Yhdessä ja toisessakin blogissa on pohdittu kalenterikysymyksiä. Minunkin pitäisi kai kiinnittää huomiota asiaan. Keittiön seinällä roikkuu vielä viime vuoden joulukuu. Toivonkin, ettei tässä ihan lähipäivinä tarvitsisi muistaa mitään erityisen tärkeää.
Yksi kalenteri meiltä kyllä löytyy: kuopuksen isänpäiväksi tekemä. Minuun sen kuvitus kolahtaa kuin metrinen halko. Tammikuussa räiskyvät raketit. On myös kovin mustaa. Aivan kuten tänä aamuna, kun lähetin lapsoset matkaan silkkaan vesisateeseen. Jostain syystä mielessä on koko päivän pyörinyt vain
tammikuu-uu-uu,
synkkä ja tipaton
Synkkää on, eikä tuo korvamato tilannetta ainakaan paranna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti