Kaikki piponi ovat tuntuneet turhan lämpimiltä tähän epätalveen. Aika kauan jaksoin kuitenkin vuoroin hikoilla, vuoroin paljain päin palella. Kadehtien lapsosten keveämpiä silkkivillaisia pipoja. Vihdoin laitoin puikoille itseäni varten sellaisen. Vaan kuinkas sitten kävikään! Hieman lunta ja lupaava pakkanen!!! Enpä voisi olla tyytyväisempi. Mieliala nousi taivaaseen saakka! Vaikka hiukan pöllämystynyt olen myös. On ollut omituinen vuosi. Näiköhän se nyt palaa normaalimmille urille? Vai manaammekohan juhannuksena ikuisesti jatkuvaa talvea ja toivomme, että kevät vihdoin tulisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti