En voi kuin ihmetellä. Voiko jokin neule ihan oikeasti olla näin mahdoton kuvattava?
Malli/Pattern: Opettajatar by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Tosh merino light (stovepipe)
Puikot/Needles: muistaakseni 4mm
Innostuin Opettajattaresta nähtyäni Neulistin version siitä. Omastani ei kyllä tullut puoliksikaan yhtä kiva. En ole varma miksi, mutta yritän arvata. Ensimmäinen arvaus on lankavalinta. Ehkä tämä malli kaipaisi valitsemaani pehmoista merinoa rouheamman ja luonteikkaamman langan, joka neulottuna pitää muotonsa ja mallinsa säntillisesti. Tosh merino lightista syntyy joustavaa, oikein kietouduttavaa mukavuusneuletta, mutta en ole varma onko se omiaan juuri tähän malliin.
Mallissa on samanaikaisesti jotain modernia, jotain vanhanaikaista. Siihen yhdistelmään ihastuin. Takin liepeet muotoillaan lyhennetyin kerroksin siten, että takahelmasta tulee etuhelmaa pidempi. Ajattelin, että malli on oivallinen hameiden kanssa käytettäväksi. Toistaiseksi tuntuu kuitenkin siltä, että se sopii paremmin housujen kuin hameen/mekon kanssa. Mittasuhteissa on aina jotain pielessä: Hameen helma liian lyhyt ja kokonaisvaikutelma paksu ja liehuva. Neuleen helma liian lyhyt, paitsi että takaa liian pitkä. Tai sitten liian lyhyt. Tai ehkä tämä malli ei vain sovi minun vartalolleni. Vaikea sanoa. Osaan vaatettaa kroppaani nykyisen muotoisena niin huonosti että useimmiten tuntuu siltä, että mikään ei sovi.
Mietin myös, neuloinko liian ison koon, vai onko Opettajattaressa omituisen leveät hartiat. Kuvitteellinen hartiasauma näyttää nimittäin valuvan käsivarren puolelle. Sain neuvon ommella tai virkata nurjalle nauhaa olkaa tukemaan, mutta en ole keksinyt mistä kohtaa sitä pitäisi tukea. Jotenkin en usko että ongelma olisi vippaskonsteilla ratkottavissa, vaan että tässä(kin) on vain joku minun kroppani ja neuleen välinen mittasuhdevirhe.
Huolimatta siitä, etten nyt tunnu löytävän takista muuta kuin virheitä, se on ollut kovassa käytössä heti vamistumisensa jälkeen. Tunnelmani ovat siis varsin ristiriitaiset. Kiehtova malli, ja olen nähnyt parikin todella kaunista toteutusta (esim. tämä). Mutta pitääkö silti todeta ettei Opettajatar vain ole minun mallini. Vai pitäisikö peräti neuloa se uusiksi? Toisesta langasta, pienemmässä koossa, joko lyhentäen tai pidentäen helmaa. Tosin jätin aikanaan muistiinpanot tekemättä enkä muista minkä koon neuloin. Pelkästään napakampi lankakin saattaisi korjata noita kokemiani ongelmia. Mutta kannattaako revanssi? Siis tässä tapauksessa, tai ylipäätään koskaan?
12 kommenttia:
Joka tapauksessa miun silmään näyttää hienolle takille ja hyvä että olet kuitenkin saanut sitä käytettyä. Hyvä huomio langan suhteen, että pitäisikö olla ei-niin-silopehmoinen-ihkulanka tähän malliin...pitää itekin miettiä, kun yleensä aina neulon niistä ihanista :)
Hienolta Opettajatar minusta näyttää ylläsi! kiitos myös kehuista! :)
Tunnistan kyllä samat ongelmakohdat. Malli oli miehustastaan (liian) lyhyt ja leveä, ja siksi neuloin helmaan noin 5 cm lisää pituutta. Minun lankani oli superpehmeää ja herkästi venyvää Malabrigon Arroyoa, ja jännäsin kovin, pysyykö olan lisäykset kohdillaan ollenkaan käytössä. Joudun asettelemaan takin päälleni pukemisvaiheessa, mutta muuuten takki ei pyöri päälläni eikä olat roiku käsivarren puolella. Ehdotan, että jätät ajatuksen uusintaneulonnasta hautumaan. Maailma on täynnä ihania ohjeita odottamassa, että sinä lyödät ne ja tartut puikkoihin. Tämän ohjeen antaa siis henkilö, joka juuttuu samoihin ohjeisiin ja toistaa usein itseään. ;)
Hyvältä se näyttää. :) Musta ainakin tuntuu, että se rouheampi lankavalinta pitää takkia pikkuisen paremmin ryhdissä kuin pehmeällä langalla neulottu. Mutta ei tuon mallista kaulusta saisi millään langalla pystyssä pysymään. Eikös tärkeintä kuitenkin ole se, että tuntuu hyvältä päällä? :)
Ihan totta, jotakin modernia ja jotakin vanhanaikaista! Hauska. Kaunis napituskuva. Sustahan saa kohta näyttelyn aikaiseksi :)
Voi kun näin tuon otsikon, niin olin ihan että EIIII, miten sä ehdit ja kerkeät ja just valitsit tuon kivan, jota mäkin oon kuolannut. Mutta minusta näyttää tosi kivalta, enkä näe mitään ongelmaa missään. Näen vaan kauniin takin just passelin naisen päällä. :)
Hillanen, kyllähän sitä pidettyä tulee kun on aika mukava päällä - jotain hyötyä siitä langan pehmoisuudestakin siis on.
