Käväisinhän minä siellä Eurokankaan kilolaarilla, kuten edellisen postauksen lopussa uhkasin. Sieltä löytyi käypänen pala viininpunaista trikoota, mutta otin myös keltaista pallotrikoota ihan pakalta. Päätin kokeilla ruttupipoa, jonka kaavan sain käsiini facebookin mainion Saumanvara-ryhmän kautta (kaava on julkaistu Modassa 7/2012). Tässä niistä yksi. Pipoja on oikeasti kolme. Viininpunainen ei vain tunnu kelpaavan, ja täytyy tunnustaa, että hieman aneemiselta se minunkin silmääni näyttää.
Toinen keltainen pipo taas koki kovan kohtalon heti alkuunsa. Ohjeessa nimittäin kehotetaan tekemään piposta ruttupipo rypyttämällä pitkä sivu ihan käsin ommellulla langalla. Facebookin ompeluryhmissä oltiin myös yleisesti sitä mieltä, että näin tehty rypytys kyllä kestää käytössä, koska saumaan ei kohdistu juurikaan rasitusta. No, voin kertoa, että taistelevien pikkutyttöjen välisessä köydenvedossa sitä rasitusta muuten kohdistuu. Pipo odottaa purkua ja uudelleen rututtamista, johon taidan kokeilla kuminauhaa tai framilonia.
Koristelin jokaisen pipon hieman eri tavalla. Tässä kuopuksen pipossa on yksinkertaisesti yksi pieni nappi. Nappi on kangaspäällysteinen kantanappi, ja kärpässieni siinä kirjottu. Olen saanut napin eräässä nettiystävien välisessä paketinvaihdossa aika monta vuotta sitten. Vasta nyt keksin sille sopivan paikan. Mutta kun pipo jää pieneksi, taidan kyllä napata napin takaisin talteen.
13 kommenttia:
Ihana pipo. Herkullista tuo keltainen pilkkukangas. Itse olen laittanut ihan karhunlankaa rypytykseen eestaas ja sitten hevosenhäntäsolmulla kiinni langanpäät. Tavallinen ompelulanka ei meillä ainakaan kestä.
Ihana ruttupipo ja takin kangas on kaunis. Minäkin nappaisin talteen noin ihanan napin, vaikka en yleensä pieneksi menneistä vaatteista irroitakkaan nappeja.
Kaunis pipo!
Henni, tuo kuulostaa fiksulta systeemiltä. Kokeilen kuitenkin ensin kuminauhaa, koska meiltä ei taida karhunlankaa löytyä. Kangas on muuten kivaa, mutta päästi ihan hirveästi väriä pesussa! Täytyy toivoa että kaikki irtoväri lähti kerralla.
MINNA, kiitos. Takin kangas on Marimekon alelaarista, ollut meillä keittiössä verhokappana ja sitten ompelin sen takiksi. Ei kauhean hieno ompelus, mutta paljon sitä on käytetty, koska omaakin silmääni miellyttää lapsi värikkäissä kuoseissa. Minä olen oppinut napsimaan napit talteen itse tekemistäni neuleista, paitsi tietenkin jos neule menee jatkokäyttöön jollekin muulle. Ja tämä nappi on ihan erikoistapaus, sen taidan pitää tallessa joka tapauksessa :)
Anna S, kiitos!
Onpa ihana pipo! Jos olisin yhtäänkään ompelukoneihmisiä niin tekisin itselleni tuollaisen. :-)
Mä tein tuossa pipossa niin, että rypytettyäni sen ompelin suoralla koko ryppyhässäkän päältä. Ainakin mun käytössä kestänyt.
Krisse, tää malli on kyllä hauska. Minä muuten ajattelin että pitäisi olla paljon enemmän ompelukoneihminen ommellakseen pipon. Mutta minusta pipo on ompelutyönä aikalailla samanlainen kuin neuletyönäkin: pieni, kohtuullisen helppo ja valmistuu riittävän nopeasti kohottaakseen itsetuntoa tekijänä :)
Anna, kiitos vinkistä! Saatanpa kokeilla tuotakin omaan pipooni (kunhan sen teen). Tyttöjen eilisen esityksen jälkeen epäilen, kestääkö niiden käytössä yhtään mikään.
Tuo kangas on kyllä mainiota ja pipo sitäkin suloisempi!
Jasmin, eikös vain olekin!
Ihana hattu, ihana nappi, ihana takki <3 ja superihana lapsi :)
Tuuli P, kiitos. Etenkin lapsen kohdalla olen samaa mieltä <3
koska mähän siis olen sen verran itserakas ;) että olen tyytyväinen nohiin käsityötuotoksiinkin, vaikkei ne ehkä tarkkaa seulaa läpäisiskään.
Kaunis on pipo! Olen lupaillut syyspipoja tytöille koko syksyn ajan, en vaan oloe saanut vielä ommelluksi. Olisi juuri tuota samaa keltaista pilkullista kangasta. Esittelin äsken omille tyttärilleni tätä sinun tekemääsi pipoa, mutta neidit olivat sitä mieltä että eivät halua rypytettyä pipoa. Ehkä siis ihan perusmeiningillä mennään (jos nyt siis ylipäätään saan aikaiseksi pipoa ommella... :) )
Kiitos Maikki, hyvä kangasvalinta sulla ;) Ruttupipo on meillä molempien sellaisen saaneen mieleen (siis nuo keltaiset, viininpunainen ei sit kelvannut...), ekaluokkalaisella toimii ja tykkää, 2v. vaan tykkää mutta pipo pyörii päässä miten sattuu. Pipot, jotka pitää osata pukea oikein päin, tuntuvat olevan vähän hankalia ainakin meidän pienille, ja saattaahan tuo vähän reilukin olla. Peruspipo on siis mitä parhain vaihtoehto! Tosin sun tilanteessa kaupan kauttakin on hyvä, kun on isompi ja tärkeämpi projekti kriittisessä vaiheessa.
Lähetä kommentti