Ehti kulua viikko ennenkuin tajusin, että syyskuu! Kaksivuotiaan kalentrerisarjani jäi melkein kesken, koska en huomannut kuunvaihdetta. Se meni ohi, vaikka joka päivä pysähdyn keittiön seinäkalenterin ääreen lietsomaan paniikkia. Että töitä! Kiire! Kirjoittaa!!! Silti syksy pääsi salakavalasti yllättämään. Vaikka kelit ovat lämpimät, on täällä syksyn värit. Ja tuoksut. Ja yliopiston kirjaston piha niin täynnä polkupyöriä, ettei oma meinaa mahtua sekaan. Myönnän, että vähän jo taisteluväsymys alkaa vaivata. Tai paljon. Mutta nautin tästä silti, sillä tekeminen on yllättävän kivaa kuin sen makun pääsee. Ja uskallan jo kuvitella, että valmistakin tulee. Ei tämä niin paljon neulomisesta eroa tämä kirjoittaminen. Sana kerrallaan.
3 kommenttia:
Hyvä kuulla! Olette olleet mielessä, sinä ja kirjoituksesi. Hyvä asenne sulla! :) Iloa!
Meillä ei ole vielä syksyn värejä täällä, paitsi pihlajanmarjojen oranssi. Nautinnollisia siirtymähetkiä syksyisille reiteillesi ja kirjoittamisinspiraatiota!
Kiitos molemmille ajatuksista ja toivotuksista! Kyllä ne ilot täytyy yrittää pitää mielessä ettei vallan hautautuisi ahdistuksen alle. Sen verran hoputtaa kuitenkkn, että ne siirtymät paikasta toiseen polkupyörän satulassa ovat melkein ainoat pätkät rentoa aikaa. Vaan mikäs siellä ulkona raittiissa ilmassa, vois olla huonomminkin :)
Lähetä kommentti