Joskus sitä törmää asioihin, jotka viehättävät, vaikka tuntuvatkin vierailta. Viehätys syntyy ristiriidasta: juuri siitä vieraudesta, jota mieli hylkii, mutta joka houkuttelee uusille poluille, oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Houkuttelee niin kovasti, että siihen on pakko tarttua. Opetella taito, jonka oppimista on koko elämänsä vältellyt. Lukea "väärää" tyylilajia edustava kirja tai langeta huonon maun huumoriin. Koukuttua televisio-ohjelmaan, jonka kohderyhmään ei missään nimessä kuulu.
Neuloa juuri se neulemalli.
Malli/Pattern: Light Trails by Suvi Simola
Lanka/Yarn: The uncommon Thread Posh DK (toast)
Puikot/Needles: 3,5mm ja 3mm
Tämän mallin vierastusta herättävä viehätys syntyy lasketusta olkalinjasta, jonka yli olalta lähtevä palmikko ulottuu. Laskettu olkalinja on samanaikaisesti jotenkin niin 80-lukulaista mutta kuitenkin modernia. En osaa sanoa, ovatko nämä nyt hyviä vai huonoja määreitä. Varsinainen syy mallin vieroksumiseen oli kuitenkin sen laatikkomainen väljyys, joka mielestäni sopii vain hoikkavartisille. Oma kroppani kaipaa vaatteilta imartelevuutta ja muotoilua. Niinpä yritin esittää välinpitämätöntä, kunnes viime talviset purkulangat alkoivat laulaa omaa lauluaan: toiseen väriin yhdistettäväksi tarkoittamani epäväri (toast = paahtoleipä?) ryhtyi päättäväiseen viettelytyöhön. Eikä seireenin laulua ole vastustaminen - kuka sitä nyt tosissaan edes yrittää? Niinpä päätin antautua, mutta omilla ehdoillani.
Valitsin koon ohjeen mukaan ja muotoilin vyötärönseutua kevyesti naisellisempaa figuuria tavoitellen. Lopputulos on istuvampi kuin kuvittelin, eli olisin ehkä voinut valita isommankin koon. Neuloin helman ja hihat ohjeen suositusta pidemmiksi, hihat suorastaan ylipitkiksi. Se kuitenkin sopii tälle materiaalille mainiosti, sillä merino-silkki-kashmir -sekoite ei muutenkaan ole mitään keveää kevätpaitamateriaalia. Kuten edellisessä postauksessa jo totesin, Suvin ohjeet ovat puhdasta neulenautintoa. Vaatteena tämän mallin heikkous on mielestäni kainaloiden alle jäävä neulemassa, mutta ehkä se johtuu siitä, että paidan hieman poikkeava konstruktio vaatii minulta totuttelua. Omat muokkaukseni taitavat vaikuttaa helman asettumiseen. Luotin silkkiä sisältävän langan laskeutuvuuteen, mutta kummasti nuo kyljet kupruilevat juuri kavennusten alapuolella.
 |
| Tuolla maassa on varmaan jotain tosi mielenkiintoista. |
En muista neuloneeni villapaitaa pitkään aikaan, joten helman mitan hakemisessakin oli oma outoutensa. Tässä mitassa paita sopii kivasti housujen kanssa, vaikka voisi se pidempikin olla. Hameeseen mitan sovittaminen tuntuu sen sijaan mahdottomalta: levenevän helman kanssa paita saisi olla hieman lyhyempi, kapean helman kanssa taas lähes tunikamittainen. Tästäpä onnistuin minä ongelman kehittämään: Pidän siitä, että vaatteet ovat mahdollisimman monikäyttöisiä, etenkin, kun garderobini on melko niukka, enkä ole aikeissakaan laajentaa sitä kovin radikaalisti. Ideaalitilanteessa vaatekaapin sisältö olisi sellainen, että kaikkia sieltä löytyviä vaatekappaleita voi yhdistellä keskenään. En halua miettiä pukeutumista kovinkaan paljon, ja inhoan tilanteita, joissa puhtaana olevat vaatteet eivät sovi toisiinsa. Niinpä yläosien tulis sujua kaikien alaosien kanssa ja päinvastoin. Ehdin jo etsiskellä esiin yli jääneen jämälankanöttösen ajatuksena helman pidentäminen, mutta jätin sitten asian hautumaan toistaiseksi. Ei se nöttönen mahda kovinkaan pitkälle riittää. Enkä mä omista kapeaa hamettakaan.
12 kommenttia:
Voi <3! Pusero istuu sulle tosi hyvin!
Siitä tuli kyllä kaunis! Kannatti langeta vieraalle polulle. :)
Kiitos Siina. Mä niin tykkään tästä väristä, ja myös mallista!
Tiina, kiitos sullekin. Alan olla sitä mieltä, että aina kannattaa langeta. Uskallus tuottaa useimmiten hyvän kokemuksen.
Onpa kaunis pusero!
Aivan ihana!
Siitä tuli aivan todella ihana!
Mä tunnustan olevani vähän eri linjoilla laatikoiden kanssa (käytän niitä itsepäisesti, vaikken ole kapeavartinen). Tämä sun paita on kuitenkin jotenkin ihan täydellinen - voisin tehdä itsekin.
Kiitos Lotta ja Tiia :)
Liina, mitä oon blogiasi seurannut niin sulle ne laatikot ihan hirmu hyvin käykin. Tosin mä olen pitänyt sua pienenä ja soukkana ;) Jos et ole, niin ehkä ne sitten käy sulle niin hyvin että luo sellaisen vaikutelman? Joka yapauksessa olen alkanut kallistua samalle kannalle, lisää tällaista puikoille!
Tämä teksti sai kyllä jotenki niin hyvälle tuulelle. Joskus ne langat vaan niin huutaa tai joku malli, eihän sille mittään voi. Tästä tuli kyllä kaunis ja mukavan näkönen paita. Kelepaa tuollaista pittää.
Mukavaa vuotta sinulle.
Upealta näyttää! Ihana väri, ihana lanka!
Näppi, eikös ne vaan teekin niin! Elävät ihan omaa elämäänsä. Välillä tuntuu, ettei mikään lanka päädy siihen työhön, jota varten sen ostin. Yleensä ne päätyvät parempiin kohteisiin :)
Ingi, kiitos! Langan ja värin suhteen voin kyllä hyvällä omallatunnolla yhtyä hehkutukseen. Ihania ovat!
Tosi kaunis neule ja sopii sinulle hienosti! Tykkään väristäkin tosi paljon, vaikka en itse ole tähän mennessä ole osannut vastaavaa valita. Pitäisiköhän minunkin hypätä ainakin yhden kuilun yli?
Tuija, ehdottomasti kannattaa kokeilla jos kutkuttaa. Jos epäilyttää, niin sitten ehkä kannattaa luottaa siihen tuntemukseen. En mäkään olisi valinnut tällaista väriä, koska pelkäsin näyttäväni valjulta näin värittömässä vaatteessa. Se tuli mutkien kautta, ehkä juuri taustaksi viininpunaiselle. Mutta ilmeisesti olen tottunut ajatukseen, sillä tällaiset epävärit, luonnonvärit ja vastaavat houkuttelevat edelleen.
Lähetä kommentti