Mia, olet ihanan suorapuheinen :D Ensinnäkin kiva kuulla etten ihan päästäni keksinyt näitä ongelmia, vaan ne oikeasti ovat olemassa. Minusta nimittäin tuntuu, että Veeran malleissa on usein sellaista vaatteena toimimattomuutta, johon en osaa neulontavaiheessa puuttua. Silti niitä neulon, koska tykkään tyylistä muuten :D Suosituksesi uusinnan jättämisestä ainakin toistaiseksi taitaa myös olla ihan varteenotettava, joten en nyt ainakaan ihan heti seuraavaksi pistä uutta Opettajatarta puikoille.
Neulisti, kiitos. Uskon, että sinun lankavalintasi oli tässä tapauksessa parenpi. Kaulus mielestäni kuuluukin tässä mallissa laskeutua tuollai pehmeästi, mutta jotenkin kuvittelen, että napakammasta langasta neulottuna hartiaosasto ei vanuisi niin kovasti, ja helmakin lakeutuisi kauniimmin. En tiedä, mutta uskoisin niin. Juuri päätin kuitenkin olla sitä kokeilematta :)
Heini, eikö vain! Sellaisen mallin kun osaisikin itse suunnitella, jossa yhdistyisivät nuo ominaisuudet samalla tavalla! Minustakin napituskuva oli kaunein, ehkä siksi että sinä ei ole päätä...? En yhtään viihdy valokuvissa, mikä on aika huono ominaisuus jos pitää neuleblogia ja neuloo itselleen ;)
Paula, ehdinhän mä kun elokuussa aloitin! Tämä on kyllä kiehtova malli, mutta ehkä sitten on niin, että perinteisempi rakenne on kuitenkin enemmän minun makuuni. Mutta ehkä sitä on niin kriittinen itseä kohtaan, tai kaikki ei näy ulospäin? Kuten se, että tuota hartialinjaa täytyy pukiessa asetella, ja jo se tahtoo ylittää viitsimiskynnykseni ;)
Täältä katsottuna takki näyttää oikein kauniilta, yläosasta ja hartialinjasta varsinkin. Pituutta voisi ehkä tosiaan olla enemmän, mutta tarvitaanhan niitä lyhyempiäkin takkeja :)
Emma, olet oikeassa tuon pituuden suhteen. Olen huomannut, että mulle villatakin on oltava riittävän pitkä tai riittävän lyhyt. Tämä on ehkä taas pahasti niiden väliltä. Ja sitä riittävän lyhyttä en muuten ikinä uskalla tehdä, vaikka kuinka peilin edessä mallaan että tuohon sen olisi päätyttävä.
Minun silmiini se on liian erikoinen ja vaativa malli, en usko, että saisin siitä istuvan. Niinpä en lähde edes kokeilemaan. Mitä jos se olisi ihan alas asti napitettava?
Ingi, olipas hyvä idea! Saattaisi tosiaan toimia alas asti napitettavana versiona. Pitääkin mallata vaikka hakaneulojen avulla.
Ihan heti alkuun semmonen, että en tiiä mitä blogger on tehny mutta ilmeisesti itekseen tiputtanut Harakan laulut mun blogilistalta! Koska tosiaan luulin, että et vaan oo postaillu hetkeen, ja itsekin oon ollu niin kiiruinen, etten oo aktiivisesti surffaillut kaikkia tuttuja. Höh! Korjaan asian välittömästi.
Sitten toisekseen, ainakin viimeisessä kuvassa takki on tosi kaunis! Painiskelen monen ihanan mallin kanssa noissa samoissa pohdinnoissa ja voisin epäillä, että langan vaihto juuri semmoseen napakampaan saattais toimia. Mulla kävi pienemmän Rikke-projektin kanssa juuri silleen, että vuosia niitä ihailin mutta se semmonen liian painava liian kiiltävä liian en tiiä mikä ei sovi mun päähän mutta sitten kun tein Rikken LAngin Novenasta, niin a vot :)
Lähetä kommentti