle saakka.
Onneksi sään lauhtumisesta voi myös ottaa ilon irti. Tytöt maalasivat kiukkulintuaiheisen lumi-installaation mummulan takapihalle joulun tienoilla, jolloin se mainittu takapiha taisi olla liki ainoa Suomen kolkka, jossa lunta oli. Mutta nythän sitä riittää joka paikassa, ja juuri sopivan nuoskaisena.
2 kommenttia:
Mutta tuo maalaaminen oli varmasti ihan superhauskaa tytöille!!! Jäin katselemaan tuota vesivärinappikuvaa. Tosi kaunis.
Hyvän tovin tosiaan viihtyivät tuossa puuhassa, jos siitä nyt voi jotain päätellä. Hmm, vesivärinappikuva oli minustakin kiva, mutten oikein tiennyt miksi.
Lähetä kommentti