Värien psykologiset merkitykset ovat mietityttäneet minua jo pidemmän aikaa. Mitä lempivärit kertovat minusta tai sieluni tilasta? Tai kertovatko ne mitään, jos mieltymyksen vaihtelevat. Lapsena ehdoton lempivärini oli vaaleansininen. Naimisiin menin tummanpunaisessa silkissä, ja esikoisen vauva-aikana hankin kirkkaanpunaisen kantotakin. Keskimmäisen synnyttyä aloin kuitenkin ahdistua punaisessa takissani, enkä ole sen koommin kyennyt pukeutumaan niin kirkkaaseen väriin.
Jo pitkään lempivärini on ollut harmaa. Lankakaupat ja kangasliikkeet ovat yhtä täydellisen harmaansävyn metsästystä. Vaihtelu virkistää, joten olen yrittänyt innostua myös muista väreistä, tai ainakin löytää mausteita harmaan rinnalle. Lempeät siniset, oljenkeltaiset, luonnonvalkoiset ja hiekanvärit - eikö siinä ole taivas ja maa, lumen peittämä pelto ja mereen laskeutuvat kalliot? En ole näihin oljenkeltaisiin ja luonnonvaaleisiin rohjennut tarttua - mutta syteen tai saveen, nyt päätin rohjeta. Niin että minulle tämä on väriterapiaa, mutta tämä voisi olla myös kuva-arvoitus: mitä näet kuvassa? Minä näen tunikan ja kaksi neuletakkia.
9 kommenttia:
Minulle kuuluu tuohon sarjaan vielä oliivinvihreä, savunsininen ja musta. Pehmeitä, kauniita värejä. :) Minä tosin olen jo tosi pitkään perustanut puketumiseni mustaan, värit ovat aina olleet lähinnä just tehosteita. Punaisista kengistä kyllä haaveilen kovasti.
Minä näen opiskelukaverin vuodelta -89. Vuotta alemmalla luokalla oleva likka teki juuri tuollaisista väreistä kirjoneulepaidan. :)
Tuo keltainen vyyhti kolahti. Kenen lankaa? kysyy Anneli
Mä näen noissa väreissä huivin. Ihania herkkuja hamstrasit. :)
Kati, tuo harmaa taitaa olla mun musta :) Mustaa en ole koskaan oppinut käyttämään, ja nyttemmin olen parhaani mukaan yrittänyt sitä vältelä. Tosin kuoseissa musta yhdistettynä luonnonvalkoiseen tai beigeen on monesti todella kaunis.
Ti, hauska mielleyhtymä. Joskus värit/yhdistelmät/kuosit assosioituvat noin. Näin hiljan käsityömuseon ikkunassa kirjoneulepaidan, josta tuli mieleen samanlaisen neulonut luokkakaveri peruskoulusta.
Anneli, keltainen on Cascade 220 Heathers -lankaa, väri 4010 eli straw.
Neulisti, huivi, mikä ettei! Mäkin voisin nähdä nuo esim. Veeran Color Affectionissa.
Kiitos Minna! Aurinkoista talvea!
Anneli
Samoin sinulle Anneli :)
Minä niin näen raitavillatakin.
Itsekin olen miettinyt värejä. Punaisen kanssa on minullakin ollut viime vuosina ongelmia. Itse yritän saada vähän muita värejä sisällytettyä kovin mustaan vaatevarastooni. Olen yrittänyt perustella värittömyyden kaipuun johtuvan muuten ajoittain niin kaaottimaisesta elämästä hulinan ja vilinän keskellä =)
Johku, raitavillatakki yhtä hyvin kuin raitahuivi! Hyvä tuo sinun ajatuksesi siitä että väreillä pyrkisit rauhoittamaan elämän kaoottisuutta. Olen itse miettinyt samaa. Olen nimittäin huomannut että suhteeni väreihin on hyvin tunnepohjainen, ja monesti valitsen sellaisia, jotka koen jollain tavalla rauhoittavina.
Lähetä kommentti